Singaporessa oli kesä-heinäkuun taitteessa koolla tuhatmäärin sairaanhoitajia ympäri maailman, kansainvälisen sairaanhoitajaliiton ICN:n maailmankongressissa.

Kongressi järjestetään joka toinen vuosi, vaihdellen eri maassa. Sitä ennen kokoontuvat parin päivän ajaksi jäsenjärjestöjen (yli 130 kansallista sairaanhoitajaliittoa) edustajat CNR-kokoukseen (Council of National Representatives).

CNR-kokouksessa oli paikalla edustajia noin 90 jäsenjärjestöstä. Suomen sairaanhoitajia edustivat puheenjohtaja Nina Hahtela, varapuheenjohtaja Nina Hynninen ja kansainvälisten asioiden päällikkö Anna Suutarla. Proxyna eli varahenkilönä oli paikalla toiminnanjohtaja Sandra Alldén Suomen ruotsinkielisten sairaanhoitajien järjestöstä (Sjuksköterskeföreningen i Finland rf, SFF).

Suomen sairaanhoitajien edustajat CNR-kokouksessa.

Kongressissa oli paikalla yli 5000 sairaanhoitajaa yli 120 eri maasta. Suomesta oli paikalla kaikkiaan nelisenkymmentä sairaanhoitajaa.

Tänä vuonna ICN juhlii 120-vuotispäiväänsä!

Suomalaissairaanhoitajia valmiina seuraavan päivän avajaisjuhliin!

 

Aiheiden kirjo oli suurta

Useissa yhteyksissä toistuvia teemoja niin kokouksessa kuin kongressissa olivat mm. sairaanhoitajapula, palkka ja status, naisen asema ja tasa-arvo, perusterveydenhuollon merkitys, hoitoon pääsy (Universal Health Coverage, UHC), kestävän kehityksen tavoitteet (Sustainable Development Goals, SDG), hoitotyön johtaminen, panostaminen opiskelijoihin ja uran alkuvaiheessa oleviin sairaanhoitajiin, hoidon laatu ja potilasturvallisuus, tarttumattomat sairaudet (non-communicable diseases, NCDs), laajavastuiset työnkuvat (Advanced Practice Nursing, APN), kaikkiaan työvoimakysymykset (Human Resources in Health, HRH) sekä sairaanhoitajien valtava merkitys taloudellisen kasvun ja terveystavoitteiden saavuttamisessa.

Sairaanhoitajien äänen on kuuluttava päätöksenteossa, kaikissa pöydissä ja kaikilla tasoilla.

Ja tietysti oli isosti esillä Nursing Now -kampanja ja vuosi 2020, jonka WHO on julistanut virallisesti sairaanhoitajan ja kätilön vuodeksi!

Nursing Now on ICN:n ja WHO:n yhteinen kampanja, joka käynnistyi helmikuussa 2018. Se pyrkii maailmanlaajuisesti nostamaan hoitotyön statusta ja profiilia, koska hoitotyöhön panostaminen tuottaa kolmoisvaikutuksen: parempi terveys, taloudellinen kasvu ja sukupuolten välinen tasa-arvo.

Kampanjassa on mukana lukuisia kansallisia ja alueellisia ryhmiä, ympäri maailman. Pohjoismaat ovat myös mukana omana ryhmänään, Nursing Now Nordic. Kampanja päättyy vuonna 2020, joka on Florence Nightingalen syntymän 200-vuotisjuhlavuosi ja globaali hoitotyön juhlavuosi.

Vahva globaali hoitotyön vaikuttaja, professori Sheila Tlou, ja pohjoismaisia kokousedustajia Nursing Now Nordic t-paidoissaan.

Lounaskeskustelua nuorten, Malesiasta Singaporeen tulleiden sairaanhoitajien kanssa.

CNR-kokous – tiedosta päätöksentekoon

CNR-kokousta johti ICN:n puheenjohtaja Annette Kennedy ja hänen apunaan ICN:n toimitusjohtaja Howard Catton sekä ICN:n hallitus, johon pohjoismaista väriä tuo Norjan Karen Bjøro.

Kokouksessa kuulimme alustuksia ja kävimme keskusteluja sekä työskentelimme etukäteen tulleen asialistan pohjalta, jossa oli päätettävänä ja tiedoksi erilaisia hallinnollisia ja sisällöllisiä kokonaisuuksia, esimerkiksi aluejako ja äänimäärät sekä opiskelijatyön uudenlainen malli.

Puheenjohtaja Nina Hahtela käyttää puheenvuoroa CNR-kokouksessa.

Maailman terveysjärjestön WHO:n Jim Campbell johdatti työvoimakysymysten äärelle. Hän muistutti, että terveydenhuollon ammattilaisiin panostaminen on sijoitus, ei kuluerä. Tämä tulisi näkyä päätöksenteossa.

Terveydenhuolto on nopeimmin kasvava ala: joka kuudes maailman työpaikka on terveysalalla vuonna 2030. Se on myös naisvaltainen: muilla aloilla naisten osuus työvoimasta on 2/5, terveydenhuollossa 7/10. Haasteina on varmistaa mm. palkkauksen tasa-arvoisuus sekä väkivallan ja seksuaalisen häirinnän kitkeminen.

Delivered by women, led by men eli naiset tuottavat ja miehet johtavat – näin on terveydenhuollossa valta tähän mennessä usein perinteisesti jakautunut.

ICN:n hallituksen jäsen Karen Bjøro ja suomalaisedustajat.

Maailman pankin edustaja Dr Khama Rogo jatkoi talouslukujen linjalla ja kysyi: ymmärrämmekö sen markkinan arvoa, jota terveydenhuollon ja hoitotyön parissa johdamme? Hän puhui kolmen teeman kautta: hoitoon pääsy, laatu ja hinta. Näiden kaikkien osalta sairaanhoitajat ovat elintärkeitä. Jos hoitotyö kaatuu, terveydenhuolto kaatuu.

Kokousedustajia noin 90 eri maasta.

ICN:n edellinen puheenjohtaja Judith Shamian totesi: meillä ei ole pulaa tutkimusnäytöstä – meillä on pulaa todellisesta muutoksesta. Me hoitotyön omassa kuplassa tiedämme arvomme, ei sitä ole tarve toisillemme toistaa. Meidän pitää vaikuttaa muihin kupliin ja viedä sinne tutkimusnäyttö päätöksenteon tueksi.

Carey McCarthy  WHO:sta kertoi raportista, joka on lajissaan ensimmäinen. WHO valmistelee raporttia State of the World Nursing (SoWN). Se julkaistaan ensi vuoden huhtikuussa ja on arvokas vaikuttamistyön väline joka maassa. Se sisältää ainutlaatuista dataa globaalisti sairaanhoitajista ja hoitotyöstä. Oikean tiedon ja lukujen kokoaminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista ja kansallisia sairaanhoitajaliittoja toivotaan työhön mukaan.

Data – dialogue – decision making -> tuleva raportti tuo tiedon keskusteluun ja päätöksentekoon.

Keskustelua Suomen datan osalta Carey McCarthyn kanssa.

Nursing Now -sessiossa kuulimme alustuksia muun muassa ”hankkeen isältä” lordi Nigel Crispiltä ja vahvalta hoitotyön vaikuttajalta professori Sheila Tloulta ja WHO:n hoitotyön ylimmältä johtajalta Elizabeth Irolta. Kävimme yhteistä keskustelua siitä kuinka Nursing Now -kampanja sekä sairaanhoitajan ja kätilön vuosi 2020 näkyvät nyt ja voisivat näkyä ensi vuonna.

Lordi Nigel Crisp ja pohjoismaisia kokousedustajia

Ensi vuotta tulee ajatella isosti! ”Carpe diem! Make every day count!” innosti ICN:n toimitusjohtaja Catton.

Ms Elizabeth Iro on alunperin Cook-saarilta ja nyt korkean tason hoitotyön johtaja, chief nursing officer eli CNO, maailman terveysjärjestössä WHO:ssa. ICN teki monta vuotta työtä, jotta tämä virka saadaan WHO:hon. Sekä virka että Ms Iro ovat globaalisti hyvin tärkeitä hoitotyölle. Elizabeth Iro tulee ensi syksynä Suomeen meidän EU-puheenjohtajuutemme merkeissä.

Viimeisenä kokouspäivänä opiskelijat tulivat kertomaan kuulumisia omasta sessiostaan. Kaikkiaan ICN kehittää ja vahvistaa opiskelijatyötään – nuoret ovat tulevaisuutemme ja sen tulee näkyä.

Opiskelijoiden puheenvuoro

Opiskelijat nostivat esiin erityisesti:

  • tuen tarpeen uran ensimmäisinä vuosina, kun opiskelija siirtyy työntekijäksi
  • sosiaalisen median mahdollisuudet mielenterveystyön tukena- se tarjoaa hyvän välineen ja mahdollisuuksia, mutta myös riskin riippuvuuteen
  • kansalliset sairaanhoitajaliitot eivät onnistu houkuttamaan opiskelijoita pariinsa
  • opiskelijoiden uupumus opintojen ja töiden ja taloudellisten ongelmien äärellä
  • eri maiden opinto-ohjelmien väliset suuret erot
  • enemmän tarvitaan keskustelua myös siitä, kuinka kouluttajien kanssa tulisi tehdä yhteistyötä.

Opiskelijoiden tekemä taulu, jossa ydinsanoja sairaanhoitajista ja hoitotyöstä.

Supersankareiden kongressi!

Kongressissa oli puhujina monia huippunimiä, todellisia supertähtiä, mutta myös koko yleisö oli supersankareita – ainakin mikäli maan presidenttiä on uskominen.

Kongressin avajaisiin osallistui Singaporen presidentti, Mdm Halimah Yacobon, joka on maan ensimmäinen naispresidentti. Hän sanoi: jos pelastat yhden hengen, olet sankari. Jos pelastat sata henkeä, olet todennäköisesti sairaanhoitaja. Hän toivottikin hyviä supersankareiden päiviä!

Singaporen presidentti, Mdm Halimah Yacobon

Avajaisissa oli alkuun perinteinen kansojen marssi, jossa eri maiden edustajat marssivat kansallisissa asuissaan.

Suomen sairaanhoitajien edustajat kansojen marssilla: Anna Suutarla, Nina Hahtela ja Nina Hynninen ja kansallisasuna Marimekkoa.

Aakkosjärjestyksessä maittain: Egypt, El Salvador, Finland, Germany – yhteistunnelmaa lavakierroksen jälkeen.

Pääpuheenvuoroissa oli monia erinomaisia kokonaisuuksia, muun muassa loistava Linda Aiken, joka puhui jälleen vakuuttavasti ja tutkimustiedon varassa siitä kuinka mitoituksilla on suora vaikutus mm. potilaskuolleisuuteen, komplikaatioiden määrään ja sairaanhoitajien työtyytyväisyyteen ja työssä pysymiseen. Monissa maissa mitoitukset vaihtelevat perusteettomasti ja sillä on suoria vaikutuksia potilaisiin.

Linda Aiken

Potilasturvallisuuden asiantuntija Dr Abduleleh AlHawsawi Saudi-Arabiasta täydensi Aikenin luentoa esimerkeillä mm. siitä, kuinka sitova mitoituslainsäädäntö on eri maissa vaikuttanut mitoitukseen ja potilasturvallisuuteen. Lainsäädäntö vaikuttaa tuottaneen positiivisen vaikutuksen, vaikkakin Dr AlHawsawi tähdensi, että mitoituksen tulee olla kontekstisidonnainen. Erittäin ajankohtaisia teemoja meillä Suomessakin!

Esimerkki Chilestä: vaikka pienempi potilasmäärä per sairaanhoitaja lisää aluksi kustannuksia, se tuo lopulta säästöjä uusien hoitojaksojen välttämisen myötä.

Olimme vielä aamun huippuesitysten lumoissa, kun huone sähköistyi ja seurasi yllätys: WHO:n pääjohtaja Dr Tedros tuli suoraan G20-kokouksesta paikalle!

Dr Tedros puhui sairaanhoitajien elintärkeästä roolista globaalisti ja kuinka hoitotyöhön satsaaminen tulee korkoineen takaisin. Hallitusten tulee panostaa sairaanhoitajiin, mutta myös suojella heitä. Tarvitsemme turvallisia työpaikkoja, mm. syyllistämättömyyden kulttuuria ja väkivallalta suojelua.

Sairaanhoitajan ja kätilön vuonna 2020 joka maasta kutsutaan sairaanhoitaja- ja kätilöedustaja WHO:n World Health Assemblyyn!

Dr Tedros – erittäin hoitotyömyönteinen WHO:n pääjohtaja.

Elizabeth Iro korosti omassa puheenvuorossaan

  • ihmiskeskeistä hoitotyötä ja fokuksen muuttamista sen mukaan,
  • jokapäiväisen korkean laadun merkitystä – se säästää henkiä,
  • nuorista sairaanhoitajista huolehtimista – he johtavat tulevaisuutta,
  • eHealth-työkaluja,
  • perusterveydenhuollon merkitystä ja
  • koko yhteisön mukaan ottoa – ketään ei saa jättää osattomaksi.

Meidän tulee joskus osata myös karjua: sairaanhoitajien on osallistuttava päätöksentekoon.

Iro myös peräänkuulutti tietynlaista sairaanhoitajien hyväksikäytön lopettamista. Teemme usein asioita, jotka eivät kuulu toimenkuvaamme, mutta joita muut eivät tee ja ne jäisivät tekemättä. Käytämme siihen omaa aikaamme ja jopa rahaamme.

Pääpuheenvuoroissa ICN:n APN-verkoston puheenjohtaja Melanie Rogers esitteli ICN:n uuden APN-määritelmän (Advanced Practice Nursing, laajavastuinen hoitotyö) luonnosversiota. Luonnos on vielä jäsenjärjestöillä lausuntokierroksella ja lopullinen versio valmistuu tänä vuonna.

Verkoston puheenjohtaja Rogers on toimintakaudellaan ollut meille suomalaisille tärkeä yhteistyökumppani. Hän muun muassa isännöi viime marraskuussa UK:ssa Sairaanhoitajaliiton opintomatkaa ja on ollut puhumassa myös seminaarissamme.

Dr Rogers esittelee uuden globaalin APN-määritelmän luonnosta.

Presidents in line: FNA vice-president Hynninen, ICN president Kennedy, FNA president Hahtela.

Monien erisisältöisten kutsuttujen pääpuheenvuorojen lisäksi ohjelmassa oli lukuisia rinnakkaissessioiden suullisia esityksiä ja postereita, jotka oli valittu etukäteen lähetettyjen tiivistelmien (abstracts) perusteella. Ne käsittelivät muun muassa erilaisia kliinisiä sisältöjä ja näyttöön perustuvia käytäntöjä.

Myös Suomesta esityksiä!

Suomesta oli kaikkiaan viisi lähetettyjen tiivistelmien perusteella valittua esitystä:

  • Jaana Kassinen, HUS, suullinen esitys: Core competence in outpatient care
  • Katri Rissanen, KAMK, kaksi posteria: Case and simulation based learning ja Dialogue exam as a tool of professional identity development on undergraduate nursing students
  • Anna Suutarla, Sairaanhoitajaliitto, posteri: Nurses’ use experineces to guide the development of national information services
  • Katri Vehviläinen-Julkunen, Itä-Suomen yliopisto, posteri: Medicines information in nursing research – a review based on academic thesis in Finland

 

Hoitotyön johtaja Jaana Kassinen HUS:sta puhui aiheesta: Core comptence in outpatient care. Esitys sujui hienosti ja monet halusivat session jälkeen kysyä ja jutella lisää.

Sairaanhoitajaliitolta oli esillä posteri, joka kuvasi Steps 2.0 -hankkeen tuloksia eli sairaanhoitajien  käyttäjäkokemuksia tietojärjestelmistä.

Sairaanhoitajaliiton posteri oli tehty usean yhteistyökumppanin voimin: allekirjoittaneen lisäksi Hannele Hyppönen, THL, Ulla-Mari Kinnunen, Itä-Suomen yliopisto, Outi Ahonen, Laurea amk Espoo, Nina Hahtela, Sairaanhoitajaliitto ja Kaija Saranto, Itä-Suomen yliopisto. Taittotyön teki Tanja Pitkänen Fiocasta. Kiitos koko tiimille! Posteri herätti runsasta keskustelua.

Suomalainen näkökulma oli hienosti esillä myös ICN:n koostamassa historiajanassa 120-vuotiselta taipaleelta: Suomen Sophie Mannerheim valittiin ICN:n puheenjohtajaksi vuonna 1922. Vuonna 1925 Suomi isännöi ICN:n viidettä maailmankongressia ja Helsingissä oli koolla noin 2000 sairaanhoitajaa. Sophie Mannerhimin tunnussana, watch word, oli puheenjohtajana ”Peace”.

Suomen sairaanhoitajat ovat liittyneet ICN:ään ensimmäisten joukossa, jo vuonna 1909.

Pohjoismainen yhteistyö tärkeä voimavara

Päivien aikana Pohjoismainen sairaanhoitajaliitto SSN järjesti jo perinteeksi muodostuneen pohjoismaisen illan. Sinne olivat kaikki Pohjoismaista paikalla olevat sairaanhoitajat tervetulleita ja heitä saapuikin sankoin joukoin. Meitä oli koolla noin 160!

Pohjoismaisten sairaanhoitajaliittojen puheenjohtajat: Suomi, Norja, Tanska, Ruotsi ja Islanti.

Mukana pohjoismaisessa illassa oli kutsuttuna myös Minna Miller, joka toimii family nurse practitioner -roolissa Kanadassa ja ICN:n APN-verkoston johtoryhmässä. Minna on jo nuorena muuttanut Kanadaan, mutta on alunperin Suomesta kotoisin.

Nobelin rauhanpalkinto sairaanhoitajille?

Korean sairaanhoitajaliitto haluaa hakea ensi vuonna Nobelin rauhanpalkintoa kahdelle itävaltalaiselle sairaanhoitajalle ja liitto edisti tätä asiaa vahvasti paikan päällä.

Nuoret sairaanhoitajat, Marianne Stöger ja Margaritha Pissarek, pestautuivat 1960-luvulla Korean Sorokdo Islandille hoitamaan muiden hyljeksimiä leprapotilaita, hoitivat heitä kunnioituksella ja rakkaudella, ja antoivat työlle palkatta elämästään 40 vuotta.

Voit täältä lukea Mariannesta ja Margharitasta lisää ja tukea Nobelin palkinnon myöntämistä allekirjoituksellasi.

Korean sairaanhoitajaliitto edisti asiaansa näyttävästi ständillään, jossa oli mukana myös heidän edellinen pääministerinsä.

Paljon antia hoitotyön opetuksen kehittämiseen Suomessa!

Matkassa mukana olleet yliopettaja Niina Eklöf ja lehtori Katri Rissanen Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulusta kuvaavat kuinka ICN:n kongressi tarjosi hoitotyön opettajille katsauksen hoitotyön monipuolisiin ja teemoihin käytännön ja tutkimusten näkökulmasta. Näin Suomen hoitotyön opetuksessa pystytään tarjoamaan opiskelijoille ajankohtaista, kansainvälistä  ja monipuolista tietoa omasta alasta.

Eklöfin ja Rissasen mielestä kongressi tarjosi myös loistavan mahdollisuuden verkostoitua kansainvälisesti. Mielenkiintoiset keskustelut hoitotyön filosofiasta ja toiminnoista eri maissa olivatkin heistä kongressin parasta antia.

Ugandan sh-liiton edustajia sekä Nina Eklöf ja Katri Rissanen.

Verkostoituminen oli kongressin parasta antia!

Kirsi Varis ja hänen kollegansa Pohjois-Karjalasta kertovat, että he vierailivat  Singaporessa 2.7 Ann NGEE Polytechnicissä ja tutustuivat sh-koulutukseen. Koulu oli suuri, jossa joka vuosi aloittaa 600 sh-opiskelijaa. Sh-koulutus kestää 3-4 vuotta.

Kirsi Varis kertoo: ”Opetus on suurissa ryhmissä, noin 100 hengen luennoilla. Harjoittelua on 41 viikkoa koulutuksen aikana. Opetus oli hyvin edistyksellistä. Käytettiin paljon teknologiaa hyödyksi ja digitaalisia menetelmiä.

Opiskelijat käyttivät omia tai koulun tabletteja tai älykännyköitään. Sh-koulutuksessa käytettiin useita sovelluksia, esim. anatomiasta ja käytännön hoitotyöstä. Opiskelijat pystyivät harjoittelemaan useita kertoja casemuotoisia hoitotilanteita. Tutkimukset osoittivat, että tulokset olivat paremmat sovellusten käyttöönoton jälkeen.

Mekin kokeilimme ja harjoittelimme sovelluksia vierailun aikana. Opettajat olivat tehneet sisällön ja tekninen toteutus toteutettiin ohjelmien tekijöiden kanssa usean vuoden aikana. Lisäksi käytettiin oppikirjoja, joissa oli paljon harjoitustehtäviä.

Simulaatio-opetusta oli kaikille 4 tuntia viikossa. Simulaatiotilat olivat erittäin toimivat ja simulaationuket olivat uudenaikaisia. Simulaatio-opetuksessa oli aina mukana tekninen tuki, jolloin opettaja sai keskittyä opiskelijoiden ohjaukseen ja debrifingiin. Kaikki opettajat käyttivät simulaatiota ja heidät oli siihen koulutettu.”

Varis jatkaa vielä kertomalla kuinka he suuntasivat Singaporesta Balille: ”Balilla vierailimme kahdessa lastenkodissa, joissa Karelia-amk:n sh-, th- ja sosionomi-ooiskelijat käyvät surittamassa kv-harjoittelua. Totesimme nämä harjoittelupaikat soviviksi harjoittelupaikoiksi opiskelijoille. Ilmapiiri näissä oli oikein lämmin ja lapsien kasvua ja kehitystä tukeva.”

Terveiset Karelia amk:n kollegoilta!

Hoitotyön lehtorit Tarja Ruokonen ja Minna Turunen Karelia ammattikorkeakoulusta kertovat, että he kokivat kongressin suurimpana antina nähdä sairaanhoitajat yhtenäisenä, hoitotyötä kehittävänä yhteisönä.

He toteavat: ”Ammattikorkeakouluopettajina parhaan annin omaan työhömme saimme luentosarjasta, missä käsiteltiin moniammatillista oppimista. Eri alojen opiskelijoiden kokemukset yhdessä oppimisesta vahvistivat myös omaa näkemystämme. Eri maissa (mm. Australia, Irlanti, Chile) tehdyt tutkimukset tuovat esille sekä kustannussäästöt että hoitajien työhyvinvoinnin kasvun, kun sairaanhoitajia on määrällisesti enemmän potilaita kohti. Nämä tulokset tulisi Suomessakin nostaa päätöksenteon perustaksi.”

 

Tarja Ruokonen ja Minna Turunen Korean sairaanhoitajaliiton ständillä

Tule mukaan!

Ruokonen ja Turunen myös rohkaisevat kaikkia kollegoita: ”Kongressi on suunnattu kaikille sairaanhoitajille.  Kannustaisimme hoitotyön eri alueella työskenteleviä sairaanhoitajia osallistumaan rohkeasti – kansainväliset kohtaamiset kollegan kanssa avaavat yhteistä ymmärrystä.”

Tähän rohkaisuun on helppo yhtyä! Lähde ensi kerralla  mukaan: seuraava ICN:n kongressi on 5.-9.6.2021 Abu Dhabissa. Hyödynnä jäsenetunasi opintoapuraha, sillä saat ison osan matkan kustannuksista katettua.

Konferenssi tarjoaa monella tapaa elämyksiä, tietoa, verkostoja, yhteen kuuluvuutta, jakamista, tarinoita – se pitää itse kokea! Me liitossa saimme matkaeväiksi paljon materiaalia, jota työstämme edelleen lähikuukausina ja -vuosina niin suomalaisten kuin kansainvälisten sairaanhoitajien ja potilaiden hyväksi. Mutta ensin pidetään hetki kesälomaa:)

 

Tekstin kokosi
Anna Suutarla
Kansainvälisten asioiden päällikkö, Sairaanhoitajaliitto

 

Seuraa somessa hoitotyön globaaleja supertähtiä!

  • ICN:n puheenjohtaja Annette Kennedy – @AnnetteMKennedy
  • ICN:n toimitusjohtaja Howard Catton – @HowardCatton
  • WHO:n pääjohtaja Dr Tedros – @DrTedros
  • WHO:n hoitotyön ylin johtaja Elizabeth Iro – @elizabeth_iro
  • Kansainvälinen sairaanhoitajaliitto ICN – @ICNurses
  • Maailman terveysjärjestö WHO – @WHO

Loppukevennyksen paikka…

Kongressissa oli paikalla suuri määrä paikallisia sairaanhoitajia erilaisissa vapaaehtoistöissä. He olivat yhdessä pohtineet kuinka tuoda kongressipaikalle jotain paikallisväriä ja olivat keksineet laittaa pystyyn kojun, jossa he tekivät veloituksetta kongressikävijöille  hennatatuointeja. Itselleni tatuoinnin teki vastasyntyneiden teholla toimiva sairaanhoitaja, joka nyt oli irrotettu päivätöistään kongressipaikalle vapaaehtoiseksi.

Paikalliset kollegat ottivat meitä myös työpaikoillaan avosylin vastaan, kun kongressin jälkeen oli mahdollisuus käydä etukäteen valituissa kohteissa tutustumiskäynneillä.  Ne olivat erittäin mielenkiintoisia! Itse kävin Ang Mo Kio Polyclinics -terveysasemalla. Moderni terveyasema kehitti runsaasti mm. erilaisia eHealth-palveluja, matalan kynnyksen terveyden edistämistä ja sairaanhoitajavetoista toimintaa. Singaporessakin haasteena on väestön vanheneminen ja kroonisten sairauksien hoito.

 

 

Hei, hei kuuman kostea, upea Singapore! Annetaan koetun ilotulituksen valaista työtämme pitkään!

Huutava pula laitteista ja lääkkeistä, ei juoksevaa vettä. Käytettyjä neuloja lattialla ja puutteita käsienpesussa.

Moni Suomessa koulutuksensa saanut sairaanhoitaja on järkyttynyt somalialaisten sairaaloiden puutteista. Monien puutteiden vuoksi piti myös hyväksyä, että joitakin sairauksia, esimerkiksi syöpää tai vakavia infektiosairauksia, ei ole ollut mahdollista hoitaa ollenkaan.

Suomen somalialaiset sairaanhoitajat ovat osallistuneet Somalian terveyssektorin jälleenrakentamiseen jo yli 10 vuoden ajan. Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön IOM:n Suomen-toimiston koordinaattori Anna-Maija Aguilera-Pesä kertoo, että monelle paikalliset olosuhteet ovat olleet järkytys. Tulokset ovat kuitenkin olleet merkittäviä.

Olen työskennellyt Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön IOM:n MIDA FINNSOM -projektin koordinaattorina nyt lähes kahdeksan vuotta ja hankkeemme kautta on lähtenyt jo 173 terveydenhuollon ammattilaista jälleenrakentamaan vanhaa kotimaataan.

Hankkeen asiantuntijat rekrytoidaan kansainvälisesti somalidiasporan edustajista. Heistä noin 30% on ollut Suomen somaleita. Suurin yksittäinen ammattiryhmä  on ollut sairaanhoitajat.

Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö (IOM) on pyörittänyt Suomen Ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroista rahoitettuja MIDA FINNSOM-hankkeita 10 vuotta.

Projektien tarkoituksena on tukea Somalian terveydenhuollon ja koulutussektorin kehittymistä rekrytoimalla pääosin suomalaisia somalitaustaisia terveydenhuollon ja koulutusalan ammattilaisia tavallisimmin vuoden-puolentoista pituisiin työsuhteisiin entiseen kotimaahansa.

Helsingissä anestesiahoitajan töitä tekevä Ahmed Abukar (toinen oikealta) palasi kotikaupunkiinsa Baidoaan ja työskenteli Bay Regional Hospitalin leikkausosastolla.

Työvoima on todella tullut tarpeeseen

Sisällissodan runtelemassa Somaliassa terveydenhuolto kärsii todella vakavasta resurssipulasta. Henkilöstövaje on joka ammattiryhmässä mittava.

100 000 henkeä kohden on arviolta vain kolme lääkäriä, yksitoista sairaanhoitajaa ja kolme kätilöä. Vaikkakin uusia sairaanhoitajia on viime vuosina ryhdytty kouluttamaan, on julkisiin sairaaloihin vaikea rekrytoida pätevää henkilöstöä alhaisen palkkatason, huonojen työehtojen ja turvallisuusuhkien vuoksi.

Tilannetta hankaloittaa myös se, että maassa on vain 0,76 terveydenhuollon toimintayksikköä 10 000 henkilöä kohti. (1)

Henkilöstövaje, resurssipula ja konfliktin ja köyhyyden aiheuttama epävarmuus näkyvät synkissä tilastoissa. Äitiyskuolleisuus on Somaliassa maailman korkeimpia. 100 000 elävänä syntynyttä lasta kohden 732 äitiä kuolee ja vain 15% synnyttää ammattilaisen avustamana. (2)

Lapsikuolleisuus on myös erittäin korkeaa; yksi seitsemästä lapsesta kuolee ennen viiden vuoden ikää. (3)

Projektissamme kiinnitetäänkin erityisesti huomiota naisten ja lasten terveyspalveluiden kehittämiseen.

Kauttamme töihin lähtevät asiantuntijat paikkaavat maan valtavaa terveydenhuollon työvoimavajetta, mutta ennen kaikkea vievät taitoja ja osaamista paikallisille ammattilaisille.

Paikallisten työntekijöiden koulutus- ja osaamistaso voi olla hyvin vaihteleva, ja 10 vuoden aikana projektissa työskennelleet ammattilaiset ovatkin kouluttaneet jo yli 7 000 paikallista työntekijää.

Koulutustehtävien lisäksi sairaanhoitajat ovat työskennelleet monenlaisissa tehtävissä.

Suurin osa on toiminut kliinisen työn parissa julkisissa sairaaloissa eri puolilla Somaliaa, mutta hoitotyön asiantuntijoita on toiminut myös neuvonantajina terveysministeriöissä sekä opettajina sairaanhoito-oppilaitoksissa ja yliopistoissa. Lisäksi sairaanhoitajat ovat osallistuneet esimerkiksi strategioiden, suunnitelmien, standardien ja opetuksen kehittämiseen.

Tämän työn ansiosta yhä useampi vauva ja äiti selviävät hengissä ja yhä useampi ihminen saa tarvitsemaansa hoitoa nyt ja tulevaisuudessa.

Sairaanhoitaja Ifrah Ahmed (toinen vasemmalta) opetti Hargeisan sairaalan paikallisille työntekijöille vastasyntyneiden lasten hoitoa keväällä 2018.

Sopeutumisvaikeuksia ja suuria voittoja

Helppoa Somaliaan lähteminen ei ole ollut.

Suurin osa projektiin osallistuneista Suomen somaleista on tullut Suomeen pakolaisena 90-luvun alkupuolella ja hankkinut sitten koulutuksen ja ammattipätevyyden. Osa somalitaustaisista sairaanhoitajista on tullut Suomeen taaperoikäisinä ja on palannut projektimme kautta ensimmäistä kertaa takaisin Somaliaan.

Osaa työntekijöistämme on kohdeltu ulkomaalaisina ja epäilty. Jokainen on joutunut sopeutumaan jonkinasteiseen kulttuurishokkiin.

Joissain tapauksissa paikalliset työntekijät ovat pelänneet diaspora-asiantuntijoiden vievän heidän työnsä ja integroituminen paikalliseen työyhteisöön ja luottamuksen saavuttaminen onkin vienyt huomattavasti aikaa. Projektissamme pyritäänkin siihen, että asiantuntijat työskentelisivät paikan päällä vähintään vuoden.

Projektissa työskennelleet sairaanhoitajat ovat osoittaneet huomattavaa sitkeyttä ja heidän motivaationsa määrä ei lakkaa hämmästyttämästä. Sinnikkyys on myös kannattanut: projektimme tulokset puhuvat puolestaan.

Ensimmäiset hammashoitolat ja keisarinleikkaukset

Projektin ansiosta pohjoiseen Somaliaan on perustettu maan ensimmäisiä hammashoitoloita, dialyysiosastoja ja vastasyntyneiden osastoja sekä kehitetty äitiysosastojen toimintaa.

Vastasyntyneiden kuolleisuus Hargeisan sairaalassa on laskenut 24 prosentista 5 prosenttiin. Synnytyspalveluita on Hargeisassa tarjolla kellon ympäri. Hoitajia on koulutettu tekemään myös keisarinleikkauksia.

Puntmaassa Garowen sairaalassa vastasyntyneiden kuolleisuus laski kuukausittaisesta 70 kuolemasta kahteen.

Somalimaata runnelleen kuivuuden aikana ammattilaisten mobiilitiimi matkusti kuivuudesta kärsiville alueille ja tarjosi terveystarkastuksia ja terveysneuvontaa paikallisille asukkaille ja maansisäisille pakolaisille.

Norjalainen sairaanhoitaja Fadumo Ahmed antaa ravintoneuvontaa kuivuudesta kärsiville perheille.

Etelä-Somaliassa Mogadishussa sijaitsevassa Yardimelin sairaalassa turvallisten synnytysten määrä nousi kuukausittaisesta 28:sta yli 200:aan vain yhden vuoden aikana. Potilaita voidaan ottaa vastaan moninkertaisesti enemmän: heinäkuussa 2017 tilaa oli vain 800 potilaalle, vuonna 2018 sairaalaan mahtui kerrallaan 4 000 potilasta.

Sairaala tarjoaa apua ilmaiseksi maan sisäisille pakolaisille, köyhille ja potilaille, joilla on päällekkäin useita kroonisia sairauksia. Noin puolet sairaalan potilaista on tällaisten haavoittuvien ryhmien potilaita.

Projektin asiantuntijat ovat myös kehittäneet kolme vuosikymmentä pommituksen vuoksi suljettuna olleeseen, eteläisen Somalian ainoaan julkiseen yliopistoon lääketieteen opetussuunnitelman, joka on käytössä.

Vaikka olemme saavuttaneet hienoja tuloksia, tehtävää riittää edelleen. Työmme jatkuu vielä; vuoteen 2022 mennessä kauttamme töihin lähtee vielä viitisenkymmentä asiantuntijaa. Jokainen osaltaan rakentaa vahvempaa tulevaisuutta Somalille.

Paikallinen sairaanhoitaja työssään vastasyntyneiden osastolla.

Projektista lyhyesti: Kymmenen vuotta diaspora-työtä

  • Suomen ulkoministeriö on rahoittanut MIDA FINNSOM-hankkeita Somaliassa tänä vuonna 10 vuotta. Lue hankkeen 10-vuotisjuhlajulkaisu.
  • MIDA FINNSOM Health and Education -projektin ensimmäinen vaihe alkoi vuonna 2015, projektin toinen vaihe loppuu 2022. Projekti toimii Etelä-Somaliassa.
  • MIDA FINNSOM Health-projekti alkoi pilottivaiheella vuonna 2008 ja nyt projektin IV-vaihe loppuu 2020. Projekti toimii Somalimaassa.
  • 10 vuoden aikana projektit ovat rekrytoineet 173 diaspora asiantuntijaa työskentelemään ministeriöihin, yliopistoihin ja sairaaloihin. Ohjelmaan osallistujista noin 30% on ollut suomensomaleita. Lisäksi asiantuntijoita on tullut USA:sta, Kanadasta, Isosta-Britanniasta ja muista maista.
  • MIDA FINNSOM-ohjelmien keskeisenä tavoitteena on tiedon siirto ja paikallisen kapasiteetin ja julkisen sektorin rakentaminen Somaliassa.
  • Projekteille keskeistä on vahva paikallinen omistajuus ja tiivis yhteistyö paikallisten ministeriöiden kanssa, jotka päättävät kohdeinstituutiot sekä osallistuvat diaspora-asiantuntijoiden rekrytointiin.
  • Suomeen ensimmäiset somalialaiset pakolaiset saapuivat 1990-luvun alussa. Tällä hetkellä somalialaistaustaisia asuu Suomessa noin 20 000.
  • Sairaanhoitajaliitto on ollut MIDA FINNSOM -hankkeen kumppani ja asiantuntijapaneelin jäsen alusta asti.

Suomessa 29 vuotta asunut sairaanhoitaja Ahmed Haddi työssä Hargeisan sairaalan uudella hemodialyysiosastolla toukokuussa 2018.

 

 

 

Anna-Maija Aguilera-Pesä
Projektikoordinaattori
Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön IOM:n Suomen-toimisto

 

Lähteet:

(1) Health Cluster Somalia, Somalia Health Cluster Strategy – for the period through to the end of 2018. Available on https://www.humanitarianresponse.info/en/operations/somalia/health.

(2) WHO, Reproductive Health – Somalia, 2018.

(3) UNICEF, Somalia Statistics. Accessed online on October 2018.

Ruotsin neurokirurginen järjestö juhli 100-vuotisjuhliaan Skandinavian Neurosurgical Society -konferenssin yhteydessä 19.-22. toukokuuta. Konferenssipaikkana oli Karoliinisen instituutin ja sairaalan uudet tilat, lähellä Tukholman keskustaa.

Pohjoismaisen neurokirurgisen yhteisön yleisenä tavoitteena on neurokirurgian alan opetuksen ja kehittämisen avustaminen yhteistyönä, myös hoitotyön näkökulmasta. Myös Suomen neurokirurginen yhdistys on jäsenenä yhteisössä.

 

Toukokuinen merimaisema Tukholmassa, kaupungintalon ulkopuolella.

Neurokirurginen hoitotyö meillä ja muissa Pohjoismaissa

Konferenssiin haluttiin erillisiin hoitotyön sessioihin ohjelmaa kaikista osallistujamaista: Ruotsi, Suomi, Norja, Tanska ja Islanti.

Asiassa otettiin minuun henkilökohtaisesti yhteyttä jo viime kesänä. Tavoitteena oli esitellä mitä Pohjoismaiden neurokirurgisessa hoitotyössä on tällä hetkellä meneillään.

Vastuullani oli organisoida meiltä esitys, jossa kerromme kuinka neurokirurginen hoitotyö Suomessa näkyy ja kehittyy.

Esittäjien ja esityksen aiheiden keräämiseen menikin lähes koko vuosi aikaa, sillä tämänkaltaisen esityksen laatimiseksi ei valmista erikoisalakohtaista hoitotyön verkostoa meiltä Suomesta löydy. Lähestyin mahdollisia yhteistyökumppaneita eri yhteistyötahojen ja -henkilöiden kautta ja avulla.

Kiitos näille yhteistyötahoille, sillä tätä kautta esitys saatiin kuin saatiinkin koottua yhteen!

Moniammatillinen yleisö

Konferenssin osallistujia (neurokirurgeja, neuroradiologeja ja neurokirurgisia sairaanhoitajia) konferenssissa oli paljon, hoitotyön edustajia arviolta noin 150.

Hoitotyön edustajien läsnäolijoiden runsaslukuisen määrän huomasi hoitotyön sessioissa varsinkin siitä, että esityksiä ja kuuntelijoita oli läsnä paljon ja keskustelua syntyi, vaikka konferenssin kielenä olikin englanti, joka tuskin juuri kenellekään osallistujista oli äidinkieli.

Suomen neurokirurgisen hoitotyön edustajia Tukholmassa, Karoliinisen instituutin piha-alueella.

Ylpeänä upeaa suomalaista osaamista esittelemässä!

Suomen esitys koostui kolmesta eri teemasta otsikolla ”Development work and eHealth services in Neurosurgical Nursing in Finland”.

Aivotalon koordinaattori Saila Strand esitteli aluksi Terveyskylää ja Aivotaloa sekä sen toimintaa. Terveyskylä on upea esimerkki muille Pohjoismaille kansallisesta eHealth -projektista, jonka rakentamiseen kaikki Suomen yliopistosairaalat osallistuvat. Saila esitteli potilaiden digihoitopolkuja, jotka on nyt otettu käyttöön Aivotalossa, esimerkiksi neurokirurgisille kaularankapotilaille.

Julia Choustikova Aivovammaliitosta esitteli tämän vuoden helmikuussa alkaneen ”Tukea aivovammapotilaan omaisille” -projektia. Projekti pyrkii auttamaan sekä hoitotyöntekijöitä, muita terveydenhuollon ammattilaisia, että traumaattisen aivovamman saaneen potilaan omaisten tiedon saantia akuutissa ja vakavassa tilanteessa. Julia esitteli projektin taustaa sekä suunnitelmaa projektin toteuttamiseksi.

Osastonhoitaja Anne Puurunen esitteli Neuromodulaatiopotilaan hoitoprosessin kehittämistä Kuopion yliopistollisessa sairaalassa. Kehittäminen on näkynyt potilaiden lisääntyneenä tyytyväisyytenä hoitoonsa, työhyvinvoinnin lisääntymisenä sekä esimerkiksi leikkaussalien tehokkaampana käyttönä sekä systemaattisen tutkimustiedon keräämisen helpottumisena.

Esityksemme pidettiin englanniksi ja täytyy kyllä ihailla näiden esittäjiemme rohkeutta!

Esitys sai erinomaisen vastaanoton ja uskon, että kuuntelijat olivat vaikuttuneita siitä, miten täällä Suomessa neurokirurgisten potilaiden hoitoa ja hoitotyön ammattilaisten työtä kehitämme.

Suomen esitys hoitotyön sessiossa otsikolla: ”Development work and eHealth services in Neurosurgery Nursing in Finland”. Kuvassa puhujana Terveyskylän Aivotalon koordinaattori Saila Strand.

Hoitotyön merkitys korostuu – maiden kesken sekä samoja teemoja että omia painopisteitä

Hoitotyön sessioita pidettiin konferenssissa yhteensä kolmena päivänä, maanantaista keskiviikkoon. Konferenssissa oli esillä lisäksi useita neurokirurgiseen hoitotyöhön liittyviä postereita.

Muiden maiden suullisissa esityksissä ja postereissa korostui myöskin neurokirurgisen potilaan hoitotyön kehittäminen yksilöllisestä näkökulmasta sekä hoitotyön ammattilaisten osaamisen kehittäminen.

Pohjoismaissa terveydenhuolto on rakenteeltaan samankaltainen ja myös haasteet ovat samankaltaisia. Digitaalisuus, ikääntyvä väestö ja pula sairaanhoitajista ja muista ammattilaisista ovat puhuttavia teemoja koko Skandinaviassa. Potilaiden ja heidän omaistensa tukeminen ovat keskiössä ja näihin pyritäänkin hoitotyön näkökulmasta kehittämään uusia innovaatioita erilaisin keinoin kaikissa Pohjoismaissa.

Tärkeää on huomioida, että vaikka hoitoajat lyhenevät ja resurssit ovat rajallisia, potilaiden ja heidän omaistensa tiedon saamisen ja henkisen tukemisen ei pitäisi silti kärsiä.

Sairaanhoitajien näkökulmasta tulee huomioida se, että sairaanhoitajilla on mahdollisuus saada tehdä työnsä hyvin sekä organisoidusti. Heillä pitää olla mahdollisuus osaamisen kehittämiseen sekä saada työnsä tueksi uusinta näyttöön perustuvaa tietoa käyttöönsä.

Posterinäyttely. Kuvassa sairaanhoitaja Inkeri Hutri ja posteri SAV-potilaan hoitotyön toiminnoista teho-osastolla.

Moderni sairaala

Erityisen mielenkiintoisena kokemuksena mainittakoon konferenssin viimeisenä päivänä järjestetty sairaalavierailu Karoliinisen yliopistollisen sairaalan neuroteho-osastolla.

Sairaala on muuttanut uusiin tiloihin Tukholmassa puoli vuotta sitten ja sairaalarakennus oli esimerkki monella tapaa siitä, mitä sairaala nykyaikana edustaa.

Sairaalan pääaula oli tilava ja vastaanottava, tarkoituksenaan juuri se, että potilaan, omaisen tai kenen tahansa olisi miellyttävä tulla rakennukseen sisälle. Muutenkin rakennuksessa oli otettu huomioon kävijät ja työntekijät monin eri tavoin, aina sisustuksellisista yksityiskohdista ja opasteista siihen, että työntekijöillä ja potilailla oli mahdollisuus päästä ulkoilemaan viihtyisästi ja turvallisesti sairaala-alueella.

Sairaalalogistiikka oli kehittynyttä muun muassa robotiikan avulla, mikä näin ensikertalaisen näkemänä vaikutti hyvinkin eksoottiselta. Neuroteho-osasto koostui yhden hengen huoneista, joissa pystyttiin ottamaan huomioon myös omaisten yöpyminen huoneessa mahdollisuuksien mukaan.

Hoitovälineistö oli tuttua meille suomalaisille tehohoitajille, mutta työnjako teho-osastolla (sairaanhoitaja-lähihoitaja -työpari) oli erilainen verrattuna meihin Suomessa.

Kansainvälinen yhteistyö kannattaa!

Konferenssi oli mieletön ja ainutkertainen kokemus itselleni jo siitä alkaen, että osallistuin konferenssin järjestämiseen yhteyshenkilönä Suomesta.

Konferenssin tapahtumapaikka oli vaikuttava ja porukkamme Helsingin yliopistollisesta sairaalasta, Terveyskylästä, Aivovammaliitosta ja Kuopion yliopistollisesta sairaalasta oli aktiivinen ja motivoitunut.

Käytimme luentojen ja sosiaalisten tapahtumien lisäksi aikaamme keskustellen ja peilaten omia ajatuksiamme, joita konferenssi meissä herätti ammatillisesti. Pyrimme jo konferenssin aikana näkymään myös sosiaalisessa mediassa päivittäen kuulumisiamme seuraajillemme ja kollegoille.

Huomasimme, että vaikka toisaalta Pohjoismaat edustavatkin hyvin samankaltaisia terveydenhuollon rakenteita ja meillä on yhteisiä haasteita, niin erojakin löytyy. Suomalainen neurokirurginen hoitotyö ja hoitotyö muutenkin Suomessa on ehdottomasti merkittävä tekijä kansainvälisestäkin näkökulmasta ja toivonkin, että me hoitotyön edustajat osallistumme aktiivisesti edustamaan Suomea ja suomalaista hoitotyön osaamista ja kehittämistä tulevaisuudessakin kansainvälisesti sekä tietysti verkostoitumaan muiden maiden hoitotyön kollegoiden kanssa sekä oppimaan myös heiltä!

Kiitos sairaanhoitajaliitolle myönnetystä apurahasta, joka osaltaan mahdollisti osallistumisen tähän konferenssiin, sekä kaikille muille yhteistyötahoille!

 

Inkeri Hutri
Sairaanhoitaja (AMK)
HUS, Neurokirurgian tehovalvontaosasto

Euroopan psykiatristen sairaanhoitajien organisaatio (Horatio) toimii eurooppalaisena katto-organisaationa ja pyrkii vaikuttamaan siihen, että mielenterveyshoitotyön näkökulma on mukana erilaisissa mielenterveystyötä koskevissa keskusteluissa.

Horation jäseniä ovat alan järjestöt ja yhdistykset yli 20 maasta, myös Suomen sairaanhoitajaliitto.

Kuluneen vuoden aikana toiminta on ollut hyvin aktiivista ja muun muassa kansainvälisen sairaanhoitajaliiton ICN:n kanssa on tehty sopimus, jonka myötä mielenterveyshoitotyön näkökulma pyritään saamaan aiempaa vahvemmin esiin myös kansainvälisesti.

Yhteistyö muiden kansainvälisten ja eurooppalaisten mielenterveysalan organisaatioiden sekä Horation kansallisten jäsenorganisaatioiden kanssa jatkuu aktiivisesti. Tästä yhtenä esimerkkinä on yhteistyö Tsekin tasavallassa, jossa ollaan tekemässä laajaa mielenterveyspalvelujen reformia.

Festivaalitunnelmissa Kööpenhaminassa

Yhtenä keskeisenä Horation toimintamuotona on kerran vuodessa järjestettävä konferenssi tai festivaali, joka tuo yhteen ja mahdollistaa tiedon, ajatusten ja kokemusten jakamisen eri maista tulevien osallistujien kesken.

Tänä keväänä, pari viikkoa sitten, Horation konferenssi järjestettiin nelipäiväisenä festivaalina Kööpenhaminassa.

Festivaalin teeman mukaisesti osallisuutta oli juhlistamassa yli 450 osallistujaa yli 20 eri maasta, myös Euroopan ulkopuolelta. Tämänkin tapahtuman järjestelyt alkoivat jo muutama vuosi sitten ja valmistelujen aikana teeman merkitys vain vahvistui.

Horation hallituksen jäseniä kaupungin vastaanotolla Kööpenhaminassa, toinen oikealta Nina Kilkku

Osallisuus, kohtaaminen, arvostus, luottamus – mielenterveyshoitotyön ytimessä

Osallisuus on ollut vahvasti esillä eurooppalaisessa mielenterveystyössä myös poliittisella tasolla, esimerkiksi Mental Health Europen (MHE) esiin nostamana, ja Horatio on osaltaan MHE:n jäsenorganisaationa tukenut näitä aloitteita.

Mutta osallisuuden todellisuus näkyy mielenterveystyön arjessa, kohtaamisissa, siinä miten me kaikki olemme osallisia yhteiskunnassa ja toistemme kanssa, miten ymmärrämme ja kohtaamme toisemme silloin, kun joku on apua hakemassa ja toinen sitä tarjoamassa, siinä miten arvostamme ja kunnioitamme toisiamme.

Tämä teema näkyi monin eri tavoin festivaalin aikana: lukuisissa suullisissa esityksissä ja postereissa, pääpuhujien puheenvuoroissa esimerkiksi läheisten, kokemusasiantuntijoiden ja kolmannen sektorin toimijoiden esille tuomana sekä muissa tapahtumissa päivien aikana.

Puheenvuoroista erityisesti professori Alan Simpsonin esitys kokemustutkijayhteistyöstä useissa eri hankkeissa Isossa-Britanniassa kuvasi hyvin suuntaa, johon voimme myös muissa maissa tutkimustoimintaa kehittää.

Psykologi, psykoterapeutti Anne Haase Keroputaalta yhdessä professori Niels Buusin kanssa avasi sitä, mistä avoimen dialogin ajatusten mukaan toimimisessa on kyse eli mukavasti myös Suomessa kehitetty lähestymistapa tuli osallistujille tutuksi kansainvälisen yhteisesityksen kautta. Tätä oli aiheena festivaaliin myös toivottu.

Omassa puheenvuorossani nostin esiin luottamuksen, aiheen, joka on monin eri tavoin minua seurannut jo kymmenen vuoden ajan väitöskirjatutkimuksestani lähtien. Luottamus ja luottamuksen rakentuminen sekä kohtaamisissa näkyväksi ja kuulluksi tuleminen ovat edelleen keskeisiä mielenterveyshoitotyössä ja haastavat myös ammattilaiset pohtimaan omaa historiaansa ja tapaansa toimia.

Näkyväksi ja kohdatuksi tuleminen ja sen merkitys kuului myös kokemusasiantuntija Søren Dixenin esityksessä, jossa kuvastui voimaantuminen ongelmista huolimatta sekä yhteisöllisyyden ja osallisuuden tärkeys.

Ihmisinä ihmisille

Yksi esimerkki Sørenin mainitsemasta toiminnasta on Maskine Maskine, taidepaja/tila, johon voi tulla tekemään omia teoksia. Tämä on Raw Art –paikka eli tarkoituksena ei ole niinkään tehdä kauniita kuvia, vaan enemmänkin päästää itsestään ulos omia ajatuksia, kokemuksia, tunteita.

Festivaalin viimeisenä päivänä pääsimme vierailemaan Maskine Maskinessa, jota on vaikea sanoin kuvata; ihmisten voimaantuminen, itsestä uusien vahvuuksien löytäminen, mutta myös omien demonien kuvaaminen, näkyi joka puolella tilaa.

Arkea Maskine Maskinessa

Vierailu päättyi emeritusprofessorin konserttitason musiikkiesitykseen ja hänen kuvaukseensa omasta lapsuudestaan, sairastumisesta ja sen vaikutuksesta omaan elämäänsä.

Tilanne ei ollut pelkkä esitys, vaan yhteisen keskustelun ja jakamisen tilanne, hyvin vahva, koskettava tilanne, jossa kiteytyi koko päivä; se, miten he olivat valmiita näyttämään ja jakamaan kanssamme omat kokemuksensa ja ajatuksensa, miten he luottivat myös itseensä ja meihin tullessaan nähdyksi tällä tavoin oman hyvin paljastavankin taiteensa kautta.

Päivän päätteeksi ei ollut ammattilaisia ja kokemusasiantuntijoita, vaan ihmisiä, jotka kohtasivat toisensa. Tästä on osallisuudessa ja mielenterveyshoitotyössä kysymys.

Tervetuloa mukaan!

Työ jatkuu, valmiiksi emme tule onneksi koskaan. Oma työni Horation puheenjohtajana jatkuu, tulin festivaalin yhteydessä olleessa yleiskokouksessa uudelleen valituksi ja mielelläni toki tehtävässä jatkankin.

Marraskuussa Horation hallitus tulee Suomeen ja silloin hallituksen kokouksen yhteydessä järjestetään täydennyskoulutuspäivä Tampereella, joten laittakaahan 21.11 jo kalenteriin. Tulossa on hyvin monipuolinen päivä, jonka ohjelma julkistetaan piakkoin.

Seuraava Horation konferenssi on toukokuussa 2020 Berliinissä, siihen liittyvät tiedot löytyvät jo täältä www.horatioberlin2020.com ja ilmoittautua voi vaikka saman tien.

Meillä on paljon annettavaa myös kansainväliseen mielenterveyshoitotyöhön, joten tulkaahan Berliiniin kertomaan muillekin mitä kaikkea täällä Suomessa teemme!

 

Nina Kilkku
Yliopettaja, psykoterapeutti, TtT, FFNMRCSI
Puheenjohtaja, European Psychiatric Nurses (Horatio)
Tampereen ammattikorkeakoulu

 

Lisätietoa:

Kokoan tässä yhteen perioperatiivisen hoitotyön ajankohtaiskuulumisia AORN:n (Association of Perioperative Registered Nurses) kansainvälisestä kongressista, jonne minulla oli ilo päästä mukaan huhtikuussa.

Global Surgical Conference & Expo järjestettiin tänä vuonna Tennesseen, Nashvillessä 5.-10.4.2019. Kongressin teemana oli Harmonized Care: the key to patient safety.

Potilasturvallisuuskysymykset nousivat selkeästi keskeiseksi teemaksi niin sessioiden, postereiden kuin näyttelyidenkin osalta.

Stephanie S. Davis, AORN president (2018-2019)

Väistyvän presidentin, Stephanie Davisin toiveena oli, että jokainen kongressikävijä voisi omalta osaltaan viedä joitain työkaluja omalle työpaikalleen edistääkseen parempaa kommunikaatiota ja yhteistyötä niin potilaiden kuin kaikkien ammatillisten toimijoiden kesken.

Yritän tässä välittää osan omasta kokemuksestani!

Suomi hyvin kansainvälisessä imussa

Osanottajia kongressissa oli yli 4000, suurin osa tietysti Yhdysvalloista, mutta myös runsaasti ympäri maailmaa. Amerikkalaiset virkasisaret keräävät ahkerasti credit points, joita tarvitaan osavaltiokohtaisesti tietty määrä sairaanhoitajalisenssin uusimiseksi.

Pohjoismaista eniten osallistujia oli Islannista. Suomesta matkaan lähtivät HUS:sta yh Jarmo Nivalainen, potilasturvallisuuspäällikkö Margit Pesonen ja allekirjoittanut sekä johtava ylihoitaja Merja Fordell OYKS:sta.

Kongressin anti oli jälleen monipuolinen ja runsas.

Mukavaa oli todeta, että olemme pienessä Suomessa ja omissa pienissä yksiköissämme niin työolojen, hoitokäytäntöjen kuin uuden tekniikan osaltakin ihan vertailukelpoisessa asemassa ja kansainvälisesti kiinnostavia kehittämiskohteita löytyy omasta arkipäivästä.

Suomalaisedustus Nashvillessa: saksofoni Nina Oksanen, stemmat Margit Pesonen, laulu Merja Fordell, komppi Jarmo Nivalainen

Työilmapiiri vetovoimatekijänä

Avajaisten vetonaulaksi oli pyydetty käyttäytymistieteilijä, tohtori Colette Carlson, joka esityksessään motivoi ja innosti kuulijoita työilmapiirin kehittämiseen.

Ei turhaan, sillä työilmapiiri on yksi merkittävimmistä työpaikan vetovoimatekijöistä. Työilmapiiri muodostuu työntekijöiden keskinäisistä suhteista ja toimivasta kommunikaatiosta, näitä taitoja on siis syytä opetella ja harjoitella.

Carlson kehotti kuulijoita harjoittelemaan positiivisen palautteen antamista, hyvien käytäntöjen huomioimista, samoin kuin kehittämistä vaativien kohteiden tunnistamista. Onko tuttua: ”Kyllähän minä, mutta kun nuo muut eivät.”?

Ero rakentavien muutosehdotusten tai negatiivisuuden tai nalkuttamisen välillä työpaikalla on, että mahdolliset muutosehdotukset ovat hyvin perusteltuja, perustuvat tosiasiallisiin ajankohtaisiin ja mitattaviin havaintoihin eivätkä pelkkiin mielipiteisiin.

Toinen kehittymisen este on usein koettu aikapula. Koska Carlsonin mukaan ainoastaan omalla käyttäytymisellä voi vaikuttaa, mm. kannattaa unohtaa ajan löytäminen tai sen etsiminen ja keskittyä sen sijaan ajan tekemiseen! Harmonian löytämiseksi Carlson kehotti oman käyttäytymisen aktiiviseen havainnointiin ja kanssaihmisten kuuntelemiseen toista arvostaen.

Toisena motivaatiopuhujana päätöspäivänä colonel Nicole Malachowski kertoi hauskasti ja värikkäästi uskomatonta elämäntarinaansa taisteluhävittäjälentäjänä Yhdysvaltojen ilmavoimien palveluksessa ensimmäisenä koulutukseen hyväksyttynä naisena, sittemmin sairastamastaan punkkitaudista ja sopeutumisesta siviilielämään 21 vuoden aktiivipalveluksen jälkeen.

Amerikkalaiset janoavat sankaritarinoita ja selviytymistarinoita; nainen, sotilas ja selviytyjä – tässä olisi jo elokuvan ainekset!

Taisteluhävittäjälentäjä Nicole Malachowski

Sairaanhoitajapula uhkaa

Sairaanhoitajien rekrytointi ja alalla pysyminen ovat suuren huolen aiheena Yhdysvalloissa. Valmistuneista sairaanhoitajista huomattava osa jättää tehtävänsä ensimmäisten vuosien aikana.

Mentorointi, erikoiskurssit, urakehitysohjelmat, oppilaitosyhteistyö, tukiryhmät, tarkastuslistat, esimiestyön ja työolojen kehittäminen…esimerkkejä erilaisista yrityksistä vaikuttaa alan vetovoimaisuuden parantamiseksi oli lukuisia.

Erilaisia mentorointiohjelmia on käytössä ja niistä on saatu hyviä kokemuksia. Pidempiaikaisista vaikutuksista ja alan vetovoimaisuuden lisäämisessä mentorointiohjelmien hyödyistä ei ole riittävästi tietoa.

Suomeen saatava alan erikoistumiskoulutus

Ongelmat ja keinot niiden ratkaisemisesta kuulostivat hyvin tutuilta. Suomalaisen hoitotyön osalta pidän erityisen kummallisena, että vieläkään ei olla herätty siihen, että leikkaussalityössä vaaditaan runsaasti sellaista osaamista, niin leikkaus- kuin anestesiahoitotyössäkin, mitä sairaanhoitajan perustutkinto ei sisällä.

Tarvitsemme pian kansallisen erikoisohjelman leikkaussaliammattilaisten kouluttamiseksi! Monenkirjavat erikoistumisopinnot ja sekalaiset kurssit eivät tuota välttämättä riittävästi osaamista, jota vaativa leikkaussalityö edellyttää.

Nuori Johnny Cash

Potilasturvallisuus keskeinen teema

Työilmapiirin ja työhyvinvoinnin ohella toinen keskeinen teema oli potilasturvallisuuden kehittäminen. Aiheesta löytyi kymmeniä postereita, esityksiä ja myös kaupallisia innovaatioita.Miten olisi esim. sukat, joilla voidaan merkitä?

AORN oli aktiivisesti mukana, kun WHO lanseerasi leikkaussalin tarkistuslistan vuonna 2008 ja tällä hetkellä AORN kehittää ja pyrkii vaikuttamaan lainsäädäntöön, suositusten laatimiseen ja koulutukseen potilasturvallisuuden edistämiseksi.

AORN:n Go Clear -kampanja pyrkii vaikuttamaan kirurgisen savun minimoimiseksi yhteistyössä kaupallisen toimijan kanssa. On laskettu, että 15 minuutin altistuminen kirurgiselle savulle vastaa kuutta filtteritöntä savuketta. Kirurginen käry lienee lähes kaikille leikkaussaliammattilaisille tuttu ilmiö. Kirurgisesta tekniikasta ja erikoisalasta riippuen savusta koituu haittaa. Osassa Yhdysvaltojen osavaltiota on säädetty lailla kirurgisen savun poistamisesta.

Yhdysvalloissa menehtyy päivittäin 46 ihmistä opioidien yliannostukseen ja puhutaan jo kansallisesta opioidikriisistä, josta myös suomalaisessa mediassa on viime aikoina kirjoitettu runsaasti.

Löysät lääkkeenmääräämiseen liittyvät käytännöt ovat johtaneet siihen, että Yhdysvalloissa leikkauspotilaista arviolta 80% :lle määrätään postoperatiivisesti opioideja leikkauskivun hoitoon. Muiden kivunhallintamenetelmien käyttö on jäänyt vähäisemmälle huomiolle. Osa leikkauspotilaista jää ns. opioidikoukkuun ja vieroitus on hankalaa.

Tehokkaiden kipulääkkeiden ohella sairaanhoitajien tulee tuntea hyvin myös muut leikkauskivun hoitomenetelmät ja potilaiden kanssa tulee keskustella huolellisesti kipuun liittyvistä asioista. Potilasohjaukseen opioidien käytöstä kannattaa sisällyttää aina myös lääkejätteen asianmukainen käsittely.

Nashville – music city

Nashvillen kuuluisimmat suomalaiset?

Tutkimukseen perustuvia suosituksia

Ehkä merkittävin työ AORN:ssä tehdään suositeltavien käytäntöjen ja toimintaohjeiden kehittämiseksi perioperatiivisella alueella. Taustalla on jatkuva kehittämis- ja tutkimustyö ja lisäksi laaja yhteistyö eri viranomaistahojen ja kansainvälisten toimijoiden kanssa.

Säännöllisesti julkaistavat ja päivitettävät suositukset julkaistaan kirjana AORN Guidelines for Perioperative Practice. Uuteen suosituskokoelmaan on päivitetty linjaukset mm. steriilin tekniikan, potilassiirtojen, leikkaussalisuunnittelun, turvallisen työympäristön, steriloinnin ja infektioiden torjunnan osalta.

Uudet oppimisen menetelmät

Kongressin yhteydessä järjestettävä sairaalatarvikenäyttely ei voi jäädä huomioimatta. Näyttely on laajin Yhdysvalloissa sairaanhoitajille suunnattu sairaalatarvikenäyttely.

Uusien tuotteiden esittely ja myynti on muuttunut, pelkän myyntipuheen lisäksi tarjolla oli runsaasti tuotekoulutusta.

Perinteisten lehtisten, opaskirjojen ja luentojen ohella kasvava trendi näyttää olevan harjoittelu 3D-lasit päässä ja joystickit kädessä. Hieman yksinäistä huitomista, mutta hyvässä ohjauksessa antoisaa ja opettavaista.

Toistaiseksi ohjelmat ovat vielä kankeita, mutta uskon, että tulevaisuudessa pelkkä luokkahuoneessa istuminen ja muistiinpanojen kirjaaminen lehtiöön on taakse jäävää aikaa. Tarjolla oli useita mielenkiintoisia simulaatioharjoituksia, demonstraatioita ja opetustuokioita. Eikä ihme, sillä kaiken uuden teknologian omaksuminen edellyttää runsaasti koulutusta.

Koulutukset myös rekisteröidään tarkasti ”continuing education hours”. Suomessa mm. lääkintälaitteisiin liittyvän koulutuksen osalta rekisteröinnissä, koulutussisältöjen määrittelyssä tai koulutuksen organisoinnissa on vielä runsaasti haasteita.

Harjoittelua 3D-ympäristössä

Kansainvälinen yhteistyö antoisaa

Kiitän Suomen sairaanhoitajaliittoa saamastani opintoapurahasta ja rohkaisen jokaista liiton jäsentä osallistumaan kansainväliseen kongressiin.

On mukava huomata, että sairaanhoitajan työ kaikkialla maailmassa sisältää samoja elementtejä, mm. huolta potilasturvallisuudesta tai työvoiman ja osaamisen riittävyydestä, toisaalta ylpeyttä sairaanhoidosta ja osaamisesta tai uusien innovaatioiden kehittämisestä.

 

Nina Oksanen
Osastonhoitaja
HUS Leikkaussalit, teho- ja kivunhoito

Osastolla oleva tyttö viettää pitkiä aikoja vessareissuilla.

Nuori nainen käy toistuvasti vastaanotolla epämääräisten alavatsavaivojen ja virtsatieinfektioiden takia.

Pieni tyttö kertoo perheen lähestyvästä ulkomaanmatkasta ja siellä hänen kunniakseen järjestettävistä juhlista.

Suomessa elää lähemmäs neljäkymmentätuhatta tyttöä ja naista, joiden lähtömaissa silpomisperinnettä edelleen harjoitetaan. Karkean arvion mukaan noin 650–3080 Suomessa asuvaa tyttöä voi olla riskissä joutua silvotuksi.

Yllä kuvatun kaltaisissa tilanteissa ammattilaisella tulisi hälytyskellojen soida ja herätä ajatus silpomisen vaarasta tai jo toteutetusta silpomisesta.

Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen on Suomessa rikos, josta voi saada 10 vuoden tuomion. Teon järjestänyt tai teossa avustanut henkilö voidaan katsoa myös rikolliseksi.

Myös Suomessa pysyvästi asuvalle tytölle tai naiselle ulkomailla tehty silpominen on laitonta.

Ikivanha perinne lapsen suojelemiseksi

Silpominen on ikivanha kulttuurinen perinne, jota harjoitetaan edelleen useissa Afrikan maissa, Aasiassa ja Lähi-idässä. Muuttoliikkeen myötä perinnettä esiintyy nykyään kaikkialla maailmassa.

Sukuelinten silpominen, FGM (female genital mutilation), tarkoittaa kaikkia ilman lääketieteellistä syytä tehtyjä toimenpiteitä, joissa vahingoitetaan naisen ulkoisia sukuelimiä.

Vaikuttamistyössä käyttöön on yleistynyt termi sukuelinten silpominen, mutta asiakastyössä suositellaan käytettävän termiä ympärileikkaus tai sitä termiä, jota asiakas itse käyttää.

Syitä silpomiselle on mm. kulttuurisen tradition ylläpitäminen, aikuistumisriitti, tytön suojelu esiaviolliselta seksiltä, naisen seksuaalisuuden rajoittaminen ja sosiaaliset syyt. Virheellisesti perinne liitetään usein myös uskontoon, mutta perinnettä on esiintynyt jo ennen kristinuskon ja islamin syntyä.

Silpominen tehdään yleisimmin 4–10 -vuotiaille tytöille ja tekotapa vaihtelee pienestä pistosta osittaiseen ulkoisten sukuelinten poistamiseen ja lähes koko genitaalialueen kiinniompeluun.

 

 

Kartta: Unicef 2013. FGM:n esiintyvyys.

Uusi kansallinen toimintaohjelma silpomisen estämiseksi

Suomessa on toteutettu silpomisen ehkäisytyötä kohta jo kolme vuosikymmentä.

Suomen ensimmäinen kansallinen toimintaohjelma tyttöjen ja naisten ympärileikkauksen estämiseksi oli vuosille 2012–2016, jonka Terveyden ja hyvinvoinnin laitos yhdessä Sosiaali- ja terveysministeriön sekä laajan ohjausryhmän kanssa on päivittänyt vuonna 2019. Uusi toimintaohjelma sisältää tavoitteita ja toimenpiteitä eri tahoille silpomisen estämiseksi ja silpomisen läpikäyneiden tyttöjen ja naisten auttamiseksi.

Myös järjestöt toimivat Suomessa aktiivisesti ehkäisytyössä erityisesti perinnettä harjoittavien yhteisöjen parissa.

Tärkeintä ehkäisytyötä on se, että ammattilaiset ottavat aiheen puheeksi perinnettä harjoittavista yhteisöistä tulevien asiakkaiden kanssa.

Asia otettava rohkeasti, mutta sensitiivisesti puheeksi

Siitä huolimatta, että silpomisen vastaista työtä on tehty jo pitkään, ammattihenkilöstö kokee edelleen asiaan puuttumisen vaikeaksi. Aihe on sensitiivinen, eivätkä perinnettä harjoittavista yhteisöistä lähtöisin olevat naiset useinkaan itse uskalla ottaa asiaa puheeksi.

Terveydenhuollon edustajan tehtävänä on kuitenkin kysyä asiasta luottamuksen menettämisen tai rasistiksi leimautumisen pelosta huolimatta.

Yleensä naiset ja tytöt kokevat helpotusta, kun saavat ammattilaiselta luvan puhua vaikeasta aiheesta. Keskustelu saattaa avata silmät näkemään silpomisen terveyshaitat, joita yhteisöissä perinteisesti on pidetty normaaleina, naiseuteen kuuluvina asioina.

Puheeksi oton apuna ammattilainen voi käyttää esimerkiksi THL:n julkaisemaa verkkokoulutusta  tai uhanarviointi-lomaketta joka löytyy uudesta toimintaohjelmasta.

Jos ammattilaisella ja asiakkaalla ei ole yhteistä kieltä, tulkin käyttö on ensiarvoisen tärkeää. Perheenjäseniä ei pitäisi käyttää tulkkeina ja suositeltavaa olisi, että tulkki olisi naispuolinen.

 

Toimintaohjeet tytön silpomisepäilytilanteessa (Koukkula & Klemetti 2019).

 

Sairaanhoitajilla merkittävä rooli silpomisen estämisessä

Maahanmuuttajataustaisia asiakkaita kohtaavan hoitajan työssä tulee vastaan tilanteita, joissa on mahdollista keskustella asiakkaan kanssa silpomisperinteestä.

Asiakkaalle tulee kertoa silpomisen aiheuttavan monenlaisia terveyshaittoja kuten kuukautisvaivoja, infektioita, virtsaamisvaivaa, hedelmättömyyttä sekä seksuaalisuuteen ja mielenterveyteen liittyviä ongelmia.

Raskausaikana ja synnytyksessä silpominen voi aiheuttaa monille ongelmia, kuten pitkittyneen ponnistusvaiheen, turhia sektioita ja verenvuotoa.

Asiakkaan tulee myös saada asiallista tietoa silpomisen kriminalisoinnista Suomessa sekä tyttöjen oikeudesta koskemattomuuteen.

Keskustelussa on kuitenkin hyvä muistaa, että monet perinnettä harjoittavista maista tulevat asiakkaat ovat kohdanneet vaikeita asioita ja rasismia eikä heidän ole välttämättä helppo luottaa ammattilaisiinkaan. Asiakkaalle tulisi keskustelun jälkeen jäädä turvallinen olo – hänen tulee tietää, mistä saa tarvittaessa lisätietoa, apua ja tukea.

 

Apua silpomisen läpikäyneille

Mielenterveyspalvelut ja seksuaalikasvatus ovat tarpeen osalle silpomisen läpikäyneistä.

Radikaalimman silpomismuodon läpikäynyt asiakas tulee ohjata avausleikkaukseen, jossa yhteen ommellut häpyhuulet avataan yleensä paikallispuudutuksessa ja helpotetaan näin silpomisen aiheuttamia vaivoja.

Avausleikkaus on suositeltavinta toteuttaa jo ennen sukupuolielämän aloittamista, mutta viimeistään raskausaikana. Synnytyksen yhteydessä avaus suoritetaan vauvan syntymisen mahdollistamiseksi, jos avausleikkausta ei ole sitä ennen tehty.

Jos ammattilaisen tietoon tulee, että tytön sukuelinten silpomista suunnitellaan, tulee hänen tehdä asiasta ilmoitus poliisille ja lastensuojeluun. Jos ammattilainen ei epäile tytön olevan välittömässä vaarassa, voi hän ensin keskustella vanhempien kanssa asiasta ja yrittää vaikuttaa heidän päätökseensä jakamalla tietoa ja olemalla perheen tukena.

Jokaisen riskiryhmässä olevan asiakkaan kanssa työskentelevän ammattilaisen vastuulla on ottaa asia puheeksi. Riski ei aina välttämättä ole ilmeinen, mutta tiedon jakaminen perinteen haitoista suojaa tulevaa sukupolvea niin täällä kuin lähtömaassakin.

Lasten suojeluksi tarkoitettu perinne, joka länsimaisessa yhteiskunnassa näyttäytyy pahoinpitelynä ja ihmisoikeusloukkauksena, tulee ehkäistä keskustelun ja tiedon jakamisen avulla.

 

 

 

Kirjoittajat:

Koukkula Mimmi, Kätilö, TtM, Asiantuntija Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

 

 

Klemetti Reija, Dosentti, Tutkimuspäällikkö Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Lähteet:

Koukkula, M. & Klemetti, R. 2019. Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen (FGM) estämisen toimintaohjelma. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja. 2019:1.

THL. 2019. Tyttöjen ja naisten ympärileikkauksen (FGM) ehkäisy -verkkosivut.

WHO. 2018. Care of girls and women living with female genital mutilation: a clinical handbook. Geneva.

Lisätietoa:

Kuismanen, K., Hautala, J., Pietiläinen, S., Raussi-Lehto, E. & Jakobsson, M. 2018. Kuinka hoidan ympärileikattua naista?  Lääkärilehti. 33/2018 vsk 73. 1738–41.

QR-koodin takana opetusvideo avausleikkauksen tekemisestä (WHO 2018):

THL. 2018. Monikulttuurisuus asiakastyössä -verkkokoulutus.

THL. 2019. PALOMA-koulutus: Pakolaistaustaisten asiakkaiden kohtaaminen.

Ilmastonmuutos on käynnissä ympärillämme. Se vaikuttaa meihin kaikkiin jollain tavoin, nyt ja tulevaisuudessa. Suomessa ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät esimerkiksi kuumempina kesäpäivinä ja lyhyempinä talvina.

Mutta kuinka ilmastonmuutos vaikuttaa potilaisiimme, terveyteemme ja perheidemme terveyteen? Minkä vuoksi sairaanhoitajien tulisi olla tietoisia ilmastonmuutoksesta?

Kansainvälisen sairaanhoitajaliiton (International Council of Nurses, ICN) tuoreessa kannanotossa kuvataan kuinka  ilmastonmuutos on seurausta lisääntyneistä viherhuonekaasuista, kuten hiilidioksidi, metaani ja typpioksidi.  Näitä kaasuja syntyy, kun fossiilisia polttoaineita (hiili, luonnonkaasut ja öljy) poltetaan energiantuotannossa ja käytetään kuljetukseen. Tämän lisäksi kaasuja syntyy maataloudesta, metsätaloudesta ja maankäytöstä.

ICN:n mukaan ilmastonmuutos voi peruuttaa monia viimeisen 50 vuoden aikana globaalisti saavutettuja terveyshyötyjä. Ilmastomuutoksen terveyshaittoja ovat muun muassa mielenterveyden pulmat, aliravitsemus, allergiat, sydän- ja verisuonisairaudet, infektiosairaudet, tapaturmat, hengityselinten sairaudet sekä myrkytykset.

Sairaanhoitajalla monta mahdollisuutta vaikuttaa

Maailman suurimpana terveydenhuollon ammattiryhmänä sairaanhoitajat voivat vaikuttaa myönteisesti niin potilaisiinsa kuin erilaisiin yhteisöihin hillitäkseen ilmastonmuutoksen haitallisia terveysvaikutuksia. Työpaikolla sairaanhoitajat voivat panostaa kestävään kehitykseen.

Sairaanhoitajat voivat vaikuttaa myös yleiseen keskusteluun ja mielipideilmapiiriin olemalla julkisesti ilmastomyönteisiä ja lisäämällä tietoisuutta sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksista että niihin sopeutumisesta, myös kotioloissa, ei vain terveydenhuollon laitoksissa. Lisäksi sairaanhoitajat voivat vähentää eriarvioistumista huomioimalla kaikki eri väestöryhmät.

Tärkeää on kiinnittää huomiota myös sairaanhoitajien omiin työolosuhteisiin ja  työterveyteen, esimerkiksi helleaaltojen aikana. Sairaanhoitajat myös näkevät usein tarpeet käytännön varautumistoimille, esimerkiksi riittävä ilmastointi sairaaloissa, vanhainkodeissa ja synnytyssaleissa tai lääkehuoneen sopivan lämpötilan varmistaminen.

Sairaanhoitajat voivat olla avainasemassa luomassa ymmärrystä ja  yhteistyötä eri sidosryhmien välille, jotta voimme yhteistyössä edistää ympäristön, talouden ja terveyden tasapainoa.  Tärkeää on sitouttaa niin  päättäjät, viranomaiset, sairaaloiden hallinto, arkkitehdit ja kansanterveystieteen ammattilaiset, jotta voimme vastata potilaiden ja yhteisöjen terveystarpeisiin.

Sairaanhoitajat näkevät usein etulinjassa ilmastonmuutoksen vaikutuksia terveyteen ja he voivat toimia arvokkaana kanavana havaintojen välittämisessä sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioista tutkijoille ja päättäjille.

Erilaisia toimenpiteitä tarvitaan

Ilmastonmuutoksen hillitseminen tarkoittaa toimia, joilla voidaan vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, esimerkiksi  energiatehokkaiden laitteiden ja uusiutuvan energian käyttäminen sairaaloissa.

Ilmastonmuutokseen sopeutumisella tarkoitetaan niin ilmastonmuutokseen sopeutumista kuin varautumista, esimerkiksi voidaan suunnitella toimintatapoja vanhusten tukemiseksi ja suojaamiseksi lämpöaaltojen aikana.

Ilmastokestävyys eli resilienssi tarkoittaa sellaisten yhteiskunnallisten järjestelmien luomista, jotka kestävät ja menestyvät erilaisten voimakkaiden ilmastotapahtumien, kuten vakavien myrskyjen ja metsäpalojen, aikana. Katastrofien hallinta ja rakennukset, jotka kestävät äärimmäisiä sääilmiöitä, ovat esimerkkejä ilmastokestävyydestä.

Huh hellettä!

Heinäkuussa 2018 Suomessa 27 päivänä 31:stä lämpötila ylitti 25 astetta ja Helsingissä oli kuutena perättäisenä päivänä yli 30 astetta.  Tämä antaa aiheen huolestumiseen.

Aiempien hellekausien aikana Suomessa  vanhusten kuolleisuus on noussut 21% ja tutkijat ovat havainneet, että kylmemmillä alueilla asuvilla on suurempi riski kuumuudesta johtuvaan sairastamiseen ja kuolleisuuteen, koska heidän elimistönsä eivät ole sopeutuneet korkeisiin lämpötiloihin.

Pidemmät kuumat kaudet voivatkin olla erityisen ongelmallisia pohjoisessa asuville ihmisille, kuten juuri suomalaisille.

Emeritusprofessori Simo Näyhä Oulun yliopistosta, Ympäristöterveyden ja keuhkosairauksien tutkimuskeskuksesta, havaitsi, että suomalaiset aikuiset saivat enenevästi sydän- ja hengityselin-, sekä mielenterveyden oireita jo normaalin kesän aikana, vaikka lämpötilat olivat optimaaliset 26° C. Tätä korkeampien lämpötilojen aikana erityisesti vanhukset ovat suurentuneessa terveysriskissä.

Myös lapset, erityisesti vastasyntyneet, odottavat äidit, urheilijat, ulkona työskentelevät, maahanmuuttajat, saamelaiset sekä köyhät ovat haavoittuvampia korkeille lämpötiloille. Lisäksi korkeat lämpötilat lisäävät sairaalahoidon tarvetta ja kuolemantapauksia ihmisillä, joilla on ennestään sairauksia, kuten astmaa tai sydänsairauksia.

Sairaanhoitajien tulee olla tietoisia paikallisista sääolosuhteista sekä potilasryhmistä, jotka ovat erityisen alttiita lämpöön liittyville sairauksille ja ottaa käyttöön asianmukaiset sopeutumiskäytännöt.  Voidaan esimerkiksi huolehtia, etteivät vanhukset sairaalasta kotiutuessaan  joudu kuumaan asuntoon kesän kuumimpina päivinä, opastaa vanhuksia ja heidän hoitajiaan nesteytyksen tärkeydestä sekä huomioida helteiden vaikutus jo olemassa oleviin sairauksiin, kuten munuais- tai sydänsairaudet.

Urheilijoita ja heidän valmentajiaan tulee muistuttaa, että he ajoittavat tarvittaessa ulkoharjoitukset  ja -pelit  vuorokauden viileimpään aikaan, aamuun tai iltaan. Sairaanhoitajat voivat työpaikoilla varmistaa, että on olemassa varautumissuunnitelmia  lämpöaltistuksista johtuviin sairaustapauksiin ja akuutteihin potilastarpeisiin.

Ilmaston lämmetessä  lisääntyvät niin uimavesiepidemiat kuin vektorivälitteiset taudit.

Esimerkiksi punkkikausi alkaa jo aikaisemmin keväällä ja pidentyneen kauden myötä riski punkkien levittämiin tauteihin kasvaa. Lisäksi lämpimät ilmat lisäävät ihmisten ulkoilua ja luonnosta nauttimista paikoissa, joissa punkkeja esiintyy. Vielä julkaisemattomassa pro gradu -tutkielmassa suomalaiset sairaanhoitajat kertovat huomioistaan punkin pureman saaneiden potilaiden määrien kasvussa.

Sairaanhoitajien tulisi ohjeistaa potilaitaan/asiakkaitaan pukeutumaan vaaleisiin vaatteisiin ja käyttämään pitkähihaisia puseroita sekä pitkälahkeisia housuja, jotta punkit näkyvät vaatteissa. Lisäksi tulee käyttää hattua ja tehdä ulkoilun jälkeen ihon punkkitarkastus ja tarvittaessa hakeutua terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle. Kannattaa myös muistaa puutiaisaivokuumerokote, erityisesti riskialueilla.

Punkki – ehkäpä Suomen vaarallisin eläin

Suomessa ei onneksi vielä ole havaittu ilmiötä, joka on tuttua muualla maailmassa: ilmanlaatu huononee ja samalla maanpinnan otsonitaso nousee.

Kuitenkin siitepölyn määrä lisääntyy ja tämä on ongelma siitepölyallergisille ja muutoin herkille. Sairaanhoitajat voivat ohjeistaa potilaitaan tarkkailemaan siitepölyjen esiintyvyyttä eri puolella Suomea Air Matters -ilmanlaatusovelluksella. Sovelluksen avulla voi seurata ilmanlaatua ja suosituksia ulkoiluun niin globaalisti kuin kaikissa Suomen kaupungeissa. Sovelluksen voi ladata myös älypuhelimeen.

Rati riti ralla, tuli talvi, halla – vai tuliko?

Ilmastonmuutoksen seurauksena Suomen talvet ovat lämmenneet. Lunta sataa aiempaa vähemmän ja pilviset päivät lisääntyvät. Pimeiden päivien määrän lisääntyminen voi kasvattaa kausittaisesta masennuksesta kärsivien määrää.

Suomen Meteorologinen instituutti muistuttaa, että leudontumisen myötä mahdollisuudet talviurheilulajien, kuten hiihdon ja luistelun harrastamiseen vähenevät.  Kävely- ja hölkkälenkeillä terveysriskinä on liukastuminen jäisillä teillä: lämpötilojen pyöriessä nollan asteen ympärillä lumen määrä tiellä vähenee ja jään lisääntyy, tämä johtaa lisääntyneisiin onnettomuuksiin ja loukkaantumisiin. Tällä on suuri merkitys sekä kansanterveydelle että taloudelle.

Jos liikuntaharrastukset jäävät pois, se on riski painonnousulle ja kunnon heikkenemiselle. Sairaanhoitajat voivatkin yhdessä asiakkaiden/potilaiden kanssa kartoittaa juuri heille sopivia vaihtoehtoisia liikuntavaihtoehtoja, kun olosuhteen ovat ulkona haastavat, esimerkiksi liikuntaa uimahallissa tai kuntosalilla. Kannattaa myös muistuttaa asianmukaisista jalkineista (piikit kenkiin) ja pihojen hiekoittamisesta.

Yhteinen maailma – haasteita ja työkaluja

Ilmastonmuutoksella on monia globaaleja vaikutuksia, jotka heijastuvat myös Suomeen. Kuivuus ja ääriolosuhteet vaikuttavat maailmalla maatalouteen ja ruoan saatavuuteen sekä ihmisten liikkuvuuteen.  Osissa Eurooppaa on viime aikoina koettu hurrikaaneja ja tulvia, jotka vaikuttavat ihmisten turvallisuuteen, sisäilman laatuun sekä ruoan tuottamiseen.

Sairaanhoitajien tulee valmistautua tukemaan lieventämisstrategioita ilmastonmuutoksen pitkän aikavälin vaikutusten vähentämiseksi sekä kohtaamaan ilmastonmuutokseen liittyviä ilmiöitä, kuten elintarvikkeiden riittävyyttä, maahanmuuttajaväestön lisääntymistä ja äärimmäisiä sääolosuhteita.

Sairaanhoitajilla on oltava johtava rooli, jotta voimme ennakoida, kohdata ja ratkoa potilaisiimme, perheisiimme ja yhteisöihimme vaikuttavia ilmasto- ja terveystekijöitä. Tämä tarkoittaa sitä, että meillä on oltava ilmastonmuutokseen ja sen terveysvaikutuksiin perehtyneitä sairaanhoitajia niin kliinisessä työssä, johtajina, opettajina kuin akateemisessa maailmassa tutkijoina.

Ilmastoterveyden opetus on sisälletty hoitotyön koulutusohjelmiin ympäri Suomen useissa ammattikorkeakouluissa. Kuitenkin monet työssäkäyvät sairaanhoitajat ovat saaneet tutkintonsa aikana, jolloin nämä teemat eivät kuuluneet koulutukseen ja ilmastonmuutoksen linkittäminen terveysongelmiin ja hoitotyöhön voi olla heille uusi asia.

Peruskoulutuksen lisäksi tarvitaan sairaanhoitajille siis täydennyskoulutusta niin ilmastonmuutoksen terveysvaikutuksista kuin hoitotyön keinoista sen hillitsemiseen, sopeutumiseen sekä ilmastokestävyyteen.

Sairaanhoitajat Australiassa, Ruotsissa, Yhdysvalloissa ja Briteissä ovat jo pitkään kohdanneet ja käsitelleet näitä kysymyksiä ja heidän työnsä voi olla lähtökohtana ja apuna suomalaisille sairaanhoitajille, kun Suomessa kehitetään ilmastomuutos ja terveys -strategioita. Esimerkiksi brittiläisen Janet Richardsonin kehittämä sairaanhoitajien työkalu, NurSUS , sisältää tietoa sairaanhoitajille kestävästä kehityksestä ja ilmastonmuutoksesta.

The Alliance of Nurses for Healthy Environments eli ANHE, on Yhdysvalloissa perustettu ammatillinen organisaatio, jolla on johtava rooli ilmastonmuutostiedon viemisessä hoitotyön käytäntöihin, koulutukseen, tutkimukseen sekä menettelytapoihin. ANHE:n liittyminen on maksutonta ja kaikki sairaanhoitajat voivat liittyä sivuilla mukaan.

Sivuilta löytyy tietoa ilmastonmuutoksesta ja terveysriskeistä sekä muita resursseja sairaanhoitajien työn tueksi.

ANHE tekee myös yhteistyötä Health Care Without Harm -yhteisön kanssa ja antaa sairaanhoitajille ilmastohaasteen. Tämä projekti tarjoaa sairaanhoitajille maailmanlaajuisesti ilmaista on-line -koulutusta ilmastonmuutoksen aiheuttamista terveysvaikutuksista. Koulutuksen jälkeen sairaanhoitajan toivotaan jakavan tietoa ja osaamista kollegoilleen.

Kirjoittaja:

Ruth McDermott-Levy, PhD, MPH, RN, apulaisprofessori Villanovan yliopistosta (Fitzpatrick College of Nursing) Yhdysvalloista, American Nurses Associationin jäsen,  oli Suomessa syksyllä 2018 Fulbright-Saastamoinen Grant -stipendin turvin.  Hän oli Itä-Suomen yliopistolla oppimassa ilmastonmuutoksen terveysvaikutuksista Suomessa.  Hän ja hoitotieteen maisteriopiskelija Iira Tiitta tekivät tutkimusta suomalaisten sairaanhoitajien huomioista ilmastonmuutokseen liittyvistä terveysvaikutuksista.

Suomennos: Iira Tiitta, sairaanhoitaja, terveystieteiden maisteriopiskelija, Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos

Sairaanhoitajaliitto tarjoaa jäsenilleen webinaarin ilmastonmuutokseen ja terveyteen liittyen 28. maaliskuuta 2019. Webinaari käsittelee ilmastonmuutosta, ilmastonmuutokseen liittyviä terveysvaikutuksia Suomessa, sekä hoitotyön keinoja potilaiden terveyden edistämiseksi. Webinaari tulee suorana. Jos et pääse osallistumaan mainittuna aikana, esitys on katsottavissa ilmoittautuneille myös jälkikäteen. Tervetuloa!

Lisälähteitä ilmastoon ja terveyteen liittyen:

Englanniksi:

Suomeksi:

 

 

 

Osallistuin äskettäin hoitotyön tapaamiseen. Siellä pyysin sairaanhoitajia valitsemaan parin ja kuvittelemaan seuraavan tilanteen: Naapurisi on juuri kysynyt sinulta: ”Mikä on ilmastonmuutos?”

Mitä vastaat?

Jokaisen sairaanhoitajan tuli vastata parilleen kysymykseen samalla tavoin kuin hän vastaisi naapurilleen. Tämän jälkeen kysyin, kuinka moni sairaanhoitajista oli täysin varma vastauksestaan ja noin 10% nosti kätensä. Kun kysyin, kuinka moni oli lähes varma vastauksestaan, toiset 10% nosti kätensä.

Entä sinä, kuinka varma olisit omasta vastauksestasi?

Tämän harjoituksen myötä huomaamme, kuinka valmistautumattomia sairaanhoitajat ovat keskustelemaan siitä mikä ilmastonmuutos on. Vaikka sairaanhoitajilla on  usein tietoa ilmastonmuutoksen vaikutuksista, kuten äärimmäiset sääilmiöt, merenpinnan nousu ja lisääntyneet maastopalot, on suurimmalla osalla vaikeuksia selittää ilmastonmuutos yksinkertaisin termein.

Joten tässä vähän pohjustusta asiaan!

Ilmastonmuutos…Mikä se on?

Maapallon lämpötilaa muokkaavat auringonsäteet, jotka alas tullessaan lämmittävät maata ja vesiä ja tämän jälkeen heijastavat lämpöä maapallon ilmakehän ulkopuolelle. Tämä prosessi on pitänyt maapallon lämpötilan sopivana elämiseen ihmisille ja muille elämän muodoille.

Nyt kuitenkin meillä on “peitto” kaasuista, jotka ympäröivät maapalloa. Näitä kaasuja syntyy ihmisten toimista, kuten liikenteestä, energian tuotannosta, teollisuudesta, ruoanlaitosta/lämmityksestä sekä maataloudesta, kts. kuva alapuolella.

Näitä kaasuja kutsutaan kasvihuonekaasuiksi, koska ne luovat samanlaisen lämmittävän ilmiön kuin kasvihuoneet ja vähitellen lämmittävät maapalloa, sekä maata että erityisesti meriä. Ja tämän prosessin myötä ne muuttavat ilmastoamme.

Ilmasto on erotettava säästä. Sää vaihtelee päivittäin tai viikoittain, kun taas ilmasto muuttuu pidemmällä aikavälillä, kuten kuukaudessa tai vuodessa.

Tapahtumasarja on samanlainen kuin mitä tapahtuu autollesi, kun jätät sen aurinkoon ikkunat suljettuina. Auringonsäteet lämmittävät auton sisäpuolta, eikä lämpö pääse pois, joten auton sisätilat kuumenevat.

Ulkolämpötila= 26.6 C, sisälämpötila = 37.2 C, kulunut aika= 10 minuuttia

Kuumeileva maapallo

Kuten ihmisillä, myös muilla maapallolla elävillä lajeilla, on kapea ala lämpötilassa, joka on terveellinen. Ihmisellä asteen muutos kehon lämpötilassa saa aikaan muutoksen terveestä kuumeiseksi ja epämukavaksi. Kun lämpötila nousee tästä lisää, voi ihmiskeho saada vaurioita.

Mitä tapahtuu, kun maapallolla on kuumetta?

Kun maapallo lämpenee, alamme nähdä muutoksia ilmastossa. Nämä tarkoittavat toisilla alueilla lisääntyneitä sademääriä, toisilla sademäärät vähenevät. Jossain talvet kylmenevät, toisaalla kesät lämpenevät.

Sään ääri-ilmiöt yleistyvät, esim. kesä voi olla viileä, silti helleaallot yleistyvät. Sateet tulevat rankkasateina ja alueelliset erot kasvavat.

Hellepäivien sekä helleaaltojen lisääntyessä, näemme paljon enemmän kuumuuteen liittyviä sairauksia ja jopa kuolemia. Ihmiset, jotka työskentelevät ulkoilmassa, kuten maataloudessa tai rakennustyömailla, ovat lisääntyneessä riskissä lämmönnousulle. Ja tietenkin myrskyillä ja maastopaloilla on merkittävä vaikutus ihmisten ja luonnon terveyteen.

Maapallon ilmastonmuutoksilla voi olla peruuttamattomia muutoksia kasvistolle, mukaan lukien viljelykasvit. Merien nousevat lämpötilat vaikuttavat planktoneihin, jotka ovat ruokaketjun perusta kaloille ja meren nisäkkäille. Arviolta miljardin ihmisen pääproteiinilähteenä ovat kalat. Maailman ruokavarantojen heikentymisen lisäksi on olemassa monia muita terveysuhkia, jotka liittyvät näihin muutoksiin.

Suomessa maatalous luultavimmin hyötyy ilmastonmuutoksesta, koska kasvukausi pitenee ja täällä voi viljellä monipuolisemmin kasveja. Toisaalta torjunta-aineiden käyttömäärät kasvavat, samoin homeenestoaineet.

Sairaanhoitajilla mahdollisuus vaikuttaa

Viherhuonekaasuille on olemassa myös luonnollisia lähteitä, mutta  ne, joihin on mahdollisuus vaikuttaa eniten, ovat ihmisen aiheuttamia. Yksilöinä voimme arvioida oman taloutemme päästöjä käyttämällä hiilijalanjälkilaskuria, esimerkiksi Sitoumus2050-sivustolla.

Sairaanhoitajina me voimme kannustaa ilmastoystävälliseen ostamiseen ja toimintoihin omassa ympäristössämme: terveydenhuollon toimipisteissä, kouluissa, yliopistoissa tai muissa yhteisöissä, joihin meillä on vaikutus.

Kansainvälinen sairaanhoitajaliitto (ICN, International Council of Nurses), jonka jäsen myös Suomen sairaanhoitajaliitto on, on tehnyt päivitetyn  kannanoton ilmastonmuutokseen syksyllä 2018 ja kutsuukin nyt kaikkia sairaanhoitajia auttamaan ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Meidän pitää pystyä puhumaan asiasta luottaen omaan tietämykseemme ja meidän tulee osallistua niin yksilöinä kuin ammattilaisina sellaisten käytäntöjen tukemiseen, jotka vähentävät viherhuonekaasujen tuotantoa kaikista sen lähteistä.

Totuus on, että ilmastonmuutos on terveyteen liittyvä ongelma ja meidän sairaanhoitajina on huolehdittava terveydestä, sen edistämisestä ja parantamisesta.

Lisätietoja:

Englanniksi:

Suomeksi:

Saadaksesi kuukausittain tiedotteita ilmastonmuutoksesta ja sen terveysvaikutuksista, voit olla yhteydessä kirjoittajiin:

  • Barbara Sattler, RN, DrPH, FAAN, Professori, San Fraciscon yliopisto, bsattler@usfca.edu
  • Cara Cook, MS, RN, AHN-BC, Climate Change Program Coordinator, Alliance of Nurses for Healthy Environments, cara@enviRN.org

Suomennos: Iira Tiitta, sairaanhoitaja, terveystieteiden maisteriopiskelija, Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos

Laajavastuisen sairaanhoitajan työnkuva pitkäaikaissairauksien hoidossa

Heli Rousu
sairaanhoitaja, kliininen asiantuntija YAMK, Pellon kunta

Matka oli ylivertainen kokemus ja ajattelemisen paikka lähinnä siitä lähtökohdasta, mikä laajavastuisen sairaanhoitajan rooli  voisi olla haja-asutusalueilla esim. Lapissa.

Perusterveydenhuollon vastuulla on pitkäaikaissairauksia sairastavien ihmisten hoito. Työsarkaa on paljon ja juurikin esim.  diabetekseen ja sydän- ja verisuonisairauksiin perehtynyt sairaanhoitaja on avainasemassa potilaan kokonaisvaltaisen hoidon antamisessa yhteistyössä potilaan kanssa.

Brittiopiskelija harjoitteli kliinistä tutkimista, potilaana Heli Rousu.

Myös Englannissa NP (Nurse Practitioner)  pystyi perehtymään laajemmin ja syvällisemmin perusterveydenhuollon (Primary Care) haasteisiin ja se oli oma erikoisalansa.

Meitä perusterveydenhuollossa työskenteleviä sairaanhoitajia on Suomessakin paljon ja pitkien etäisyyksien Lapissa sairaanhoitajan työ on jo nyt erittäin vastuullista esim. päivystysaikana, jolloin päivystävä lääkäri voi olla puhelinkonsultaation päässä toisella paikkakunnalla.

Laajavastuinen sairaanhoitaja ei ole viemässä lääkäreiden työtä, vaan hoitamassa potilasta osana moniammatillista tiimiä ja tuomassa oman osaamisensa käyttöön potilaan parhaaksi.

NP-opiskelijoiden esitys kollegoille

Kiertomatkan iloja ja loppusanat

Tiina Marttila
lastensairaanhoitaja, neurohoitaja, terveystieteiden maisteri, ammatillinen opettaja, HUS lastensairaala

Kuljimme opintomatkan ajan lentokoneella, bussilla, junalla, taksilla ja kävellen. Matka sujui välillä ehkä vähän eksyenkin, mutta hauskaa oli!

Matkan varrella saimme kiertoajeluja, opastuksia ja tutustuimme paikalliseen ruokakulttuuriin. Pakko todeta, että karibialaisen ravintolan ruoka kyllä peittosi brittiläisen, mutta aina uudet maut olivat hauskoja kokemuksia.

Brittiläinen aamupala, breakfast box, joka haettiin huoneeseen ja palan painikkeeksi sai itse keittää kahvia tai teetä:)

Kiitos Sairaanhoitajaliitolle ja Anna Suutarlalle, briteille, jotka ottivat meidät lämpimästi vastaan ja tietysti upeille kollegoille hienosta retkestä! Olipa antoisa kokemus, joka antoi ajateltavaa kotoisenkin hoitotyön kehittämiseksi. Uudella innolla eteenpäin!

Mamma Mia -musikaali oli upea, samoin kuin puitteet Novello-teatterissa Lontoossa.

Kaikille hyvän joulun toivotus Manchesterin joulutorin myötä <3

Matkakertomuksen kirjoittajat:

• Anni Luumi, sairaanhoitaja, lääkkeenmääräämisen erikoispätevyys, kliininen asiantuntija YAMK -opiskelija, Eksote
• Tiina Marttila, lastensairaanhoitaja, neurohoitaja, terveystieteiden maisteri, ammatillinen opettaja, HUS lastensairaala
• Heli Rousu, sairaanhoitaja, kliininen asiantuntija YAMK, Pellon kunta
• Virpi Sulosaari, sairaanhoitaja, terveystieteiden tohtori, yliopettaja, Turun ammattikorkeakoulu
• Anna Suutarla, sairaanhoitaja, terveydenhoitaja, terveystieteiden maisteri, kansainvälisten asioiden päällikkö, Sairaanhoitajaliitto

Sairaanhoitajan lääkkeenmääräämisoikeus – case Suomi versus UK

Anni Luumi
sairaanhoitaja, lääkkeenmääräämisen erikoispätevyys, kliininen asiantuntija YAMK -opiskelija, Eksote

Suomalaisena lääkkeenmääräämisoikeuden omaavana sairaanhoitajana ja kliininen asiantuntija YAMK -opiskelijana Britannian matka antoi loistavaa näkökulmaa suomalaiseen kontekstiin.

Anni Luumi toisella penkkirivillä keskellä

Brittien rekistereissä on huomattava määrä lääkkeenmääräämisoikeuden omaavia, ja vaikka lääkelistaa ei ole rajoitettu, työnantajakohtaisia rajoitteita on. Myös suomalaisessa koulutuksessa kokonaisuus opiskellaan koko laajuudelta, eikä vain siltä osin, mihin määrättävien lääkkeiden lista on rajattu.

Myös suomalainen vaativa koulutus antaa valtavan hyvän edellytyksen APN-työnkuviin, ja matka loi uskoa siihen, että myös Suomessa voidaan edetä APN-työnkuvien kehittämisessä. Mahtavinta oli huomata, kuinka kliininen potilastyö oli arvossaan; suurin osa opettajista teki osan viikosta myös potilastyötä!

Edistyneestä kliinisestä osaamisesta hyötyvät siis suoraan myös potilaat ja opiskelijat saavat aivan ajankohtaista kliinisesti pätevää opetusta.

Matkalla kaikki tapaamamme opettajat, opiskelijat ja työntekijät olivat täynnä intoa ja ylpeyttä omasta osaamisestaan ja pätevyydestään, se teki suuren vaikutuksen ja antoi ison määrän inspiraatiota myös omien kliinisen asiantuntijan opintojen loppuunsaattamiseen.

Lontoossa kuulimme lääkkeenmääräämisoikeuden kehittämistyöstä.

 

Matkakertomuksen viimeisessä osassa 11/11 Lapin perusterveydenhuollossa toimiva sairaanhoitaja Heli Rousu, kliininen asiantuntija YAMK, pohtii työnkuvien erinomaisia mahdollisuuksia omalla toimintakentällään, jossa on pitkät etäisyydet ja lääkäreitä harvassa.