Sairaanhoitajaliiton toimiston väki lähti lahden yli retkelle tutustumaan hoitotyön ja kollegoiden kuulumisiin Virossa.

Maantieteellisestä läheisyydestä huolimatta meillä on ollut sinne harmittavan vähän yhteyksiä. Nyt reissulla solmimme uusia, antoisia yhteyksiä ja saimme paljon uutta tietoa. Tästä on hienoa jatkaa yhteistyötä eri tavoin!

Vierailut ministeriöön ja Sairaanhoitajaliittoon

Vierailukohteemme Tallinnassa olivat sosiaali- ja terveysministeriö (sotsiaalministeerium, pitää sisällään niin terveys- ja työ- kuin sosiaaliministeriön)  sekä Viron sairaanhoitajaliitto, Eesti Õdede Liit.

Ministeriössä meillä oli loistavan asiantunteva kontaktihenkilö, Ulla Raid, monipuolisen työkokemuksen omaava virolainen sairaanhoitaja, joka on opiskellut maisteriksi Kuopiossa. Ylellisesti saimmekin käyttää yhteisenä työkielenä suomea.

Ulla toimii ministeriössä tittelillä advisor ja hänen laajan työnkuvansa pääpaino on laadun kehittämisessä. Ministeriö toimii upouusissa tiloissa, jossa on kaikkiaan neljä eri ministeriötä. Nyt oli vahvasti näkyvillä Viron EU-puheenjohtajuus.

Sairaanhoitajaliiton pienessä ja sievässä toimistossa meidät otti vastaan tuore vara-puheenjohtaja Gerli Liivet ja hänen kollegansa, gynekologisena sairaanhoitajana työskentelevä Karena Leiger. Oli todellinen ilo kohdata osaavia ja innostuneita kollegoita ja vaihtaa ajatuksia eri käytännöistä. Paljon tunnistimme yhteistä liittotyön suolaa, vaikka erojakin maidemme välillä toki on.

Kansallisia terveyshaasteita ja painopisteitä

Ajankohtaista Virossa on perusterveydenhuollon kehittäminen ja vahvistaminen, jota tehdään osin EU-rahoituksen turvin.

Kansanterveyshaasteita ovat erityisesti HIV, huumausaineet, sydän- ja verisuonisairaudet, tapaturmat, syöpätaudit, mielenterveys, diabetes, keuhkosairaudet sekä ylipaino. Lisäksi tavoitteena on panostaa väestön terveystietoisuuteen (health literacy), hoidon koordinointiin, palliatiivisen hoidon kehittämiseen, potilasturvallisuuteen ja johtajien koulutukseen. Monia samoja teemoja kuin meilläkin!

Eurooppaa puhutteleva maahanmuuttokysymys ei ainakaan toistaiseksi näy Virossa kuin lähinnä runsaana venäläispopulaationa. Esimerkiksi Tallinnan alueella väestöstä noin 40% on venäläisiä, joillain Viron alueilla osuus on paljon pienempi, mutta joillain jopa yli 90%. Monessa osassa maata hoitotyön ammattilaisten tulee käytännössä olla sekä venäjän- että vironkielentaitoisia, vaikka venäjä ei maan virallinen kieli olekaan.

Terveyden edistämisen näkökulmasta ministeriössä käydään keskustelua alkoholi- ja makeisverosta. Ei varmastikaan huono juttu, vaikka ei ehkä niin miellyttäisi kaikkia suomalaisia shoppaus-reissulaisia…

Perhelääkärimallista moniammatillisuuteen

Virossa valtiolla on vastuu järjestää koko väestön terveyspalvelut. Sairaskassa rahoittaa noin 70% koko terveydenhuollon markkinoista. Yksityisiä palveluita on jonkin verran esimerkiksi synnytyksiin, kauneuskirurgiaan ja ortopediaan.

Perusterveydenhuolto pohjaa pitkälti perhelääkärisysteemiin, jossa palveluita saa klo 8-16. Kullakin on oma perhelääkäri, jonka voi itse valita. Lääkäri palkkaa itse työpari-sairaanhoitajansa ja on hänen esimiehensä. Nykyään enenevästi lääkärillä on kaksi sairaanhoitajaa työparinaan ja tämä helpottaa muun muassa sairaanhoitajien täydennyskouluttautumista.

Kunkin perhelääkärin vastuulla on noin 1200-2000 asukasta. Lääkärit saavat korvausta sekä väestön määrän että toimenpiteiden perusteella ja myös rahallista tukea palkkaukseen työpari-sairaanhoitajien määrän mukaan (1-2). Perusterveydenhuollon asiakasmaksu on korkeintaan 5€/käynti eikä sitä peritä lapsilta tai vanhuksilta. Perhelääkäri voi lähettää potilaan erikoissairaanhoitoon e-lähetteellä.

Perusterveydenhuollossa pyritään jatkossa lisääntyvästi moniammatillisten tiimien hyödyntämiseen. Myös digivastaanottoja kehitetään. Perhelääkärimallissa ei ole juuri suosittu kotikäyntejä.

Meillä oli etukäteen mielikuva Viron hienosta digitaalisesta potilastietojärjestelmästä, mutta ehkei kokonaiskuva ole ihan niin ruusuinen. Järjestelmiä on kuulemma useita ja laadussa ja tiedonkulussa on eroja. Meillekin melkoisen tuttuja pulmia, eikö?

Sairaanhoitajien koulutus

Viron sairaanhoitajakoulutus on samanpituinen kuin meillä, 3,5 vuotta ja 210 opintopistettä. Tallinnan ja Tarton ammattikorkeakoulujen lisäksi on sivuoppilaitoksia esimerkiksi Pärnussa. Kuten meillä, kätilöiden koulutus on 4,5-vuotinen. He voivat työskennellä myös sairaanhoitajina.

Vuosittain reilu 200 uutta opiskelijaa aloittaa sairaanhoitajaopinnot. Aloittajien keski-ikä on 30 vuotta. Sisäänpääsy koulutukseen on vaativaa, mutta itse koulutus on opiskelijoille maksutonta.

Sairaanhoitaja voi hakeutua erikoistumiskoulutukseen vuoden työkokemuksen jälkeen. Erikoistumisopinnot kestävät vuoden (60 opintopistettä) ja erikoistumisaloja on neljä: kliininen hoitotyö (eri erikoisaloja), terveydenhoitaja, mielenterveyshoitotyö ja tehohoitotyö (sisältää leikkaus- ja anestesiahoitotyön).

Terveysvirasto rekisteröi hakemuksesta erikoissairaanhoitajatutkinnon. Jatkossa se ehkä tapahtuu automaattisesti. Sairaanhoitajaliitossa nähdään, että tulevaisuudessa erikoistuminen voisi olla maisteritason tutkinto Bologna-prosessin mukaisesti.

Me voisimme ottaa mallia ministeriön koordinoimasta päivityskoulutuksesta! Sitä tarjotaan pitkään työelämästä poissa olleille sairaanhoitajille ja lääkäreille, jotta he voivat päivitetyn osaamisen turvin palata työelämään.

Sairaanhoitajan raskas ja muuttuva työnkuva

Kaikkiaan Virossa on noin 9000 sairaanhoitajaa, 6/10 000 asukasta. Arviolta kymmenesosa ei toimi hoitotyössä, mikä liiton näkemyksen mukaan johtuu huonosta palkasta ja työolosuhteista. Sairaanhoitajapula on haaste.

Usein sairaanhoitajilla on kaksi kokopäiväistä työtä sairaanhoitajina ja he ovat vahvasti ylikuormitettuja. Esimerkiksi opiskelijaohjaus on pulmallista: uupuneet sairaanhoitajat eivät jaksa työnsä lisäksi opiskelijaohjausta.

Osa suomenkielen hallitsevista sairaanhoitajista tekee keikkaa Suomeen. Viikon palkka Helsingissä vastaa kuulemma noin kolmen viikon palkkaa Virossa. Virossa on parhaillaan menossa Sairaanhoitajat ja lääkärit takaisin terveydenhuoltoon -hanke, jolla houkutellaan takaisin terveydenhuollon pariin muille aloille vaihtaneita sairaanhoitajia ja lääkäreitä.

Kaikkiaan sairaanhoitajan imago on Virossa kohentunut ja työnkuva on 2000-luvulla muuttunut selkeästi itsenäisemmäksi, kun se aiemmin on ollut enemmän lääkärin apulaisena toimimista. Esimerkiksi erikoissairaanhoitoon on perustettu sairaanhoitajien itsenäisiä vastaanottoja.

Vuodesta 2004 alkaen kätilöillä on ollut perusterveydenhuollossa vastaanottotoimintaa ja he seuraavat itsenäisesti terveiden äitien raskauksia. Tämän myötä Virossa on ollut keskustelua: kuka on pätevä perusterveydenhuollon perhe-sairaanhoitajaksi, sairaanhoitaja vai kätilö? Samanlaista keskusteluahan on Suomessa ajoittain käyty kätilöiden ja terveydenhoitajien pätevyydestä neuvolatyöhön.

Alle kouluikäisten lasten terveyden seurannasta vastaa ilmeisesti valtaosin perhelääkäri ja kouluikäisten perhelääkäri ja kouluterveydenhoitaja yhdessä. Perhe-sairaanhoitajat voivat rokottaa. Tämä edellyttää 16 tunnin täydennyskoulutusta, joka tulee uusia säännöllisesti.

Virossa on myös sairaanhoitajien rajattu lääkkeenmääräämisoikeus, joka edellyttää 30 opintopisteen täydennyskoulutusta. Meillä Suomessahan koulutus on 45 opintopistettä.

Virossa on kaikkiaan 18 sairaalaa, osa pienistä on satelliittiisairaaloita isommille. Vain muutamassa sairaalassa hoitotyön johto on tasa-arvoisessa asemassa lääketieteen johdon kanssa, muualla sille alisteinen. Hoitotyön johtajat ovat Virossa perustamassa omaa yhdistystä. Yhä useammat osastonhoitajat ovat maisterikoulutettuja (arvio jopa noin 80%), vaikka se ei ole edellytys virkaan. Hoitotieteen yliopisto-opintoja on maassa tarjolla johtamiseen ja opettamiseen.

Sairaanhoitajaliiton ajankohtaiskuulumisia

Viron sairaanhoitajaliitto, Eesti Õdede Liit, on ammattiliitto ja jäseninä on noin 2500 työelämässä olevaa sairaanhoitajaa, 120 opiskelijaa, 50 kunniajäsentä, 100 eläkeläistä, 400 lähihoitajaa, 50 kätilöä ja muita noin 500, esimerkiksi biokemistejä ja hoiva-avustajia. Liitto on perustettu vuonna 1923. Virossa on myös toinen sairaanhoitajien liitto, johon kuuluu noin 1000 jäsentä.

Jäsenmaksu on työssä käyviltä jäseniltä 1% palkasta, opiskelijoille, eläkeläisille ja työttömille (viimeksi mainittuja ei juuri ole!) 10€/vuodessa. Aiemmin liiton jäseniksi on voinut liittyä myös terveydenhoitoalan kouluttamattomat työntekijät, mutta nyt uusilta jäseniltä vaaditaan jokin tutkinto.

Liiton jäsenetuihin kuuluu muun muassa pääsy katsomaan työpaikkailmoituksia liiton intranetissä, lakimiespalvelut työelämän ristiriidoissa ja ilmaisia koulutuksia.

Liiton strategia 2011-2020 ”Kahdeksan askelta parempaan terveyteen” sisältää monia meille tuttuja teemoja: potilas- ja perhekeskeisyys, potilasturvallisuus, hoito- ja kätilötyön palveluihin pääsy ja niiden jatkuvuus, hoito- ja kätilötyön laatu ja kehittäminen, hoitotyön tutkimus ja  näyttöön perustuva hoito- ja kätilötyö, henkilöstön mitoitus ja osaaminen, terveellinen työympäristö sekä ammatillinen imago.

Toimistolla on kolme kokoaikaista työntekijää, yksi osa-aikainen ja erikseen on Eesti Õde -lehden toimitus. Niin liiton hallitus kuin työntekijät ovat kaikki hiljan vaihtuneet. Hallitukseen kuuluu noin 20 henkilöä eri puolilta Viroa ja se kokoontuu 3-4 kertaa/vuosi. Valtuusto kokoontuu vähintään viiden vuoden välein.

Liiton toiminnan painopisteitä ovat nyt sairaanhoitajien ja erikoissairaanhoitajien kompetenssit sekä kansainvälinen työ. Viimeksi mainittu ilahdutti meitä erityisesti: pääsemme jatkossa työskentelemään saman pöydän ääressä esimerkiksi Euroopan sairaanhoitajaliiton (EFN) ja maailman sairaanhoitajaliiton (ICN) kokouksissa! Viron liitto on ollut pitkään näistä kokouksista poissa, vaikka on ollut jäsen.

Seuraavan kerran osa meistä tapaakin jo lokakuussa EFN:n kokouksessa Brysselissä!

Katso valokuvia reissusta!

Anna Suutarla
Kansainvälisten asioiden päällikkö
Sairaanhoitajaliitto

Maailman sairaanhoitajajärjestön ICN:n (International Council of Nurses) maailmankongressi järjestetään joka toinen vuosi ja aina ennen sitä kokoontuvat ICN:n jäsenjärjestöjen edustajat muutamaksi päiväksi yhteiseen kokoukseen. Tänä vuonna kokous ja konferenssi olivat Espanjan Barcelonassa.

Konferenssiin osallistui ennätysmäärä kollegoita: yli 8000 sairaanhoitajaa yli 130 maasta! Konferenssin teemana oli: Nurses at the forefront transforming care eli Sairaanhoitajat eturintamassa muuttamassa hoitoa.

Osallistujia oli eri puolilta maailmaa!

Kokouksessa teemana ajankohtainen maahanmuuttajien asema

Ennen konferenssia olleessa jäsenjärjestöjen kokouksessa Suomen sairaanhoitajaliittoa edustivat puheenjohtaja Nina Hahtela, valtuuston puheenjohtaja Terhi Reunama (ensimmäisenä kokouspäivänä ruotsinkielisen alueyhdistyksen hallitusedustaja Sandra Alldén Terhi Reunaman ollessa estynyt)   ja kansainvälisten asioiden päällikkö Anna Suutarla.

Kollegoita ympäri maailman kokouspöydissä

Iloinen suomalaisedustusto aloittamassa kokousurakkaa: Anna Suutarla, Nina Hahtela ja Sandra Alldén

 

Asialistalla oli erilaisten hallinnollisten asioiden lisäksi yhteinen sisältöteema, joka oli tänä vuonna ajankohtainen maahanmuuttajien ja pakolaisten tilanne (MRDPs, migrants, refugees, and displaced persons). Kuulimme aiheesta alustuksia ja keskustelimme ryhmissä ja jaoimme hyviä käytäntöjä.

Esimerkiksi Ruotsin Vårdförbundetin edustaja kertoi kollegakahvilasta, jonne he kutsuvat maahanmuuttaja- ja pakolaistaustaisia sairaanhoitajia ja tukevat heidän työllistymistään sairaanhoitajina Ruotsissa. Sairaanhoitajat voivat olla paitsi avun tarjoajia maahanmuuttajille ja pakolaisille myös itse maahanmuuttajia tai pakolaisia ja jäädä tahtomattaan työvoiman ulkopuolelle. Kollegat Libanonista kertoivat kuinka he ovat tehneet aktiivista ja innovatiivista työtä maan runsaan syyrialaispakolaisväestön auttamiseksi.

Ryhmätöitä pyöreissä pöydissä: Nina Hahtela, Sandra Alldén ja ruotsalaisia kollegoita.

Asiantuntijapuheenvuorossa suurlähettiläs William Swing, kansainvälisen pakolaisuusjärjestön (IOM, International Organization for Migration) pääjohtaja, tiivisti, ettei pakolaisuus ole ongelma, joka tulee ratkaista, vaan humaani todellisuus, jota tulee hoitaa. Niin kauan kuin pakolaisuuden juurisyihin ei puututa, ei myöskään pakolaisuus voi loppua tai vähetä. Swing haastoi valtioita järjestelmälliseen, jaettuun ja tasapuoliseen vastuunkantoon.

Pakolaiset ja maahanmuuttajat ovat suurelta osin äärimmäisen haavoittuva väestöryhmä, joka asettaa globaalisti haasteen terveyspalveluille. Sairaanhoitajilla on suuri merkitys humaanien terveyspalveluiden puolestapuhujina ja toteuttajina.

Vallanvaihdon aika – yhdessä eteenpäin!

Kokouksessa myös valittiin ICN:lle uusi puheenjohtaja ja hallitus. Kanadan Judith Shamian toimi ICN:n puheenjohtajana ansiokkaasti neljä vuotta ja seuraavalle nelivuotiskaudelle lähdetään Irlannin Annette Kennedyn johdolla. Hänen tunnussanansa, watchword, kaudelle 2017-2021 on Together eli Yhdessä. Se on sama kuin Suomi100-juhlavuoden tunnussana!

Väistyvä puheenjohtaja Judith Shamian jätti ”perintönä”  ajatuksiaan, esimerkiksi kuinka ICN:n on oltava keskeisenä vaikuttajana niin hoitotyön sisällä kuin yhteistyössä muidenkin toimijoiden kanssa, myös hoitotyön ja terveydenhuollon ulkopuolella. Vaikuttamista tarvitaan monilla eri tasoilla, sairaanhoitajat ovat keskeinen toimija globaalissa terveydessä. Hyvien asioiden ohella hän mainitsi asian, jonka havaitseminen on häntä kaudellaan surettanut: sairaanhoitajat eivät aina toimi kauniisti toisiaan kohtaan. Kollegiaalisuus on globaali haaste. Tätä voimme kukin osaltamme edistää.

ICN:n uusi puheenjohtaja Annette Kennedy ja Suomen sairaanhoitajaliiton puheenjohtaja Nina Hahtela

Monipuolisia kongressipäiviä!

Kokouspäivien jälkeen alkoi kongressi, jonka päivien monipuolisessa ohjelmassa oli kutsuttujen asiantuntijoiden pääluentoja, tiivistelmien pohjalta valittuja suullisia- ja posteriesityksiä, paneelikeskusteluja, kollegakahviloita, laaja näyttelyalue ja myös juhlallisuuksia – osallistujille jäi valinnanvapaus ja -vaikeus runsaan tarjonnan äärellä.

Sairaanhoitajaliiton eHealth-posteri kiinnosti monia! Thaimaalainen kollega ja Anna Suutarla

Myös suomalaispuheenvuoroja oli hienosti niin suullisissa- kuin posteriesityksissä. Suomesta oli kaikkiaan ilmoittautunut kongressiin reilu 70 sairaanhoitajaa.

Sairaanhoitajaliiton hallituksen jäsen, professori Lisbeth Fagerström, kertoi Advanced Practice Nursing (APN) -tilanteesta Suomessa. Hän on ICN:n APN-verkoston johtokunnassa.

Mervi Flinkman (Tehy, työvoimapoliittinen asiantuntija) puhui sairaanhoitajan psykologisesta pääomasta

Avajaisjuhlallisuuksia

Kongressi alkoi suurella avajaisjuhlalla. Me kokosimme ennen avajaisia kaikki suomalaissairaanhoitajat yhteen pieneen tapas-hetkeen.  Suomenliput heiluen suomalaisjoukko edusti hienosti avajaisjuhlassa!

Suomalaisosallistujia valmiina avajaisjuhlaan!

Avajaisohjelmaan kuuluu aina ns. kansojen marssi, jossa kunkin maan viralliset edustajat marssivat peräkkäin juhlatilassa kansallispuvuissa, oman maansa nimikylttiä kantaen. Virallisen ohjelman jälkeen avajaisissa oli runsas kulttuuritarjonta: musiikkia, flamencoa, taikuutta, akrobatiaa, hiekkataidetta jne. Espanjalaiset kollegat halusivat toivottaa vieraansa lämpimästi tervetulleiksi!

Suomen edustajat valmiina avajaisjuhlan kansojen marssiin: Nina Hahtela, Anna Suutarla, Terhi Reunama

Vaikuttavia pääpuheenvuoroja

Kongressipäivien pääpuheenvuorot käsittelivät muun muassa sairaanhoitajan merkittävää roolia globaalille terveydelle ja peruspalveluille, naisten voimaannuttamista, katastrofivalmiutta, sairaanhoitajien merkitystä eri tavoin YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa sekä turvallista henkilöstörakennetta.

Viimeksi mainitun kohdalla professori Linda Aiken esitteli tutkimusnäyttöä yli 30 maasta. Se osoittaa kiistattomasti, että sairaanhoitajien oikealla mitoituksella ja koulutustasolla on yhteys muun muassa potilaiden vähäisempään kuolleisuuteen, komplikaatioihin, tehohoitopäiviin, hoitoajan pituuteen, uusintakäynteihin ja korkeampaan potilastyytyväisyyteen. Sairaanhoitajia ei voi korvata matalammin koulutetulla henkilökunnalla. Satsaus riittävään määrään sairaanhoitajia tuo säästöjä, niin rahassa kuin terveydessä ja ihmishengissä.

Linda Aiken perusti sanomansa vankkaan tutkimusnäyttöön

Aikenin viesti on Suomenkin tilanteessa ensiarvoisen tärkeää ottaa huomioon uusissa sote-rakenteissa ja vaikkapa juuri nyt, kun työn alla on iäkkäiden henkilöiden palvelujen laatusuositus. Asia on tiedostettu ainakin maailman terveysjärjestön WHO:n Emergency Medical Teams (EMT) -toiminnassa: Dr Ian Norton kertoi, että tiimeissä on lääkäri:sairaanhoitaja -suhdeluvun oltava 1:3 ja sairaanhoitaja:sänky -suhteen 1:8.

Perinteisessä Virginia Henderson -juhlapuheenvuorossa Dr Leslie Manusco haastoi sairaanhoitajia tuomaan osaamisensa rohkeasti potilastyön lisäksi terveyspalveluiden ja -politiikan kehittämiseen. ”Jos sinua ei ole kutsuttu pöytään, kanna sinne oma tuolisi! Tarvittaessa rakenna se pöytäkin!” hän vetosi. Sairaanhoitajien tulee johtaa terveyspalveluiden muutosta!

Dr Manusco osoitti myös luvuilla miksi sairaanhoitajat ovat muutosvoima: maailmassa on kaikkiaan 43,5 miljoonaa terveydenhuollon ammattilaista, joista 20,7 miljoonaa on sairaanhoitajia. Sairaanhoitajat ja kätilöt tuottavat 90% maailman terveyspalveluista.

Dr Mary Wakefield muistutti, että sairaanhoitajat voivat johtaa esimerkillään. Vaikka hallitukset ja politiikat vaihtuvat, sairaanhoitajien ja sairaanhoitajaliittojen työllä on lupa ja velvoitekin aina pohjata humaaneihin hoitotyön arvoihin.

Päättäjäisseremoniaan osallistui videon välityksellä WHO:n tuore pääjohtaja Dr Tedros Adhanom Ghebreyesus. Hän lupasi läheistä yhteistyötä sairaanhoitajien ja ICN:n kanssa: sairaanhoitajat ovat globaalin terveyden avainammattilaisia. Katsotaan kuinka suunnitelmat jatkossa todentuvat – varmistelemme, että lupauksesta pidetään kiinni ja esimerkiksi WHO:n johtaville paikoille palkataan sairaanhoitaja-taustaisia osaajia.

ICN:n sivuilta löydät pääpuheenvuorojen diat.

Sairaanhoitajat ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen – mahdollinen yhtälö?

Tiivistelmien perusteella valituissa suullisissa- ja posteriesityksissä käsiteltiin useita kliinisen hoitotyön, koulutuksen ja johtamisen kysymyksiä ja kehittämistyötä. Jos kuitenkin pääpuheenvuoroista poimisi yhden yhdistävän sanoman, se olisi: sairaanhoitajia tarvitaan mukaan päätöksentekoon terveyspalveluiden ja -politiikan kehittämiseen.

Mikä olisi hyvä keino rohkaista sairaanhoitajia tähän entistä runsaammin? Tarvitaanko vaikkapa täydennyskoulutusta: sairaanhoitaja vaikuttajana? Kanadassa oli tällaisesta hyviä kokemuksia!

Anne-Maria Kanerva (SAMK, lehtori) päätti tähän konferenssiin ansiokkaan pestinsä Suomen sairaanhoitajaliiton edustajana ICN:n hoitotyön koulutuksen verkostossa. Hän on edustanut siinä koko Euroopan aluetta.

Pohjoismainen yhteistyö on voimavara!

Ennen ICN:n jäsenjärjestöjen kokousta meillä oli oma kokous pohjoismaisten kollegoiden kanssa, jossa jaoimme näkökulmia ja valmistelimme yhteisesti mielenkiintoa herättäviä kokouksen sisältöjä, kuten päätöksiä äänioikeusmäärien ja jäsenmaksujen jakautumisesta.

Pohjoismaisen sairaanhoitajaliiton nimissä kutsuimme kaikki Barcelonan kongressissa paikalla olleet pohjoismaiset sairaanhoitajat illanviettoon. Meitä oli kaikkiaan yli 500! Iloinen puheensorina ja nauru siivittivät mukavaa yhteishetkeä Espanjan lämpimässä illassa. Uusia yhteyksiä solmittiin ja ajatuksia vaihdettiin. Nähtäväksi jää mitä kaikkea ne poikivat…ainakin joitain vierailuja tunnuttiin sovittavan!

Pohjoismaisten sairaanhoitajaliittojen puheenjohtajat ottavat vastaan juhlavieraita: Islanti, Ruotsi, Suomi, Norja, Tanska ja Fär-saaret.

Kongressin aikana pidimme pohjoismaisten kollegoiden kanssa yhteistä ständiä. Sen teemana oli potilaskeskeinen hoitotyö, patient-centered care, ja kustakin maasta oli ständillä juliste, joka nosti esiin jonkin hoitotyön alan. Suomesta oli teemaksi valittu eHealth. Järjestimme potilaskeskeisestä hoitotyöstä myös pohjoismaisen keskustelutilaisuuden, Policy cafén, jossa oli vilkas keskustelu.

Pohjoismaisen ständin vetonaula oli pinssien ohella seinäke, jossa oli pohjoismaisten sairaanhoitajien vauhdikkaat piirroskuvat ja niiden kasvojen kohdalla oli aukot, joista sai kurkata ja valokuvauttaa itsensä pohjoismaisena sairaanhoitajana. Voit katsoa #nordicnurses kuinka kuvat ovat levinneet sosiaalisessa mediassa!

Pohjoismaisella ständillä kansainväliset kollegat saivat muuntua pohjoismaisiksi sairaanhoitajiksi!

Global Nursing Power!  Pohjoismaisella ständillä oli jaossa pinssejä joka Pohjoismaasta –  #mähoidan -rintamerkit tekivät kauppansa ja kääntyivät  #icare #yocuido . Kuvassa brasilialaisia kollegoita suomalaisin rintanapein.

Lähde mukaan!

Seuraavat ICN:n kongressit ovat kesällä 2019 Singaporessa ja 2021 Abu Dhabissa. Lähde silloin mukaan! Muistathan, että Sairaanhoitajaliiton jäsenenä saat jäsenalennuksen myös ICN:n kongressimaksusta, koska Sairaanhoitajaliitto on ICN:n jäsen. Voit myös hakea Sairaanhoitajaliiton opintoapurahaa kulujesi kattamiseksi.

Konferenssipäivät ovat elämys! Ne tarjoavat runsaasti kohtaamisia, innostusta, ideoita, uuden oppimista ja verkostoitumista. Toki tietynasteinen englanninkielentaito on suotava, jotta voi seurata luentoja englanniksi,  mutta usein suomalaiset tuntuvat suotta vähättelevän kielitaitoaan. Tällaisessa maailmankongressissa se on lopulta harvan äidinkieli eikä kielitaidon tai ääntämisen tarvitse olla täydellistä.

Sairaanhoitajuus on yhteinen kieli ja mieli, vaikka kulttuurien ja kielten kirjo on suurta.

Näyttelyalueella isäntämaa Espanjan sairaanhoitajaliiton hulppea ständi

 

 

Anna Suutarla
Kansainvälisten asioiden päällikkö
Sairaanhoitajaliitto

 

Katso ICN sivuilta valokuvia ja esitysmateriaaleja. Myös Sairaanhoitajaliiton facebook-sivuilta löydät  konferenssivalokuvia.

28.4.2017

Kolmen kuukauden kestävä työharjoitteluni WHO:ssa on nyt päättynyt. Olen taas yhtä kokemusta rikkaampi. Huomaan oppineeni harjoittelun aikana valtavan paljon. Harjoittelun suorittaminen WHO:ssa on ylittänyt odotukseni moninkertaisesti. Harjoittelun aikana sain olla tekemässä monenlaisia tehtäviä.

Suurimman osan ajastani käytin terveysalan koulutukseen liittyvän tutkimuksen eteenpäin viemisessä. Tämän lisäksi kirjoitin erilaisia raportteja. Pääsin myös osallistumaan kokouksiin, joissa sain mahdollisuuden verkostoitua monien asiantuntijoiden kanssa eri WHO:n Euroopan alueeseen kuuluvista maista. Harjoittelutehtäväni eivät olleet helppoja, mutta selviydyin niistä Hoitotyön tutkimussäätiöstä ja Oulun yliopistosta saadulla tuella.

Voin lämpimästi suositella terveydenhuollon ammattilaisia hakeutumaan erilaisiin kansainvälisiin harjoittelu- tai työtehtäviin, vaikka lyhyemmäksikin aikaa. Tällaiset kokemukset avartavat todella paljon omaa näkemystä globaalien organisaatioiden toiminnasta ja väestön terveyden edistämisestä laajemmassa mittakaavassa.

 

Ashlee Oikarainen
Kohta terveystieteen maisteriksi valmistuva sairaanhoitaja
Ashlee on maisteriopintoihin liittyvässä harjoittelussa UN City -toimitiloissa Kööpenhaminassa. Harjoittelu toteutetaan yhteistyössä Hoitotyön tutkimussäätiön (Hotus) ja Maailman terveysjärjestön (World Health Organization, WHO) kanssa.

 

16.-17.3.2017
Tällä hetkellä on työn alla sellainen kuin ”Framework for action towards a sustainable health workforce”, joka on eräänlainen kestävään terveydenhuoltohenkilöstöön liittyvä viitekehys. Tätä viitekehystä valmistellaan parhaillaan, ja sitä esitellään syyskuussa 2017 WHO:n Euroopan alueen päättävän elimen kokouksessa (Regional Committee for Europe).

Osaksi viitekehystä kehitetään myös ns. työkalupakki, johon sisällytetään terveysalan henkilöstöresurssien parhaita käytäntöjä. Asiantuntijat ja päättäjät eri maista voivat hyödyntää työkalupakissa olevaa materiaalia esimerkiksi terveyspalveluiden kehittämisessä ja henkilöstöresursseihin liittyvissä kysymyksissä.

Asiantuntijat WHO:n Euroopan toimistolla eivät laadi viitekehystä tai siihen liittyvää työkalupakkia yksin. Apuna on asiantuntijapaneeli, joka koostuu asiantuntijoista esimerkiksi eri WHO:n yhteistyökeskuksista. Asiantuntijapaneelin kokouksia on pidetty säännöllisin välein, ja niissä keskustellaan tämän viitekehyksen sisällöstä ja kehittämisestä.

Asiantuntijapaneelin kokous pidettiin kolmatta kertaa 16.–17.3.2017. Siinä asiantuntijat keskustelivat muun muassa sen hetkisestä viitekehyksen versiosta, sekä ideoivat millainen tuleva työkalupakki voisi olla.

Yhtenä harjoittelutehtävänäni on ollut avustaa työkalupakin kehittämisessä, mutta en ole kuitenkaan kovin paljon ehtinyt olla mukana muiden tehtävien vuoksi. Olen sen verran ollut kuitenkin apuna, että toimin kirjurina tässä kyseisessä asiantuntijapaneelin kokouksessa. Tämä osoittautui haastavaksi tehtäväksi, koska en ole ollut mukana edellisissä kokouksissa ja työn vaiheet eivät olleet minulle selkeitä. Sain kuitenkin lopulta laadittua kokouksesta monisivuisen muistion. Sain myös mahdollisuuden verkostoitua monien asiantuntijoiden kanssa.

Kokousten päätyttyä lähdin suoraan lentokentälle ja viikonlopun viettoon mieheni kanssa Belgiaan. Sain vielä mahdollisuuden keskustella kokouksesta erään asiantuntijan kanssa, kun huomasin lentokentällä, että odotettiin samaa lentoa.

Asiantuntijapaneelin kokouksen osallistujia (Kuva: WHO/David Barrett)

 13.3.2017 Sustainable Development Goals = kestävän kehityksen tavoitteet

Lähes päivittäin minua muistutetaan kestävän kehityksen tavoitteista harjoittelupaikallani Maailman terveysjärjestössä, jos ei kokouksissa tai muissa keskusteluissa, niin viimeistään pääaulan julisteet muistuttavat niistä.

Kestävän kehityksen tavoitteita on yhteensä 17. Ne ovat yleismaailmallisia ja asetettu lopettamaan köyhyys, suojelemaan ympäristöä ja varmistamaan hyvinvointi kaikille vuoteen 2030 mennessä.

Tavoite 3 käsittelee terveyttä ja hyvinvointia kaikenikäisille ihmisille jokaisessa elämän vaiheessa. Tämän tavoitteen alla on useita ”targets”, joihin voitte käydä tutustumassa. Otin tähän esimerkiksi yhden niistä ”Achieve universal health coverage, including financial risk protection, access to quality essential health-care services and access to safe, effective, quality and affordable essential medicines and vaccines for all.”

WHO pyrkii tukemaan jäsenmaita rakentamaan sellaisia kaiken kattavia terveydenhuoltojärjestelmiä, joihin kaikki ihmiset saavat kuulua. Samalla on erittäin tärkeää, etteivät terveydenhuoltojärjestelmät aiheuta niiden palveluihin hakeutuneille köyhyyttä.

Sustainable Development Goals

Kun katsot tarkemmin kaikkia tavoitteita, voit nähdä, että kaikki vaikuttavat jollakin tavalla väestön terveyteen. Terveys ei ole irrallinen muusta ympäristössä tapahtuvasta. Tämä on tärkeää ymmärtää myös kaikilla terveydenhuollon ammattilaisilla.

Jotta voidaan taata terveys, meidän tulisi nähdä terveys ja siihen vaikuttavat tekijät laajempana, kuten yllä oleva Dahlgrenin ja Whiteheadin kehittämä malli osoittaa.

Monilla ihmisillä on helppo mieltää, että terveyteemme vaikuttaa mallin keskellä olevat tekijät eli, ikä, sukupuoli ja synnynnäiset tekijät. Kuitenkin terveydentilaa määrittävät laajemmin monet muunlaiset seikat. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen edellyttää yhteistyötä yli sektoreiden.

 

Ashlee Oikarainen
Kohta terveystieteen maisteriksi valmistuva sairaanhoitaja
Ashlee on maisteriopintoihin liittyvässä harjoittelussa UN City -toimitiloissa Kööpenhaminassa. Harjoittelu toteutetaan yhteistyössä Hoitotyön tutkimussäätiön (Hotus) ja Maailman terveysjärjestön (World Health Organization, WHO) kanssa.

Euroopan sairaanhoitajien järjestön EFN:n (European Federation of Nurses Associations) 105. yleiskokous oli maaliskuun lopussa Maltalla. EFN:llä on jäsenjärjestö 36 eri maasta ja 27:stä oli edustus paikalla. Suomesta edustajina olivat puheenjohtaja Nina Hahtela ja kansainvälisten asioiden päällikkö Anna Suutarla.

Asialista ja keskustelu olivat runsaita!

Näkyykö ammattipätevyysdirektiivi opintosuunnitelmien arjessa?

Edelleen puhututtaa muun muassa ammattipätevyysdirektiivi ja sen implementointi kunkin maan lainsäädäntöön ja senkin jälkeen sen aito implementointi sairaanhoitajien koulutukseen. Päivitetty direktiivi julkaistiin loppuvuodesta 2013 ja viimeistään 18.1.2016 muutosten tuli olla sisällytettyinä kussakin jäsenmaassa kansalliseen lainsäädäntöön.

Näkyykö sairaanhoitajakoulutuksen opintosuunnitelmissa oikeasti muun muassa direktiiviin kirjatut kahdeksan ydinkompetenssia?

Tätä EFN lähtee selvittämään: kaikkiin sairaanhoitajia kouluttaviin yliopistoihin/oppilaitoksiin lähetetään kyselylomake, jossa asiaa selvitellään. Lomaketta on jo pilotoitu ja sitä edelleen muokataan käyttökelpoisemmaksi.

Kyselyn ei ole tarkoitus syyllistää, vaan olla kädenojennus: missä kohdin koulutuksen edustajilla on mahdollisesti haastetta päivitetyn direktiivin tuomisessa arjen opetussuunnitelmiin ja kuinka EFN voi haasteissa auttaa? Jatkossa EFN saattaa tuottaa jopa asiaan avuksi videopohjaista työkalua. Euroopan sairaanhoitajaopiskelijat (ENSA, European Nursing Student Association) nivottaneen sopivasti työhön mukaan.

Jatkossa EU:n tuomioistuin kohdistaa rikkomusmenettelyjä niihin maihin, joissa direktiiviä ei ole asianmukaisesti implementoitu kansalliseen lainsäädäntöön. Toistaiseksi ei ole koottua tietoa siitä missä maissa mahdollisesti tilanne on näin. Se tiedetään, että Espanjasta, Kreikasta, Portugalista, Maltalta ja Kyprokselta ei ole toistaiseksi raportoitu riittävästi tietoa asian kansallisesta etenemisestä.

Työnkuvan itsenäisyys vaihtelee

Direktiivin kahdeksasta ydinkompetenssista (artikla 31) ensimmäinen edellyttää, että yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan muodollisen pätevyyden on oltava osoitus siitä, että asianomaisella ammattihenkilöllä on pätevyys määrittää itsenäisesti tarpeelliset hoitotoimenpiteet ajantasaista teoreettista ja kliinistä tietoa käyttäen sekä suunnitella, organisoida ja toteuttaa hoitotoimenpiteitä potilashoidon yhteydessä. Englanninkielisessä käännöksessä sanotaan sama asia: ” …competence to independently diagnose the nursing care…”.

Tämä keskustelutti: missä menevät sairaanhoitajan itsenäisen työnkuvan ja vastuun rajat? Missä ne menevät erityisesti uusissa laajavastuisissa työkuvissa?

On Euroopan maita, joissa sairaanhoitajan työ ei ole niin itsenäistä kuin meillä Pohjoismaissa eikä sairaanhoitajalla ole samalla tavalla itsenäistä vastuuta työstään, vaan hän on ikään kuin lääkärin vastuun suojissa – tässä on ehkä Euroopan laajuisesti nähtävissä muutosta ja tarvetta uudenlaiselle määrittelylle, ehkä jopa lainsäädännölle.

Tämä keskustelu oli varmasti yksi niistä, joka konkretisoi sitä, että vaikka jaamme asioita Euroopan tasolla, meillä on myös paljon eroja. Esimerkiksi kollega Bulgariasta kertoi, että heillä perusterveydenhuolto on täysin lääkärivetoista. Lääkärit palkkaavat valitsemansa sairaanhoitajat ja maksavat heidän palkkansa, joka on huono. Kaikki potilaat kulkevat lääkärin kautta. Sairaanhoitajalla on enemmän avustava rooli eikä tämä asetelma kuulemma ole juuri erilainen sairaaloissakaan. Sairaanhoitajien koulutus on maassa modernia ja antaa eväät itsenäiseen työnkuvaan, mutta tarjolla ei ole osaamista vastaavia työpaikkoja. Niinpä monet nuoret sairaanhoitajat lähtevät ainakin joksikin aikaa ulkomaille.

Tässä on melkoinen ero, jos vertaa vaikkapa siihen, että meillä STM:n arvion mukaan perusterveydenhuollon vastaanotoista 45% on nykyisin hoitajavetoisia ja tätä lukua on tarkoitus edelleen kasvattaa.

Montako ja keitä meitä on?

Euroopan tasolla on todellinen haaste kerätä eri maista vertailukelpoista tietoa hoitohenkilökunnan lukumääristä. Maailman terveysjärjestö WHO pyrkii näitä lukuja keräämään, mutta tieto ei ole luotettavaa: eri maista raportoidaan eri tavoin erilaisia ammattilaisia. Tämä on pulma muun muassa tulevaisuuden työvoimatarpeen suunnittelun näkökulmasta.

EFN:n jäsenjärjestöt ovat yhdessä luoneet 3+1 matriisin, jonka avulla voidaan luokitella ja määritellä eri hoitotyöntekijät. Matriisin luokat ovat: sairaanhoitaja (general care nurse), erikoistunut sairaanhoitaja (specialised nurse) ja laajavastuinen hoitotyön asiantuntija (advanced nurse practitioner, ANP) sekä tärkeänä luokkana myös ei-sairaanhoitajataustainen health care assistant (HCA) -luokka, jonka työtä yleisimmin ohjaa/valvoo sairaanhoitaja. EFN on koonnut ainutlaatuisen koosteen siitä mitä nämä eri luokat tarkoittavat 35 eri Euroopan maassa ja sen pohjalta luonut matriisiin yhteisnäkemyksiä eri luokkien määritelmästä, koulutuksesta ja kompetensseista.

Ammattipätevyysdirektiivin myötä Euroopassa on yhteinen näkemys siitä mitä minimissään tarkoitamme sairaanhoitajalla, mutta vastaavaa ymmärrystä ei ainakaan toistaiseksi ole erikoistuneesta sairaanhoitajasta tai laajavastuisesta hoitotyön asiantuntijasta. Yksi hankaluus on myös se, että läheskään kaikissa maissa näitä ammattilaisia ei rekisteröidä eli lukumääristäkin voi olla mahdoton saada tietoa – näinhän on pitkälti myös Suomessa.

Sairaanhoitajaliitto on raportissaan (2016) Sairaanhoitajien uudet työnkuvat – laatua tulevaisuuden sote-palveluihin  suositellut käytettäväksi Suomessakin tuota samaa luokitusta sairaanhoitaja – erikoistunut sairaanhoitaja – laajavastuinen hoitotyön asiantuntija ja jatkosuosituksissaan nostanut esille muun muassa, että kun terveydenhuollon ammattihenkilölakia seuraavan kerran uudistetaan, tulee selvittää mahdollisuus merkitä hoitotyön asiantuntijatehtävät Valviran ammattihenkilörekisteriin erikoispätevyytenä. Tämä lisäisi potilasturvallisuutta, toiminnan läpinäkyvyyttä ja väestön luottamusta asiantuntijatoimintaan.

Lobbausta tutkitulla tiedolla

Yksi kokouksen suuria keskustelunaiheita oli Euroopan hoitotyön tutkimussäätiö, European Nursing Research Foundation (ENRF), ja sen toiminta. EFN:n yleiskokous on hyväksynyt säätiön säännöt kaksi vuotta sitten, mutta vielä toiminta hakee osin muotoaan niin toiminnan kuin rahoituksenkin turvaamisen suhteen.

Kunnianhimoinen ja hieno tavoite on se, että meillä on jatkossa kaikin osin toimiva säätiö, joka tuottaa Euroopan tasolla tutkittua tietoa hoitotyöstä päätöksenteon ja lobbaustyön tueksi. Tähän tavoitteeseen ja työhön sen edistämiseksi kaikki jäsenjärjestöt ovat sitoutuneet.

Yhteisten aiheiden kirjoa

Muita kokouksen avainteemoja olivat muun muassa robotiikka ja virtuaaliohjaus hoitotyössä. Me esittelimme maiden ajankohtaiskatsauksessa ylpeinä muun muassa liiton sähköisten terveyspalvelujen strategiaa sekä kansallisia ODA– ja virtuaalisairaalahankkeita.

Yhteisesti innosti laatia hoitotyön ”blueprint” eli arvopohjainen visio sairaanhoitajan työlle ja työnkuvalle. Siinä tulisi toisaalta näkyä muuttumaton ydin kuten arvot ja etiikka ja toisaalta työnkuvan muutokset ja tulevaisuusorientaatio. Tällainen yhteinen ymmärrys ja paperi olisi varmasti apuna eri tavoin hoitotyön asioita edistettäessä Euroopassa ja kansallisestikin. Tämä työ sai nyt kokouksessa lähtölaukauksen.

Yksi uusi keskustelunavaus koski arvopohjaista terveydenhuoltoa: hoitotyötä ja terveydenhuoltoa ei tulisi niinkään arvioida sen mukaan kuinka paljon se vaatii resursseja, vaan sen mukaan mitä se tuottaa. Erityisesti meidän tulee pystyä osoittamaan hoitotyön tuottama lisäarvo väestölle ja yhteiskunnalle, ei vain sen kustannukset. Aiheesta on saatavilla tuore artikkeli The Economist -julkaisussa.

Opiskelijajärjestö ENSA:n edustajat toivat myös terveisensä kokoukseen. He tekevät aktiivista työtä opiskelijoiden asioiden edistämiseksi. Videoilla on työstä esimerkki: mielenosoitus Pariisissa, jossa ENSA tuki Ranskan sairaanhoitajaopiskelijoiden järjestöä ja yhteistyössä nosti esiin ranskalaisiin hoitotyön opiskelijoihin kohdistuvia epäkohtia. Toisella videolla  ENSA:n puheenjohtaja Julián Vadell Martinez kuvaa ENSA:n toiminnallisia muutoksia, ENSA on muun muassa nyt European Students Union:n jäsen ja senkin vuoksi haluaa tuottaa uudenlaisia palveluja jäsenilleen. Uusia jäseniä toivotaan mukaan!

Roomakaan ei rakennettu päivässä…

Paljon oli asioita ja paljon hyvää kollegiaalista keskustelua ja verkostoitumista! Monet tärkeät teemat nousevat esille myös epävirallisemmissa lounas- ja käytäväkeskusteluissa ja osa niistä nousee lopulta virallisella asialistalle. Vertaistuki ja asioiden ja tietojen  jakaminen on tärkeää.

Osa asioista oli nyt pitkän työskentelyn jälkeen aika lailla valmiina pöydällä, kuten 3+1 matriisi. Osa pitkään valmistelluista asioista on hyvässä prosessissa, kuten ammattipätevyysdirektiivin implementoinnin selvittäminen. Ja sitten on asioita, joista vasta on idut nähtävillä ja työ jatkuu niiden parissa ehkä vielä pitkäänkin, kuten nyt uutena aiheena hoitotyön blueprint.

Näin monimuotoisessa yhteisössä asioiden ei voi olettaa valmistuvan hetkessä, vaan monet asiat  vaativat useita keskusteluja ja selvityksiä ennen kuin niistä voidaan luoda konsensusnäkemys. Kollegiaalisessa ja innostuneessa hengessä, askel kerrallaan, eurooppalaisen hoitotyön ja väestön hyväksi!

 

Kahden päivän asialista oli monipuolinen ja tiivis!

 

 

Sairaanhoitajaliiton kv-asioiden päällikkö Anna Suutarla, EFN:n puheenjohtaja Marianne Sipilä, EFN:n pääsihteeri Paul de Raeve ja Sairaanhoitajaliiton puheenjohtaja Nina Hahtela

 

Kokouspöydän äärellä runsaasti eurooppalaisia kollegoita!

 

 

 

Maltalla oli kevät jo pitkällä ja sitruunoita puissa!

 

Anna Suutarla
Kansainvälisten asioiden päällikkö
Sairaanhoitajaliitto

 

 

Berliinissä 3.3.2017 ”No health without a workforce”

Berliinissä

 

Olen kuullut otsikon lauseeseen lisättävän sivulauseen eli ei ole terveyttä ilman työvoimaa, eikä työvoimaa ilman sairaanhoitajia ja kätilöitä. Sairaanhoitajat ja kätilöt kollektiivisesti muodostavat suurimman osan terveydenhuollon työvoimasta (WHO 2015).

Näillä ammattiryhmillä on merkittävä rooli turvallisten, tehokkaiden ja laadukkaiden terveydenhuollon palveluiden toteuttamisessa. He toimivat työssään useimmiten lähellä ihmistä, ja voivat tällöin tuoda myös asiakkaidensa näkökulmaa esille. On siis tärkeää, että sairaanhoitajia ja kätilöitä arvostetaan ja heitä kuullaan terveydenhuollon palveluiden kehittämisessä.

Kuvan lähde: World Health Organization, Elena Galmond

 

Vuosittain edustajia WHO:n Euroopan aluetoimistolta sekä WHO/Europe-yhteistyökeskuksista ja jäseniä Euroopan kansallisten sairaanhoitaja- ja kätilöliittojen foorumista (EFNNMA) kokoontuvat keskustelemaan tärkeistä asioista, jotka liittyvät sairaanhoitaja- ja kätilötyöhön. Tänä vuonna tämä yhteinen kokous pidettiin Berliinissä 2-3.3. Kokouksessa keskusteltiin muun muassa työstämisen alla olevasta kestävästä terveydenhuoltohenkilöstöä koskevasta viitekehyksestä.

Osaksi viitekehystä linkitetään käytännönläheinen työkalupakki terveysalan henkilöstöresurssien parhaista käytännöistä. Lisäksi kokouksessa keskusteltiin ajankohtaisista tutkimuksista esimerkiksi sairaanhoitaja- ja kätilökoulutusta koskevasta tutkimuksesta, jossa olen ollut mukana aineiston analysoinnissa.

Arja Holopainen (Hotus) ja Ashlee Oikarainen

Oli ilo nähdä Berliinissä Hoitotyön tutkimussäätiön (Hotus) tutkimusjohtajaa Arja Holopaista. Hotus jatkaa edeltäjänsä Sairaanhoidon tutkimuslaitoksen 1980 aloittamaa toimintaa WHO:n yhteistyökeskuksena, ja on tehnyt paljon tärkeää työtä WHO:lle.

Tällä hetkellä Hotus työstää raporttia näyttöön perustuvasta toiminnasta hoito- ja kätilötyössä WHO:n Euroopan alueella, ja Arja piti kaksi esitelmää tästä tärkeästä aiheesta. On todettu, että näyttöön perustuvan toiminnan käsitteitä ymmärretään eri tavalla eri maissa ja jopa maidenkin sisällä. Lisäksi monet maat kohtaavat ongelmia näyttöön perustuvan toiminnan implementoinnissa, joka on kompleksinen prosessi.

Tämä työn alla oleva raportti selkeyttää käsitteitä ja tarjoaa paljon tietoa aiheesta sekä käytännön esimerkkejä näyttöön perustuvan toiminnan implementoinnista eri maista.

 

Ashlee Oikarainen
Kohta terveystieteen maisteriksi valmistuva sairaanhoitaja
Ashlee on maisteriopintoihin liittyvässä harjoittelussa UN City -toimitiloissa Kööpenhaminassa. Harjoittelu toteutetaan yhteistyössä Hoitotyön tutkimussäätiön (Hotus) ja Maailman terveysjärjestön (World Health Organization, WHO) kanssa.

 

 

13.2.2017 Hoitotyön koulutuksen analysointia

WHO:n Euroopan aluetoimiston julkaisemassa strategiassa (European strategic directions for strengthening nursing and midwifery towards Health 2020 goals) pyritään kehittämään hoito- ja kätilötyötä WHO Euroopan alueella kohti Terveys 2020 tavoitteita (kts. blogiteksti).

Strategiassa on neljä ensisijaista toiminta-aluetta, joista yksi koskee koulutuksen kehittämistä.

Lähde: European strategic directions for strengthening nursing and midwifery towards Health 2020 goals, sivu 9.

WHO Euroopan alueella hoito- ja kätilökoulutus on hyvin kirjavaa. Syntyi tarve kartoittaa koulutusta alueen 53:ssa jäsenmaassa. Aihetta lähdettiin tutkimaan kyselylomakkeen avulla, jolla kerättiin aineistoa hoito- ja kätilökoulutuksesta. Tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää koulutuksen nykyistä tilannetta.

Ensimmäinen harjoittelutehtäväni WHO:ssa on siis analysoida tätä kyseistä aineistoa sisällön analyysillä. Minä analysoin hoitotyön koulutusta ja ohjaajani WHO:ssa keskittyy kätilökoulutusta käsittelevään aineistoon.

Tehtäväni on osoittautunut hyvin haasteelliseksi. Maiden välillä on paljon eroavaisuuksia niin terveys- kuin koulutusjärjestelmissä, mikä hankaloittaa analyysin tekemistä. Onneksi olen saanut ohjausta sisällön analyysin tekemiseen Oulun yliopiston Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksiköstä, ja olen päässyt alkuun analyysissä.

Hoitotyön koulutuksen analysointi vauhdissa!

 

Eli päiväni Kööpenhaminassa kuluvat tässä kauniissa, ekologisessa, uudessa YK:n rakennuksessa hoitotyön koulutusta analysoidessa. SPSS-ohjelmasta on paljon hyötyä. Exceliäkin tulee käytettyä. On kyllä hyvä oppimiskokemus!
Toimistotyön tasapainoksi pyöräilen uudella pyörälläni joka päivä töihin. Arkena pyöräilen keskimäärin 20 km päivässä. Täytyy myöntää, että pyöräily pyöräruuhkassa vaatii opettelua. En ole koskaan aiemmin nähnyt näin kattavaa pyörätieverkostoa. Tanska on tässä esimerkkimaa!

Kööpenhamina – pyöräilyn esimerkkikaupunki

 

Ashlee Oikarainen
Kohta terveystieteen maisteriksi valmistuva sairaanhoitaja
Ashlee on maisteriopintoihin liittyvässä harjoittelussa UN City -toimitiloissa Kööpenhaminassa. Harjoittelu toteutetaan yhteistyössä Hoitotyön tutkimussäätiön (Hotus) ja Maailman terveysjärjestön (World Health Organization, WHO) kanssa.

Blogin kirjoittaja Ashlee Oikarainen

Tervetuloa Maailman pulssi -blogiin seuraamaan Ashlee Oikaraisen kolmen kuukauden harjoittelujaksoa, jossa hän pääsee aitiopaikalle tutustumaan terveydenhuollon kehittämiseen globaalisti!

Olen Ashlee Oikarainen, kohta terveystieteen maisteriksi valmistuva sairaanhoitaja. Olen opiskeluuni liittyvässä harjoittelussa UN City -toimitiloissa Kööpenhaminassa.

 

Harjoittelu toteutetaan yhteistyössä Hoitotyön tutkimussäätiön (Hotus) ja Maailman terveysjärjestön (World Health Organization, WHO) kanssa. Kerron blogissani harjoittelutehtävistäni ja laajemmin terveydenhuollon kehittämisestä globaalisti.

Vastuuvapauslauseke: Kirjoitukseni eivät edusta WHO:ta millään tavalla eivätkä ne ole WHO:n yleisiä kannanottoja.

Upea mahdollisuus!

Tuntuu niin uskomattomalta, että minulle on avautunut mahdollisuus olla harjoittelijana WHO:n Euroopan alueen toimistossa, johon kuuluu yhteensä 53 jäsenmaata.

Työskentelen ”Division of Health Systems and Public Health” yksikössä, ja ”Human resources for health” -projektin alla. Koen, että työskentelen sellaisessa projektissa, joka on lähimpänä omaa asiantuntijuuttani.

Minulle on alustavasti suunniteltu kolme tehtävää. Ensimmäisessä tehtävässä analysoin aineistoa, jossa kartoitetaan terveysalan koulutusta WHO Euroopan alueella. Toisessa tehtävässä avustan terveysalan henkilöstöresurssien parhaiden käytäntöjen työkalupakin kehittämisessä. Kolmas tehtävä liittyy näyttöön perustuvaan toimintaan.

Harjoittelun kesto on kolme kuukautta, ja pyrin sen aikana avaamaan teille lukijoille vähän, mitä työtä tehdään globaalisti terveydenhuollon kehittämisen eteen. Tervetuloa seuraamaan harjoitteluani!

Ensimmäinen harjoittelupäivä 1.2.2017

Oli kyllä kieltämättä erilainen ja aivan erinomainen ensimmäinen harjoittelupäivä.

Tänään oli yhteinen kokoontuminen, jossa oli sekä ”Division of Health Systems and Public Health” yksikön työntekijöitä, että WHO:n eri maiden toimistojen edustajia. Tapahtumapaikkana oli Weber Grill Academy. Kuten nimestä voi jo päätellä, siellä kaikki eväät grillataan.

Weber Grill Academy

Päivä eteni sujuvasti niinkin tärkeän asian äärellä kuin tunneälykkyys (Emotional Intelligence). Kouluttaja oli erittäin ammattitaitoinen ja motivoiva. Tärkein sanoma oli, että älykkyys ei itsessään johda menestykseen, vaan jopa tärkeämmäksi ominaisuudeksi jää ihmisen tunneälykkyys.

Lyhykäisyydessään käsitteeseen liittyy neljä osa-aluetta: self-awareness, self-management, social awareness ja relationship management. Tunneälykkyyttä voidaan tietoisesti kehittää. Tulee oppia tunnistamaan omia tunteita ja pyrkiä hallitsemaan omaa käyttäytymistään ja menettelytapojaan.

Päivän teema: Emotional Intelligence

Harjoittelun aloittaminen juuri tällaisena koulutuspäivänä osoittautui aivan erinomaiseksi, koska sain tutustua yksikön eri projekteissa toimiviin henkilöihin. Koulutuksen aikana olimme jakaantuneet pieniin ryhmiin, ja teimme paljon interaktiivisia tehtäviä. Koko päivän saimme nauttia erilaisista grillatuista herkuista esimerkiksi grillatuista päärynän paloista.

Klo 18 aikaan meille ilmoitettiin, että meidät jaetaan ryhmiin ja tehtävämme on laittaa kolmen ruokalajin päivällinen. Meille annettiin pino erilaisia reseptejä ja kerrottiin säännöt. Ruokalajit siis arvioitiin, eli jokaisen ryhmän tuli valmistaa yksi ylimääräinen ruoka-annos tuomareita varten. Ruoka-aineet tuli etsiä ja ruoan laittoa kellotettiin.

Ryhmämme pärjäsi huonosti muihin ryhmiin verrattuna, mutta ei me nälkään kuoltu. Ruoka oli hyvää, ja ehkä osasimme arvostaa sitä, kun se oli niin suurella työllä laitettu.

Ensimmäinen työpäivä kesti kokonaisuudessaan 14 tuntia. Olin hyvin väsynyt seuraavana aamuna kokouksessa, ja niin näytti olevan moni muukin. Oli kuitenkin hyvin mielenkiintoista asiaa, kun esitettiin sitä työtä, mitä jokaisessa projektissa tehdään. Ei olisi voinut olla parempi aloitus harjoittelulle, ensin oli tutustumispäivä ja sitten perehdytyspäivä! Pysy kuulolla…

 

Ashlee Oikarainen
Kohta terveystieteen maisteriksi valmistuva sairaanhoitaja
Ashlee on maisteriopintoihin liittyvässä harjoittelussa UN City -toimitiloissa Kööpenhaminassa. Harjoittelu toteutetaan yhteistyössä Hoitotyön tutkimussäätiön (Hotus) ja Maailman terveysjärjestön (World Health Organization, WHO) kanssa.

Koulutukseen osallistui vapaaehtoistyöntekijöitä ja diakoneja eri puolilta Namibiaa.

Koulutukseen osallistui vapaaehtoistyöntekijöitä ja diakoneja eri puolilta Namibiaa.

Olen toista kertaa Namibiassa kouluttamassa diakoneja ja vapaaehtoistyöntekijöitä slummiyhteisöissä elävien vanhusten auttamiseen. Vanhustyön kouluttaminen on osa Helsingin Diakonissalaitoksen ja ulkoministeriön rahoittamaa nelivuotista hanketta.

Vanhusten asema Namibiassa on kompleksinen: valtio maksaa yli 60-vuotiaille kohtuullisen hyvää eläkettä, mutta ongelmana on, että rahat harvoin päätyvät vanhuksen omiin tarpeisiin. Tarvitsijoita löytyy niin omasta perheestä kuin lähiympäristöstä sen vuoksi, että Namibiassa sosiaaliturva on puutteellinen, työttömyys yleistä ja vanhus saattaa olla perheessä ainoa, jolla on säännöllisiä tuloja.

Hyvin usein vanhus elättää eläketuloillaan omia lapsia ja lastenlapsia. Kehittämisyhteistyötä tehdään Namibian evankelis-luterilaisen kirkon toiveesta ja siellä on vahva halu kasvattaa oman henkilökunnan ja vapaaehtoisten osaamista vanhusasioissa.

Kehitysmaissa väestön ikärakenne on kokenut viimeisten vuosikymmenien aikana muutoksia. Ihmiset elävät pidempään ja vanhuksia on entistä enemmän. Samalla nousee esiin uusia haasteita, jotka vaativat konkreettista toimintaa.

Namibian tulevaisuuden visiossa mainitaan vanhenevan väestön mukanaan tuomat haasteet. Silti vanhusten hyväksi ei ole tehty käytännöllistä toimintasuunnitelmaa eikä tutkimustietoa ole juuri saatavilla.

Tällaisessa tilanteessa käynnistyi Outreach Programme among Elderly (OPE) -hanke. Hanke pyrkii Namibian paikallisen luterilaisen kirkon (ELCIN) johdolla vastaamaan väestörakenteen muutoksiin.

Hanke keskittyy eritoten konkreettisiin keinoihin, joiden avulla voidaan turvata ihmisarvoinen vanhuus. Kirkko ei herännyt työhön sattumalta. Etenkin maaseudulla monet haastavassa elämäntilanteessa olevat vanhukset turvautuvat kirkkoon. Vanhustyö on usein kaukana helposta ja yksinkertaisesta.

Oma roolini asiantuntijana ja kouluttajana on kertoa ikääntymiseen liittyvistä asioista sekä vanhusten yksilöllisestä avuntarpeesta ja opettaa vapaaehtoisia auttamaan vanhusta hänen omassa kodissaan.

Hain Sairaanhoitajaliitolta apurahaa matkakulujani varten ja olin suunnattoman iloinen, kun se minulle myönnettiin: sain mahdollisuuden päästä uudelleen Namibiaan oppimaan ja opettamaan.

Tutustumista paikallisiin oloihin

Namibia on Etelä-Afrikasta lähes kolmekymmentä vuotta sitten itsenäistynyt valtio, jossa asuu noin kaksi miljoonaa ihmistä.

Suomi on tehnyt pitkään niin lähetys- kuin kehitysyhteistyötä Namibiassa ja suomalaisuus näkyy arjessa esimerkiksi etunimissä ja virsikirjassa. Eriarvoisuus on Namibiassa silmiinpistävää.

Pääkaupungin Windhoekin pääkatu muistuttaa suomalaista pikkukaupunkia hallintorakennuksineen, liikkeineen ja asvaltoituneine teineen. Ei tarvitse ajaa kuin muutama minuutti ulos Windhoekin ydinkeskustasta, kun maisema vähitellen muuttuu karummaksi.

Namibia kärsii kuivuudesta ja maa pölisee vähäisestäkin tuulenpuuskasta. Länsimaista muistuttavat asumukset harvenevat pian ja edessä avautuu loputon asuinalue, jonka harmaus johtuu rakennusmateriaalina käytetystä aaltopellistä. Hökkeli toisensa jälkeen, silmänkantamattomiin.

Joka paikkaan pääsee kätevästi taksilla, tosin yksin en olisi kyydeistä selvinnyt. Taksiin otetaan pitkin matkaa lisää ihmisiä ja vain paikallinen pystyy ymmärtämään miten taksikuskin kanssa sovitaan määränpäästä ja hinnasta.

Kun kyselen kyytien lainalaisuuksista, paikallinen vastaaja ei ymmärrä mitä minä en ymmärrä. Ajattelen suomalaista taksikyytiä ja lakkaan kyselemästä. Nautin wunderbaumin tuoksusta, listahiteistä  ja kuumuudesta.

kuva2

Alun kaoottisuuden jälkeen huomaan, että kadut ja kujat muodostavat tieverkon slummiyhteisön keskelle, jossa jokaiselle kadulle on nimi. Löytyy vesijohtoja ja yhteisiä käymälöitä.

Aaltopeltiasumusten keskellä on vierivieressä pieniä yrityksiä – pääasiassa baareja ja kampaamoita – ja alkeellisten asumusten keskellä saattaa yhtäkkiä olla siisti kivitalo. Hedelmämyyjä myy sitä mitä on sinä päivänä myytäväksi saanut ja samasta kojusta saa ostettua vaikkapa kaalinpään, sukkia ja kuivattuja pikkukaloja.

Kävelemme oppaan kanssa ympäriinsä ja tapaan ihmisiä, jotka asuvat slummiyhteisössä. Köyhyys  leimaa tomuisia kujia, mutta ihmisten elämä vaikuttaa toiveikkaan arkiselta ja on helppoa kuvitella, että omani ja täällä asuvien haaveet ovat monella tapaa samankaltaiset. Tässä ympäristössä ne vapaaehtoiset, joita koulutan, jaksavat työskennellä.

Namibiassa 90% väestöstä on kristittyjä ja kristillisyyteen kuuluu toisesta huolehtiminen. Tämä on tärkein syy siihen miksi ihmiset jaksavat kantaa huolta toisistaan: koska niin kuuluu tehdä, apua ei ole muualta saatavissa ja jokainen toivoo että häntäkin autetaan sairauden, vanhuuden tai muun avuntarpeen äärellä.

Namibiassa on mahdollista saada sairaalahoitoa ja vähävaraisetkin hoidetaan. Sairaalaan pääseminen on pitkien välimatkojen vuoksi hankalaa ja varsinkin maaseudulla monia vaivoja hoidetaan perinteisin keinoin kotioloissa. Sairaalan ja hoidotta jäämisen välimuotoa ei ole; minun on turha miettiä kotihoidon tai avohoidon palveluja, kun yritän ratkoa köyhien vanhusten avun saannin mahdollisuuksia Namibiassa.

Muistisairauden tai mielenterveysongelmien käsitteitä ei ole ja ymmärrys siitä, miksi vanhus käyttäytyy eri tavalla kuin ennen, puuttuu. Muistisairauteen liittyviä käytösoireita hävetään, mikä saattaa johtaa siihen, että vanhus lukitaan kotiin.

Vapaaehtoistyön eetos on vahva, mutta taito tunnistaa vanhuksen avuntarve ja vastata siihen on puutteellista. Niinpä on tyypillistä, että vapaaehtoiset menevät kristillisen perinteen niin velvoittaessa vanhuksen luokse suurella joukolla laulamaan ja rukoilemaan, mutta eivät osaa auttaa arjen askareista selviytymisessä.

Koulutus palkitsee ja kannattaa

Tässä nelivuotisessa hankkeessa on koulutettu niin seurakuntien työntekijöitä kuin palkatta työskenteleviä vapaaehtoisia. Koulutuskertoja on ollut kolme ja osallistujat ovat tulleet Namibian eri osista. Jotkut osallistujat ovat osallistuneet kaikkiin kolmeen koulutuskertaan; jotkut vain yhteen tai kahteen.

Koulutukseen osallistuminen on monelle tähtihetki elämässä. Matka maaseudulta pääkaupunkiin saattaa viedä vuorokauden ja matka saatetaan taittaa auton peräkontissa patjojen päällä. Yöpyminen hotellissa, hyvä ruoka ja huolelliset järjestelyt luovat hienon tunnelman koulutukseen.

kuva3

Hankkeen aikana on koottu osallistavan vanhustyön työkirja, joka on käännetty kahdelle paikalliselle kielelle. Työkirjassa annetaan eväitä ikääntymisen ymmärtämiseen, vanhuksen avuntarpeen tunnistamiseen sekä käytännön neuvoja eri tilanteissa toimimiseen. Vapaaehtoisen oma jaksaminen ja kaltoinkohtelun tunnistaminen ja siihen puuttuminen ovat myös omina lukuinaan työkirjassa.

Vaikka työkirja on ohut, se antaa raamit vapaaehtoistyöhön ja on mahdollisesti ainoa materiaali, jota vapaaehtoinen voi lukea omalla kielellään. Tämän työkirjan julkistaminen ja käyttöönotto on iloinen tehtäväni tässä kolmannessa koulutuksessa.

Kertaamme edellisten koulutusten teemoja, käymme läpi ikääntymisprosessia. Ilahdun siitä, miten paljon osallistujat ovat omaksuneet aiemmista koulutuskerroista siitä huolimatta, että minä opetan englanniksi ja puheeni tulkataan monelle kielelle. Osallistujilla ei ole aikaisempaa teoriatietoa vanhustenhoidosta, joten käytännön esimerkkien ja herkkyyden avulla yritän tulkita milloin minua ymmärretään ja milloin ei.

kuva4

Vapaaehtoistyötä tekevät Maria, Mirjam ja Johanna kertovat miten vanhustyötä on kehitetty heidän yhteisöissään koulutuksen myötä.

Kahden koulutuspäivän jälkeen on kaksipäiväinen vanhustyön seminaari, jossa piispan, Suomen suurlähettilään ja köyhyysministerin puheenvuorojen rinnalla vapaaehtoiset saavat kertoa miten he ovat implementoineet aikaisempien koulutuskertojen oppeja.

Liioittelematta voin sanoa, että tulokset ovat hämmästyttäviä: opitut asiat näkyvät niin käytännön toimina kuin asenteen muuttumisena vanhuksia kohtaan.

Eri yhteisöjen vapaaehtoiset kertovat uusista harrastekerhoista tai seminaareista, joita he ovat järjestäneet koulutusten innoittamina ja kertovat kuinka vanhukset toimivat itse opettajina ja aktiivisina toimijoina omissa yhteisöissään. Vapaaehtoiset ovat oppineet hyödyntämään verkostoja ja saaneet esimerkiksi rahaa paikallisilta yrittäjiltä erilaisiin toimintoihin.

Edellisellä koulutuskerralla opetin vapaaehtoisille syöttämistä, peseytymisessä avustamista ja muistisairaan kohtaamisen perusteita, josta rohkaistuneina he ovat nyt osanneet auttaa vanhuksia konkreettisesti eikä vain tarjoamalla seuraa ja hengellistä apua.

Tämänkertaisessa koulutuksessa painotin vielä kirjaamisen tärkeyttä: kirjaamalla tehdyn työn ylös, he samalla tekevät näkyväksi yhteisöjen vanhusten tarpeet ja oman työnsä. Tunnistamalla näitä asioita heillä on mahdollisuus yksityiskohtaisemmin nimetä mitä pitäisi tehdä tai mitä materiaaleja pitäisi hankkia, jotta ihmisten hyvinvointi lisääntyisi.

Konkreettisin toimin oman elämän asiantuntijaksi

kuva5

Harjoittelemme syöttämistä vuonna 2015 koulutuksessa. Pastori Kanana kuvaa.

 

Vanhukset saattavat kärsiä monenlaisista toiminnan rajoitteista ja arkiset asiat kuten peseytyminen, vessassa käynti tai syöminen ovat vanhukselle mahdottomia liikunta- ja pidätyskyvyn menettämisen vuoksi tai siksi että hampaat puuttuvat tai suussa on kivulias haava tai ruoka ei enää maistu miltään.

Kunnioitus vanhuksia kohtaan estää kajoamisen toiseen ja esimerkiksi alastomuus on hyvin vierasta namibialaisessa arjessa. Kunnioituksen vuoksi vapaaehtoisen on vaikea alkaa auttaa vanhusta ja samasta syystä vanhuksen on vaikea pyytää apua.

Tämä pulma nousi keskiöön kaikilla koulutuskerroilla ja auttamisen kynnyksen ylittämiseen ja avuntarpeen tunnistamiseen auttoi konkreettiset esimerkit ja neuvot.

kuva6

Ryhmätyön aiheena oli vanhusten kaltoinkohtelu. Tämä ryhmä teki aiheesta vauhdikkaan laulunäytelmän varttitunnissa.

Namibiassa on suuri tarve ja halu kehittää palveluita, mutta viime vuosien talouskasvusta huolimatta Namibia on yhä kehittyvä maa, jossa on paljon ongelmia ratkottavana. Muutos ei synny kantamalla vettä kaivoon eli motivoimalla ihmisiä helpottamalla juuri sen hetkistä tarvetta esimerkiksi toimittamalla ruokaa tai rahaa.

Kerroin vapaaehtoisille, ettei heidän tarvitse viedä auttamilleen vanhuksille leipää ja sokeria, vaan auttaa heitä hankkimaan niitä (ja mieluummin vielä jotain ravinteikkaampaa) ihan itse.

Vapaaehtoiset olivat huolissaan siitä, että jos he menevät vanhuksen luokse tyhjin käsin, heitä moititaan. Rohkaiseminen, esimerkit ja yhteinen keskustelu auttoivat tässäkin hankalassa pulmassa ja moni osasi koulutuksen lopuksi artikuloida juuri tämän asian.

Vapaaehtoisen jaksaminen liittyy pitkälti työstä saatuun kiitokseen ja on tärkeää, että niin apua saava vanhus kuin vapaaehtoinen itse osaavat asettaa tavoitteen kauemmaksi ja odottaa avun saantia ja kiitosta kestävämmällä tavalla. Koulutus on pääomaa, jonka ajautuminen vääriin käsiin ei vähennä sitä.

Ihmisten motivoiminen olemaan oman elämänsä asiantuntijoita ja toimijoita on yhtä tärkeää niin Suomessa kuin Namibiassa.

kuva7

Irja ja Lilja osallistuivat kaikkiin kolmeen koulutuskertaan. He asuvat maaseudulla ja kouluttavat omassa yhteisössään vapaaehtoisia vanhusten hoitamiseen.

 

 

Anna-Liisa Arjama
Yksikönjohtaja, Asumis- ja päihdepalvelut
Helsingin Diakonissalaitoksen Hoiva Oy