Laajavastuisen sairaanhoitajan työnkuva pitkäaikaissairauksien hoidossa

Heli Rousu
sairaanhoitaja, kliininen asiantuntija YAMK, Pellon kunta

Matka oli ylivertainen kokemus ja ajattelemisen paikka lähinnä siitä lähtökohdasta, mikä laajavastuisen sairaanhoitajan rooli  voisi olla haja-asutusalueilla esim. Lapissa.

Perusterveydenhuollon vastuulla on pitkäaikaissairauksia sairastavien ihmisten hoito. Työsarkaa on paljon ja juurikin esim.  diabetekseen ja sydän- ja verisuonisairauksiin perehtynyt sairaanhoitaja on avainasemassa potilaan kokonaisvaltaisen hoidon antamisessa yhteistyössä potilaan kanssa.

Brittiopiskelija harjoitteli kliinistä tutkimista, potilaana Heli Rousu.

Myös Englannissa NP (Nurse Practitioner)  pystyi perehtymään laajemmin ja syvällisemmin perusterveydenhuollon (Primary Care) haasteisiin ja se oli oma erikoisalansa.

Meitä perusterveydenhuollossa työskenteleviä sairaanhoitajia on Suomessakin paljon ja pitkien etäisyyksien Lapissa sairaanhoitajan työ on jo nyt erittäin vastuullista esim. päivystysaikana, jolloin päivystävä lääkäri voi olla puhelinkonsultaation päässä toisella paikkakunnalla.

Laajavastuinen sairaanhoitaja ei ole viemässä lääkäreiden työtä, vaan hoitamassa potilasta osana moniammatillista tiimiä ja tuomassa oman osaamisensa käyttöön potilaan parhaaksi.

NP-opiskelijoiden esitys kollegoille

Kiertomatkan iloja ja loppusanat

Tiina Marttila
lastensairaanhoitaja, neurohoitaja, terveystieteiden maisteri, ammatillinen opettaja, HUS lastensairaala

Kuljimme opintomatkan ajan lentokoneella, bussilla, junalla, taksilla ja kävellen. Matka sujui välillä ehkä vähän eksyenkin, mutta hauskaa oli!

Matkan varrella saimme kiertoajeluja, opastuksia ja tutustuimme paikalliseen ruokakulttuuriin. Pakko todeta, että karibialaisen ravintolan ruoka kyllä peittosi brittiläisen, mutta aina uudet maut olivat hauskoja kokemuksia.

Brittiläinen aamupala, breakfast box, joka haettiin huoneeseen ja palan painikkeeksi sai itse keittää kahvia tai teetä:)

Kiitos Sairaanhoitajaliitolle ja Anna Suutarlalle, briteille, jotka ottivat meidät lämpimästi vastaan ja tietysti upeille kollegoille hienosta retkestä! Olipa antoisa kokemus, joka antoi ajateltavaa kotoisenkin hoitotyön kehittämiseksi. Uudella innolla eteenpäin!

Mamma Mia -musikaali oli upea, samoin kuin puitteet Novello-teatterissa Lontoossa.

Kaikille hyvän joulun toivotus Manchesterin joulutorin myötä <3

Matkakertomuksen kirjoittajat:

• Anni Luumi, sairaanhoitaja, lääkkeenmääräämisen erikoispätevyys, kliininen asiantuntija YAMK -opiskelija, Eksote
• Tiina Marttila, lastensairaanhoitaja, neurohoitaja, terveystieteiden maisteri, ammatillinen opettaja, HUS lastensairaala
• Heli Rousu, sairaanhoitaja, kliininen asiantuntija YAMK, Pellon kunta
• Virpi Sulosaari, sairaanhoitaja, terveystieteiden tohtori, yliopettaja, Turun ammattikorkeakoulu
• Anna Suutarla, sairaanhoitaja, terveydenhoitaja, terveystieteiden maisteri, kansainvälisten asioiden päällikkö, Sairaanhoitajaliitto

Sairaanhoitajan lääkkeenmääräämisoikeus – case Suomi versus UK

Anni Luumi
sairaanhoitaja, lääkkeenmääräämisen erikoispätevyys, kliininen asiantuntija YAMK -opiskelija, Eksote

Suomalaisena lääkkeenmääräämisoikeuden omaavana sairaanhoitajana ja kliininen asiantuntija YAMK -opiskelijana Britannian matka antoi loistavaa näkökulmaa suomalaiseen kontekstiin.

Anni Luumi toisella penkkirivillä keskellä

Brittien rekistereissä on huomattava määrä lääkkeenmääräämisoikeuden omaavia, ja vaikka lääkelistaa ei ole rajoitettu, työnantajakohtaisia rajoitteita on. Myös suomalaisessa koulutuksessa kokonaisuus opiskellaan koko laajuudelta, eikä vain siltä osin, mihin määrättävien lääkkeiden lista on rajattu.

Myös suomalainen vaativa koulutus antaa valtavan hyvän edellytyksen APN-työnkuviin, ja matka loi uskoa siihen, että myös Suomessa voidaan edetä APN-työnkuvien kehittämisessä. Mahtavinta oli huomata, kuinka kliininen potilastyö oli arvossaan; suurin osa opettajista teki osan viikosta myös potilastyötä!

Edistyneestä kliinisestä osaamisesta hyötyvät siis suoraan myös potilaat ja opiskelijat saavat aivan ajankohtaista kliinisesti pätevää opetusta.

Matkalla kaikki tapaamamme opettajat, opiskelijat ja työntekijät olivat täynnä intoa ja ylpeyttä omasta osaamisestaan ja pätevyydestään, se teki suuren vaikutuksen ja antoi ison määrän inspiraatiota myös omien kliinisen asiantuntijan opintojen loppuunsaattamiseen.

Lontoossa kuulimme lääkkeenmääräämisoikeuden kehittämistyöstä.

 

Matkakertomuksen viimeisessä osassa 11/11 Lapin perusterveydenhuollossa toimiva sairaanhoitaja Heli Rousu, kliininen asiantuntija YAMK, pohtii työnkuvien erinomaisia mahdollisuuksia omalla toimintakentällään, jossa on pitkät etäisyydet ja lääkäreitä harvassa.

Asiantuntijasairaanhoitaja lasten terveydenhuollossa

Tiina Marttila
lastensairaanhoitaja, neurohoitaja, terveystieteiden maisteri, ammatillinen opettaja, HUS lastensairaala

Tarkastelin matkalla APN-kokonaisuutta erityisesti oman erikoisalani, lasten sairaanhoidon, näkökulmasta.

Asiantuntijasairaanhoitajia (ANP, advanced nurse practitioner) työskenteli eniten perusterveydenhuollossa ja ensiavussa, mutta heitä oli kaikkialla terveydenhuollossa, myös lasten sairaanhoidossa.

Brittisairaalassa hierarkia vielä näkyy asujen väreissä ja raidoissa. Hoitoavustajien suuri määrä osastoilla teki rekisteröityjen hoitajien työstä vaativaa ja vastuullista.

Valitettavasti en päässyt yhtään lasten sairaanhoidossa työskentelevää tapaamaan, mutta keskustelujen aikana kuulin sairaalan asiantuntijasairaanhoitajilta, että heitä todella oli erilaisissa tehtävissä niin tehoilla kun vuodeosastoillakin. Lasten parissa työskentelevillä oli samanlainen työnkuva kuten muillakin eli he muuan muassa määräsivät lääkkeitä ja tutkivat lapsia.

Käytäväkeskustelut olivat antoisia kollegoiden kanssa. Tiina Marttila kuvassa toinen vasemmalta.

Perusterveydenhuollon sairaanhoitajavetoisessa ”walk in -työpisteessä” työskentelevä intialaistaustainen ANP kuitenkin minulle kertoi hoitavansa myös lapsia, vaikka monet kollegat sitä kieltäytyivät tekemästä, koska potilaat olivat hankalammin hoidettavia ja lääkityksissä piti olla erityisosaamista.

Lapsilla oli usein erilaisia infektioita tai tapaturmia, joten morfiiniakin kuulemma luunmurtumissa määrättiin. Tärkeää oli myös tarvittaessa osata lähettää potilas eteenpäin sairaalaan eli tutkiminen ja hoidon tarpeen arviointi korostuivat työssä.

Osastoilla oli paljon asiaa seinillä. Tässä kuukauden palkittuja työtekijöitä ja iloja.

 

Suomessa sekä Sairaanhoitajaliitto että muun muassa ammattikorkeakoulut tekevät kovasti töitä hoitotyön laajavastuisten työnkuvien eteen ja siihen heille toivotankin kovasti intoa ja voimia.

Toivon lisäksi, että myös lastensairaanhoidossa olisi jatkossa mahdollista edetä yhä useammin johtamisen ja opettamisen urien lisäksi kliinisellä uralla ja laajentaa osaamista lasten hyväksi.

Suomalaiset lapset todella ansaitsevat asiantuntijasairaanhoitajansa!

Lastensairaanhoitoa ennen vanhaan. Kuva Florence Nightingale -museosta.

 

Seuraavassa osassa 10/11 sairaanhoitaja Anni Luumi, jolla on Suomessa lääkkeenmääräämisoikeus, pohtii sen eroja ja yhtäläisyyksiä UK:hon verrattuna.

 

 

Miksi laajavastuisia työnkuvia tarvitaan?

Virpi Sulosaari, Anna Suutarla

Joka maassa on tärkeää kysyä minkälaista työvoimaa sote-palveluihin tarvitaan ja minkälainen on mielekäs työnjako.

UK:ssa tuore raportti Reshaping the workforce to deliver the care patients need kuvaa laajavastuisten työnkuvien tutkittuja hyötyjä niin potilaille, organisaatioille kuin ammattilaisille.

Raportissa tunnistettuja hyötyjä ovat:

  • Potilaiden parempi hoitoon pääsy ja hoitokokemus
  • Lääkärivajeen paikkaaminen
  • Ammatillinen/hoidon jatkuvuus
  • Uudet uramahdollisuudet ja parantunut työtyytyväisyys
  • Koko henkilökunnan koulutus ja kehittyminen.

Sairaanhoitajaliiton raportissa (2016) on työnkuvien kehittämisen tarpeiksi Suomessa nostettu:

  • Väestön muuttuviin terveystarpeisiin on vastattava
  • Hoitoon pääsyä ja terveyden tasa-arvoa on parannettava
  • Sote-palvelut on tuotettava laadukkaasti ja kustannustehokkaasti
  • Hoitotyön vetovoimaisuus on turvattava

Nämä ovat pitkälti linjassa kansallisten sote-reformin tavoitteiden kanssa, eikö? Voidaan varmasti sanoa, että työnkuvien ja koulutuksen edelleen kehittäminen Suomessakin on tarkoituksenmukaista.

On huomionarvoista, ettei APN-polun ole tarkoitus olla läheskään kaikkien sairaanhoitajien uratavoite. Monissa maissa, joissa on vakiintuneita APN-työnkuvia,  sairaanhoitajatyövoimasta vain noin  1-9% toimii näissä tehtävissä.

Kun heitä on tarpeeksi, he ovat kuitenkin merkittävä voimavara koko sairaanhoitajakunnalle ja hoitotyölle: he ovat hoitotyön kehittäjiä, konsultteja ja puolestapuhujia.

 

Mitä annettavaa työnkuvilla voi olla eri erikoisaloille? Matkalla mukana ollut lasten sairaanhoitaja Tiina Marttila pohtii osassa 9/11 sitä lasten hoitotyön näkökulmasta.

Kulttuuriakin ehdimme kokea: Florence Nightingale -museo

Tiina Marttila

Viimeisenä päivänä kävimme Florence Nightingale -museossa Lontoossa tutustumassa sairaanhoidon pioneerin työhön ja elämään. Moni asia on muuttunut Florencen ajoista, mutta tilastoihin ja faktoihin mieltynyt Florence näki, että tutkimuksella ja asiatiedolla voidaan edistää paremman hoidon toteutumista.

Se asia on totta tänäänkin, eli koulutusta ja tutkimusta tarvitaan myös hoitotyötä koskien parempien tulosten saavuttamiseksi. Hoidon laadun mittarit ja hoitotieteellinen tutkimus tukevat tätä tavoitetta hyvin ja ne ovat olennainen osa tätä päivää.

Florence on usein kuvattu lamppu kädessä. Mutta meille oli yllätys, että Florencen lamppu on ollut tosiasiassa tällainen turkkilainen lamppu, ei sellainen kuin yleensä kuviin on piirretty. Olisitko tiennyt tämän?

 

Florencen omakätisiä muistiinpanoja

 

On hyvä tuntea historia voidakseen kehittää tulevaisuutta.

Matkakertomuksen osa 8/11 hakee vastausta kysymykseen miksi laajavastuisia työnkuvia tulee kehittää.

 

Päivä 4: Lontoo

Tiina Marttila, Virpi Sulosaari, Anna Suutarla

Lontoon South Bank yliopistossa meidät vastaanotti dosentti Katrina MacLaine sekä hänen kollegansa, joka kertoi erityisesti muiden kuin lääkäreiden lääkkeenmääräämisoikeuden kehittymisestä UK:ssa.

Katrina MacLaine vas. takakulmassa + suomalaisryhmämme

Laaja lääkkeenmääräämisoikeus

Sairaanhoitajien lääkkeenmääräämisoikeus alkoi pilottina UK:ssa vuonna 1994 ja 2006 alkaen se on ollut nykyisen kaltainen itsenäinen työnkuva.

Useimmiten on niin, että NP-koulutus sisältää lääkkeenmääräämisen osaamisen, mutta ei välttämättä aina. Ja toisaalta kokenut kliinikko voi joissain tapauksissa hankkia vain lääkkeenmääräämisen osaamisen, vaikkei hän suorita kokonaisuutenaan NP-opintoja.

Lääkkeenmääräämisoikeuden omaavat sairaanhoitajat rekisteröidään, toisin kuin NP:t/asiantuntijasairaanhoitajat. Tässä rekisterissä on noin 58 000 sairaanhoitajaa.

Bernadette Rae kertoi lääkkeenmääräämisoikeudesta

Tällä hetkellä on oltava vähintään kolmen vuoden työkokemus, että voi aloittaa lääkkeenmääräämisoikeuteen johtavat opinnot ja ne ovat kaikkiaan 60 opintopistettä. Jatkossa on kuitenkin tulossa todennäköisesti muutoksia: yhden vuoden työkokemus riittää ja opinnot ovat 40 opintopistettä.

Sairaanhoitaja saa määrätä kansallisesta lääkelistasta kaikkia lääkkeitä, joita hänen osaamiseensa kuuluu, siis esimerkiksi myös IV-lääkkeitä. Aluksi osaamisen varmistaa lääkäri, joka sitoutui laajavastuisen asiantuntijasairaanhoitajan opiskeluajan ajaksi kouluttamaan ja tarkistamaan lääkemääräykset käytännön työssä.

Lääkäreiden lisäksi myös monet muut ammattilaiset kuin sairaanhoitajat voivat saada lääkkeenmääräämisoikeuden, mutta se ei ole kaikilla yhtä laaja. Osaaminen testataan opintojen aikana monin eri tavoin, muun muassa OSCE-näytöin, kirjallisin tehtävin, lääkelaskukokein ja portfoliolla.

UK:ssa tutkimus on osoittanut sairaanhoitajien olevan vähintään yhtä turvallisia lääkkeenmäärääjiä kuin lääkärit. Usein lisäksi hoito nopeutuu ja potilaat ovat tyytyväisempiä, kun hoidosta vastaa sairaanhoitaja.

Edelleen myös monia haasteita…

Jos olimme aiempina päivinä pyrkineet jollakin tavalla rakentamaan ehjää kuvaa UK:n tilanteesta mielessämme, ja kuinka laajavastuiset tehtävät ovat jo vakiintunut osa terveydenhuoltoa, osoitti Katrina MacLaine kuinka kuitenkin koko UK:n tasolla on kirjavuutta ja sekavuutta monin kohdin. Kehittämistyötä siis riittää edelleen.

UK:ssa on kaikkiaan noin 50 yliopistoa, jotka tarjoavat kliinisiä maisteritutkintoja ja määrä on kasvussa. Opinto-ohjelmista yhdeksän on kansallisen sairaanhoitajaliiton RCN (Royal College of Nursing) akkreditoimia (maksullista). Yksi ohjelmista on kokonaan verkossa.

Kaikissa ohjelmissa toteutuu periaatteessa samat neljä pilaria (Clinical practice, Leadership/Management, Research, Education), mutta kuitenkin sisällöissä ja painotuksissa on eroa. Työnantajan on vaikea tietää varmuudella mitä koulutuksen läpi käynyt osaa ja se on johtanutkin tiettyjen yliopistojen suosimiseen NP:tä palkattaessa.

Lisäksi Iso-Britannia koostuu neljästä eri alueesta: Skotlanti, Wales, Pohjois-Irlanti ja Englanti ja näiden välillä on eroja muun muassa terveyspalvelurakenteessa, sosiaalipalveluissa ja yksityisten palveluiden käytössä. Sekin tekee kokonaiskuviosta kirjavan.

Tänä syksynä on alkanut mahdollisuus myös opintojen suorittamiseen oppisopimuksella: kaksi päivää viikosta ollaan yliopistolla ja kolme työpaikalla, mutta ei osana työvoimaa.

Lääkärit ovat kasvavasti myötämielisiä työnkuville, vaikka osa saattaa edelleen nähdä ne uhkana. Osa lääketieteellisistä erikoisalayhdistyksistä myös pyrkii määrittämään NP-toimintaa ja ottamaan heidät osaksi lääketieteellisiä ammattihenkilöitä, mutta tämä ei ole toivottava suuntaus, koska se johtaisi irtautumiseen työnkuvassa olennaisesta hoitotyön lähtökohdasta.

Myös MacLaine nosti esiin isona pulmana laajavastuisten ammattilaisten rekisteröinnin puutteen. Selvityksessä huomattiin, että UK:ssa toimii NP-nimikkeellä yli 300 henkilöä, jotka eivät ole edes sairaanhoitajia.

On todella haitallista työnkuvien edistämiselle ja maineelle, jos tällainen ammattilainen tekee työssään kohtalokkaan virheen, joka nostetaan mediaan. Suuri yleisö ei välttämättä ymmärrä, että kyse on puoskarista eikä oikeasta NP:sta.

Kiitos isännnille! Katrina Maclaine ja Sairaanhoitajaliiton Anna Suutarla.

Kehittämistyötä työnkuvien ja koulutuksen yhtenäistämiseksi

Eri toimijat, kuten Sairaanhoitajaliitto RCN, toimivat yhdessä työnkuvien, koulutuksen ja sääntelyn yhtenäistämisen eteen. RCN on muun muassa julkaissut standardit laajavastuiselle hoitotyölle.

USA:n tapaan (USA nonpf) myös UK:ssa rakennetaan nyt APN-akatemiaa, joka tuottaa todennäköisesti ensi vuonna standardit koulutukselle . Merkittävä toimija onkin kouluttajien oma verkosto, AAPEUK, Association of Advanced Practice Educators, jonka puheenjohtajana toimii Katrina MacLaine.

Health Education England (HEE) on julkaissut 2016 kansallisen määritelmän laajavastuisille asiantuntijoille (advanced clinical practitioners, ACP). Sen kirjoittaminen kesti kaksi vuotta eikä ollut ihan helppo prosessi. Tavoite oli, että edellytykseksi kirjataan maisterin tutkinto, mutta viime vaiheessa se muuttui olemaan maisterin tutkinto tai vastaava.

Matkakertomuksen seuraava osa 7/11 paljastaa muun muassa millainen oli oikeasti Florence Nightingalen lamppu!

Päivä 3: Manchester

Tiina Marttila, Virpi Sulosaari, Anna Suutarla

Manchesterissa vierailimme sairaalassa, Manchester Foundation Trust (MFT). Emäntämme oli Salfordin yliopiston yliopettaja Annabella Gloster, jolla on äidin puolelta suomalaiset sukujuuret😊

Meitä tapaamaan tuli myös hoitotyön johtaja Anne Woodward sekä runsas joukko jo valmistuneita tai koulutuksessa olevia laajavastuisia asiantuntijoita eri ammattialoilta, valtaosin kuitenkin sairaanhoitajataustaisia. Pääsimme pienryhmissä myös kiertämään osastoilla.

Sairaalassa on henkilöstöä noin 20 000, näistä sairaanhoitajia noin 6 400 ja näistä laajavastuisia asiantuntijoita noin 100, monilla eri erikoisaloilla.

Salfordin yliopistolla maisterikoulutus on kaksivuotinen, viikosta ollaan kaksi päivää yliopistolla ja kolme päivää kliinisessä työssä harjoittelijan statuksella (trainee advanced practitioner). Opintojen alussa tehdään kolmikantasopimus yliopiston, sairaalan ja opiskelijan välillä. Työkokemusta tulee olla vähintään viisi vuotta, joista kolme vuotta omalla erikoisalalla.

Myös Salfordissa aiemmin kliinisestä opetuksesta vastasivat valtaosin lääkärit, nykyään enenevästi muut laajavastuiset ammattilaiset. Opiskelijat pitävät tästä trendistä, että saavat koulutusta enenevästi omilta kollegoiltaan. Opinnoissa hyödynnetään myös simulaatiota ja opiskelijat eläytyvät ajoittain potilaan rooliin.

Opiskelijoiden urapolkutarinoissa nousi usein esiin se, että he olivat halunneet kehittää osaamistaan, mutta eivät halunneet hallinnollisiin- tai johtamistehtäviin. Mahdollisuus kliiniseen urakehitykseen oli merkittävää alalla pysymiselle ja työhyvinvoinnille.

Harjoittelujakson jälkeen opiskelijat valtaosin työllistyvät yksikköönsä. He ovat usein osastollaan hyvin pysyviä työntekijöitä, kun taas lääkärit vaihtuvat usein.

Keskustelussa nousi esille myös kannustavan esimiehen tärkeä rooli koulutuksen ja uusien työnkuvien mahdollistajana. Hän voi turvallisesti tuuppia sinua rajoille, joille et yksin uskoisi voivasi mennä.

Vierailustamme tehtiin lehtijuttu Salfordin yliopiston lehteen!

 

Mutta miltä näyttää APN- ja lääkkeenmääräämistilanne koko UK:n alueella? Siitä matkakertomuksen seuraavassa osassa 6/11.

Kliininen urapolku Suomessa

Tiina Marttila, Virpi Sulosaari, Anna Suutarla

Huddersfieldin yliopistolla Anna Suutarla ja Virpi Sulosaari esittelivät Suomen tilannetta.

Sairaanhoitajan kliininen urapolku Suomessa.

Suomessa on 2000-luvun alkupuolelta ollut kasvavasti mahdollisuuksia maisteritasoisiin kliinisiin urapolkuihin, vaikka koulutusta ja työnkuvia yhä kehitetään. Sairaanhoitajan rajattu lääkkeenmääräämisoikeus on meillä ollut vuodesta 2010.

Toisin kuin UK:ssa, meillä on ylemmissä tutkinnoissa ns. duaali-malli eli ylemmän korkeakoulututkinnon voi suorittaa joko YAMK-tutkintona tai yliopistosta. UK:ssa niin sairaanhoitaja- kuin maisterikoulutus on yliopistossa.

APN-työnkuvista tunnistamme Suomessa NP- ja CNS-työnkuvat, suomeksi asiantuntijasairaanhoitaja ja kliinisen hoitotyön asiantuntija.

Karkeasti voi sanoa, että NP on enemmän korvaava työnkuva (hyvin kliininen työnkuva, joka sisältää tehtäviä, joita lääkäri on perinteisesti tehnyt) ja CNS täydentävä työnkuva (enemmän välillinen kliininen työnkuva ja sisältää tehtäviä, joita ei ole ennen ollut, esim. laadun parannus ja tutkitun tiedon jalkauttaminen).

Nykyisellään voisi Suomessa ajatella, että NP-tyyppiset osaajat tuotetaan meillä YAMK kliininen asiantuntija -koulutusohjelmista, jotka edelleen kehittävät profiiliaan ja yhteisymmärrystä yhtenäisistä kompetensseista. CNS-tehtäviin palkattavilla taas on useimmiten maisterin tai jopa tohtorin tutkinto yliopistosta.

Virpi Sulosaari esitteli YAMK kliininen asiantuntija (NP) kompetenssien kehittämistyötä Suomessa

Kliinisissä ylemmissä tutkinnoissa on eroa eri oppilaitosten välillä muun muassa sen suhteen kuinka paljon niissä on kliinisten taitojen harjoittelua, joissain ei ole sitä ollut lainkaan.

Käytännön erot Britannian ja Suomen välillä tulevat esiin juuri kliinisessä asiantuntijatyössä eli Suomessa ei sairaanhoitajalla ole oikeutta tehdä diagnoosia ja samalla laajuudella muita vaativia hoidon arviointitehtäviä.

Lääkkeenmääräämisoikeuden saaneita sairaanhoitajia on Suomessa ensi keväänä jo lähes 500, mutta heitä on tähän saakka koulutettu ammattikorkeakouluissa lähinnä aikuisten terveysasematyöhön ja päivystykseen 45 opintopisteen lisäkoulutuksena. Heidän koulutukseensa kuuluu kiinteästi myös laajavastuisten kliinisten taitojen harjoittelua muun muassa potilaan tutkimiseen.

Kokemukset näistä sairaanhoitajista ovat tehdyn selvityksen mukaan positiivisia. Lääkkeenmääräämiskoulutus on tulevaisuudessa mahdollisesti laajenemassa ja määrättävien lääkkeiden valikoima laajentuisi nykyisestä noin neljästäkymmenestä. Lakiesitys on valiokunnan käsittelyssä.

Keskustelussa opiskelijoiden kanssa nousi esiin muun muassa sairaanhoitajien rekisteröinti. UK:ssa sairaanhoitajan on maksettava 120 £ vuodessa pysyäkseen rekisterissä ja lisenssi tulee uusia kolmen vuoden välein, mikä myös maksaa.

Suomessahan on vain kertamaksu, kun valmistuttua kirjataan Valviran rekisteriin ja sen jälkeen siellä pysyykin, ellei jonkin väärinkäytöksen vuoksi tule oikeuksien rajoittamista tai niiden poistamista.

 

Matkakertomuksen osassa 5/11 pääset mukaan sairaalaan Manchesteriin: miltä työnkuvat käytännössä näyttävät?

Päivät 1 ja 2: koulutukseen tutustumassa Huddersfieldin yliopistolla

Tiina Marttila, Virpi Sulosaari, Anna Suutarla

Neljä tärkeää pilaria

Tohtori Melanie Rogers tiimeineen otti meidät lämpimästi vastaan Huddersfieldin yliopistolla. Hän on maailman sairaanhoitajaliiton ICN:n APN-verkoston puheenjohtaja. Olimme siis erinomaisessa opissa!

Melanie Rogers (vas.ylhäällä), meidän tiimi ja ACP-opiskelijoita yliopiston portaikossa

Perehdyimme APN-työnkuvista Nurse Practitioner (NP, asiantuntijasairaanhoitaja) -työnkuvaan ja sen koulutukseen. Näitä ammattilaisia on UK:ssa ollut 1980-luvulta lähtien. Lähtökohta kehittämistyölle oli aikanaan lääkäripula.

NP:t ovat nykyään hyvin haluttuja työelämässä ja yliopistolla on paineita vastata koulutuksellaan kasvavaan kysyntään. Toisaalta työnkuvien tunnettuuden kanssa on myös vielä haasteita.

Kasvava trendi on se, että myös muita terveydenhuollon ammattilaisia koulutetaan kliinisissä maisteriohjelmissa. Meidänkin tapaamamme opiskelijajoukko oli moniammatillinen. Mukana oli muun muassa farmaseutteja ja ensihoitajia.

Maisteritasoisen koulutuksen neljä peruspilaria ovat kliininen osaaminen (merkittävin pilari), oppimisen mahdollistaminen, johtaminen sekä tutkimus ja kehitys.

ACP-koulutuksen neljä pilaria

Lääkkeenmääräämisoikeus on työnkuvassa olennainen osa. Lääkkeitä määräävällä NP:llä on käytössään koko kansallinen lääkelista, mutta hän määrää siitä vain omalta osaamisalueeltaan.

Monipuolisen työnkuvan orientaatio hoitotyössä

Melanie Rogersin mukaan laajavastuisten työnkuvien perusosioita ovat:
• itsenäinen työnkuva
• kriittinen ajattelu
• vaativan tason päätöksenteko ja ongelmanratkaisu
• arvopohjainen hoito
• toiminnan parantaminen.

Lääkkeenmääräämisen lisäksi NP:n työnkuvaan kuuluu esimerkiksi potilaan kliininen tutkiminen, diagnoosin teko, toimenpiteiden teko, osastolle otto, lähetteet ja kotiutus.

Mikä ero on lääkärin ja NP:n työllä?
”Raha”, vastasi tohtori Rogers. NP:t tuottavat käytännössä usein samat palvelut, mutta halvemmalla. Toisaalta NP-ura on sairaanhoitajalle kannattava myös taloudellisesta näkökulmasta, vaikkakaan palkkaukselle ei ole kansallisia standardeja.

Melanie Rogers kuitenkin tähdensi, että kyseessä ei ole mini-lääkärin, vaan maksi-sairaanhoitajan työ laajennetuilla työnkuvilla. Orientaatio on hoitotyössä, maailmaa katsotaan bio-sosiaalisin linssein, ei lääketieteellisin, vaikka osaaminen täydentyykin myös lääketieteellisellä osaamisella.

Olennaista on kokonaisvaltainen ote potilastyöhön, hoitotyön parhaan osan tuominen potilaan parhaaksi, kokonaisvaltainen kohtaaminen ja hoitaminen, sekä myös spirituaalinen puoli potilashoidossa.

Hoidon tuloksia tulee myös tarkastella muillakin kuin lääketieteellisillä mittareilla tai vertaamalla lääkäreihin. Kyse on ihan omasta professiosta.

Moniongelmaiset ja haastavat potilaat kuuluvat edelleen lääkärin vastaanotolle. Ns. walk-in -klinikat ovat sairaanhoitajavetoisia ja lääkäri on konsultoitavissa puhelimitse tai potilas lähetetään erikoissairaanhoidon päivystykseen tarvittaessa.

Yhteistyö eri ammattilaisten kesken on tärkeää: oikeat taidot, oikeassa paikassa, oikeaan aikaan. Myös omat rajat on tunnettava.

Kaikki potilaat eivät tunne laajavastuisten asiantuntijoiden työnkuvaa, mutta yleensä heidän vastaanotolla käytyään he ovat hyvin tyytyväisiä ja tietyissä tapauksissa hakeutuvat mieluummin heidän luokseen. Siellä he saattavat saada esimerkiksi enemmän kiireetöntä ja kokonaisvaltaista ohjausta kuin lääkärin vastaanotolla.

Koulutuksessa mukana oleva pakolaiskeskuksessa toimiva sairaanhoitaja kuvasi meille kuinka hänen työssään on oleellinen ero toimiiko hän sairaanhoitajana (RN registered nurse) vai nyt maisteritasoisena asiantuntijasairaanhoitajana. Haavoittuvan potilasryhmän hoidossa luottamus on keskeisessä roolissa. On erinomaista, kun sama henkilö voi hoitaa potilaat kokonaisvaltaisesti ja laaja-alaisesti eikä heitä tarvitse lähettää toiselle ammattilaiselle esimerkiksi antibioottireseptin saamisen vuoksi.

Yhdessä oppimista

Tärkeä sääntely

Iso pulma UK:ssa on se, että laajavastuisia työnkuvia ei rekisteröidä. Periaatteessa siis kuka tahansa voi väittää olevansa NP. Samasta syystä on myös mahdoton sanoa paljonko näitä ammattilaisia on UK:ssa.

Viesti meille olikin: varmistakaa työnkuvien sääntely mahdollisimman varhaisessa vaiheessa kansallista APN-kehitystyötä.

Ison-Britannian sairaanhoitajaliitto RCN (Royal College of Nursing) mahdollistaa vapaaehtoisen rekisteröitymisen, mutta tätä maksullista mahdollisuutta on vasta kovin harva hyödyntänyt, rekisterissä on vasta reilu 200 asiantuntijasairaanhoitajaa.

Vaativa koulutus – mutta sen arvoista!

Huddersfieldin yliopistolla kliininen maisterikoulutus on kaksivuotinen. Sitä ennen tulee työkokemusta olla vähintään kolme vuotta. Opintoihin on enemmän halukkaita kuin voidaan ottaa ja valintamenettely sisältää muun muassa haastatteluja.

Opinnot ovat kaikille ammattitaustoista tai koulutuksesta riippumatta samanlaiset eli kaikkien pitää tehdä harjoittelua erilaisilla erikoisaloilla ja potilaiden tutkimisessa vauvasta vaariin saakka. Erityisesti farmaseutille saattaa potilaan koskettaminen aluksi olla vierasta ja vaikeaakin, mutta lääkehoidon suunnittelu on taas ymmärrettävästi heille sujuvaa.

Opiskelijat ovat osan viikosta yliopistolla ja osan kliinisessä työssä, jossa he toimivat valvotusti laajavastuisissa työnkuvissa ja harjoittelevat uusia taitoja ja työnkuvaa. Osa työskentelee sairaalan tiimeissä, joissa lääkärin ja muun tiimin konsultaatiota on aina heti helposti saatavilla. Osa taas työskentelee sairaanhoitajavetoisissa yksiköissä, joissa työnkuva on itsenäisyydessään haastavampi.

Yliopistolla on kliinisestä opettamisesta vastanneet aiemmin aina lääkärit, mutta nyt enenevästi laajavastuisen hoitotyön asiantuntijat. Melanie Rogersin työnkuva myös jakaantuu opetustyöhön ja itsenäisen NP-vastaanoton pitämiseen, jota hän oli tehnyt jo 18 vuoden ajan.

Melanie Rogers johdattelee tunnin aiheeseen

Opiskelijat myös esittivät meille kirjallisia tehtäviään muun muassa tuberkuloosin, pneumonian ja keuhkoveritulpan diagnosoimisesta ja hoidosta. Saimme myös olla mukana tunnilla, jossa he harjoittelivat tukirangan tutkimista. Toimimme tarkkailijoina ja potilaina. Osa uskaltautui myös itse kokeilemaan taitojaan.

Opiskelijoita jännitti: heillä olisi kahden viikon kuluttua OSCE-testit, joissa polven tutkimus pitää sujua ilman muistilistaa. Englantilaiseen protokollaan kuului muun muassa lämpimän tervehtimisen jälkeen kysyä toivooko potilas ”esiliinaa” paikalle tutkimuksen ajaksi.

Onko polvi kunnossa?

Muistilista sai nyt vielä olla mukana

Virpi Sulosaari brittikollegan tutkittavana, Tarja Suomalainen tarkkailee.

Silmiinpistävää oli, että laajavastuisia työnkuvia opiskelevat ammattilaiset olivat erittäin ylpeitä työstään. Mahdollisuus tarjota entistä parempaa hoitoa potilaille oli opintojen pontimena.

Opiskeluaika saattaa olla hyvinkin kuormittavaa, koska osa opiskelijoista työskentelee täysipäiväisesti opintojen ohella. Opinnot maksetaan itse, tai yhä useammin työnantaja maksaa ne ja mahdollisesti antaa myös aikaa opiskelupäiviin (ns. Trainee position). Lisäksi Englannissa on mahdollista saada taloudellista tukea Health Education England järjestöltä.

Suomalaisen koulutuksen näkökulmasta, voi työnantajien sitoutumista vain kadehtia. Myös ajallinen panostus lähiopetukseen ja harjoitteluun oli merkittävä, ja Suomessa vaikea toteuttaa.

Vierailustamme kirjoitettiin artikkeli Huddersfieldin yliopiston lehdessä🙂

 

Huddersfieldin yliopiston vanha puoli oli upea kuin Tylypahka

Päivän oppeja jalostettiin yhdessä illallisen äärellä.

Matkakertomuksen seuraavassa osassa 4/11 pohdintaa: mitä on APN-koulutus ja sairaanhoitajan kliininen urapolku Suomessa?

Lyhenneviidakko – mikä tarkoittaa mitäkin?

Virpi Sulosaari, Anna Suutarla

Advanced practice nursing eli APN-kenttä on hämmentävä monine lyhenteineen ja titteleineen.

On arvioitu, että APN-työnkuvia on ainakin 70 eri maassa, mutta määritelmät, työnkuvat, tittelit ja lyhenteet vaihtelevat. Kiinnostus työnkuvia kohtaan kasvaa voimakkaasti ympäri maailman.

Maailman sairaanhoitajaliitto ICN on tehnyt arvokkaan työn, kun se on laatinut globaalin APN-määritelmän, vaikka kaikki maat eivät tähän ylläkään. Yhteinen määritelmä helpottaa työnkuvien vertailemista ja kehittämistä eri maissa.

ICN:n määritelmän mukaan:
”Laajavastuisen hoitotyön asiantuntija (Advanced Practice Nurse) on rekisteröity sairaanhoitaja, joka pystyy vaativaan itsenäiseen päätöksentekoon ja omaa maisteritasoiset tiedot, taidot sekä pätevyyden toimia terveydenhuollon vaativissa työtehtävissä.” ICN 2002

Parhaillaan ICN päivittää tätä määritelmää.

Todennäköisesti uusi määritelmä noudattaa hyvin samanlaista mallia kuin Sairaanhoitajaliiton raportissa vuodelta 2016: APN on sateenvarjokäsite ja sen alla on erilaisia työnkuvia, joista tavallisimmat (ja jotka tulevat uuteen määritelmään), ovat nurse practitioner (NP tai ANP eli advanced nurse practitioner, suomeksi asiantuntijasairaanhoitaja) ja clinical nurse specialist (CNS, suomeksi kliinisen hoitotyön asiantuntija).

Suomen sairaanhoitajaliiton malli: APN sateenvarjokäsitteenä ja kaksi eri työnkuvaa

Tavallisimmat lyhenteet:

Sateenvarjokäsite/yläkäsite APN:
• voi viitata henkilöön: advanced practice nurse (suomeksi laajavastuisen hoitotyön asiantuntija)
• voi viitata toimintaan: advanced practice nursing (suomeksi laajavastuinen hoitotyö)

Ja sen alla tavallisimmat APN-työnkuvat:
• NP, nurse practitioner (suomeksi asiantuntijasairaanhoitaja), UK:ssa ja Irlannissa käytetään tästä usein myös ANP=advanced nurse practitioner
• CNS, clinical nurse specialist (suomeksi kliinisen hoitotyön asiantuntija)

Tällä matkalla perehdyimme erityisesti tuohon nurse practitioner/ advanced nurse practitioner (NP tai ANP) -työnkuvaan.

NP:n ohella toinen maailmalla yleinen APN-työnkuva, CNS-työnkuva (kliinisen hoitotyön asiantuntija), on saamamme kokemuksen perusteella UK:ssa harvinainen.

Opimme myös ihan uuden käsitteen: ACP. Se tulee sanoista advanced clinical practitioner ja se viittaa moniammatillisesti kaikkiin laajavastuisiin ammattilaisiin, ei vain sairaanhoitajiin. Se on siis APN-sateenvarjokäsitteen yllä oleva kattokäsite.

Näkemissämme kohteissa kliiniset maisteriopinnot olivat moniammatillisia eli oli oikein puhua tuosta joukosta käsitteellä ACP eikä APN, joka viittaa vain sairaanhoitajiin.

Moniammatillinen ryhmä laajavastuisen kliinisen työn opiskelijoita Huddersfieldin yliopistolla

Halutessasi löydät asiassa suomeksi lisätietoa muun muassa blogitekstistä, joka kertoo elokuun 2018 ICN:n APN-verkoston konferenssin sisällöistä.

Matkakertomuksen seuraavassa osassa 3/11 pääset Huddersfieldin yliopistolle ja ACP-opiskelijoiden maailmaan, muun muassa polvea tutkimaan. Paraneeko polvi pojasta?