Kokoan tässä yhteen perioperatiivisen hoitotyön ajankohtaiskuulumisia AORN:n (Association of Perioperative Registered Nurses) kansainvälisestä kongressista, jonne minulla oli ilo päästä mukaan huhtikuussa.

Global Surgical Conference & Expo järjestettiin tänä vuonna Tennesseen, Nashvillessä 5.-10.4.2019. Kongressin teemana oli Harmonized Care: the key to patient safety.

Potilasturvallisuuskysymykset nousivat selkeästi keskeiseksi teemaksi niin sessioiden, postereiden kuin näyttelyidenkin osalta.

Stephanie S. Davis, AORN president (2018-2019)

Väistyvän presidentin, Stephanie Davisin toiveena oli, että jokainen kongressikävijä voisi omalta osaltaan viedä joitain työkaluja omalle työpaikalleen edistääkseen parempaa kommunikaatiota ja yhteistyötä niin potilaiden kuin kaikkien ammatillisten toimijoiden kesken.

Yritän tässä välittää osan omasta kokemuksestani!

Suomi hyvin kansainvälisessä imussa

Osanottajia kongressissa oli yli 4000, suurin osa tietysti Yhdysvalloista, mutta myös runsaasti ympäri maailmaa. Amerikkalaiset virkasisaret keräävät ahkerasti credit points, joita tarvitaan osavaltiokohtaisesti tietty määrä sairaanhoitajalisenssin uusimiseksi.

Pohjoismaista eniten osallistujia oli Islannista. Suomesta matkaan lähtivät HUS:sta yh Jarmo Nivalainen, potilasturvallisuuspäällikkö Margit Pesonen ja allekirjoittanut sekä johtava ylihoitaja Merja Fordell OYKS:sta.

Kongressin anti oli jälleen monipuolinen ja runsas.

Mukavaa oli todeta, että olemme pienessä Suomessa ja omissa pienissä yksiköissämme niin työolojen, hoitokäytäntöjen kuin uuden tekniikan osaltakin ihan vertailukelpoisessa asemassa ja kansainvälisesti kiinnostavia kehittämiskohteita löytyy omasta arkipäivästä.

Suomalaisedustus Nashvillessa: saksofoni Nina Oksanen, stemmat Margit Pesonen, laulu Merja Fordell, komppi Jarmo Nivalainen

Työilmapiiri vetovoimatekijänä

Avajaisten vetonaulaksi oli pyydetty käyttäytymistieteilijä, tohtori Colette Carlson, joka esityksessään motivoi ja innosti kuulijoita työilmapiirin kehittämiseen.

Ei turhaan, sillä työilmapiiri on yksi merkittävimmistä työpaikan vetovoimatekijöistä. Työilmapiiri muodostuu työntekijöiden keskinäisistä suhteista ja toimivasta kommunikaatiosta, näitä taitoja on siis syytä opetella ja harjoitella.

Carlson kehotti kuulijoita harjoittelemaan positiivisen palautteen antamista, hyvien käytäntöjen huomioimista, samoin kuin kehittämistä vaativien kohteiden tunnistamista. Onko tuttua: ”Kyllähän minä, mutta kun nuo muut eivät.”?

Ero rakentavien muutosehdotusten tai negatiivisuuden tai nalkuttamisen välillä työpaikalla on, että mahdolliset muutosehdotukset ovat hyvin perusteltuja, perustuvat tosiasiallisiin ajankohtaisiin ja mitattaviin havaintoihin eivätkä pelkkiin mielipiteisiin.

Toinen kehittymisen este on usein koettu aikapula. Koska Carlsonin mukaan ainoastaan omalla käyttäytymisellä voi vaikuttaa, mm. kannattaa unohtaa ajan löytäminen tai sen etsiminen ja keskittyä sen sijaan ajan tekemiseen! Harmonian löytämiseksi Carlson kehotti oman käyttäytymisen aktiiviseen havainnointiin ja kanssaihmisten kuuntelemiseen toista arvostaen.

Toisena motivaatiopuhujana päätöspäivänä colonel Nicole Malachowski kertoi hauskasti ja värikkäästi uskomatonta elämäntarinaansa taisteluhävittäjälentäjänä Yhdysvaltojen ilmavoimien palveluksessa ensimmäisenä koulutukseen hyväksyttynä naisena, sittemmin sairastamastaan punkkitaudista ja sopeutumisesta siviilielämään 21 vuoden aktiivipalveluksen jälkeen.

Amerikkalaiset janoavat sankaritarinoita ja selviytymistarinoita; nainen, sotilas ja selviytyjä – tässä olisi jo elokuvan ainekset!

Taisteluhävittäjälentäjä Nicole Malachowski

Sairaanhoitajapula uhkaa

Sairaanhoitajien rekrytointi ja alalla pysyminen ovat suuren huolen aiheena Yhdysvalloissa. Valmistuneista sairaanhoitajista huomattava osa jättää tehtävänsä ensimmäisten vuosien aikana.

Mentorointi, erikoiskurssit, urakehitysohjelmat, oppilaitosyhteistyö, tukiryhmät, tarkastuslistat, esimiestyön ja työolojen kehittäminen…esimerkkejä erilaisista yrityksistä vaikuttaa alan vetovoimaisuuden parantamiseksi oli lukuisia.

Erilaisia mentorointiohjelmia on käytössä ja niistä on saatu hyviä kokemuksia. Pidempiaikaisista vaikutuksista ja alan vetovoimaisuuden lisäämisessä mentorointiohjelmien hyödyistä ei ole riittävästi tietoa.

Suomeen saatava alan erikoistumiskoulutus

Ongelmat ja keinot niiden ratkaisemisesta kuulostivat hyvin tutuilta. Suomalaisen hoitotyön osalta pidän erityisen kummallisena, että vieläkään ei olla herätty siihen, että leikkaussalityössä vaaditaan runsaasti sellaista osaamista, niin leikkaus- kuin anestesiahoitotyössäkin, mitä sairaanhoitajan perustutkinto ei sisällä.

Tarvitsemme pian kansallisen erikoisohjelman leikkaussaliammattilaisten kouluttamiseksi! Monenkirjavat erikoistumisopinnot ja sekalaiset kurssit eivät tuota välttämättä riittävästi osaamista, jota vaativa leikkaussalityö edellyttää.

Nuori Johnny Cash

Potilasturvallisuus keskeinen teema

Työilmapiirin ja työhyvinvoinnin ohella toinen keskeinen teema oli potilasturvallisuuden kehittäminen. Aiheesta löytyi kymmeniä postereita, esityksiä ja myös kaupallisia innovaatioita.Miten olisi esim. sukat, joilla voidaan merkitä?

AORN oli aktiivisesti mukana, kun WHO lanseerasi leikkaussalin tarkistuslistan vuonna 2008 ja tällä hetkellä AORN kehittää ja pyrkii vaikuttamaan lainsäädäntöön, suositusten laatimiseen ja koulutukseen potilasturvallisuuden edistämiseksi.

AORN:n Go Clear -kampanja pyrkii vaikuttamaan kirurgisen savun minimoimiseksi yhteistyössä kaupallisen toimijan kanssa. On laskettu, että 15 minuutin altistuminen kirurgiselle savulle vastaa kuutta filtteritöntä savuketta. Kirurginen käry lienee lähes kaikille leikkaussaliammattilaisille tuttu ilmiö. Kirurgisesta tekniikasta ja erikoisalasta riippuen savusta koituu haittaa. Osassa Yhdysvaltojen osavaltiota on säädetty lailla kirurgisen savun poistamisesta.

Yhdysvalloissa menehtyy päivittäin 46 ihmistä opioidien yliannostukseen ja puhutaan jo kansallisesta opioidikriisistä, josta myös suomalaisessa mediassa on viime aikoina kirjoitettu runsaasti.

Löysät lääkkeenmääräämiseen liittyvät käytännöt ovat johtaneet siihen, että Yhdysvalloissa leikkauspotilaista arviolta 80% :lle määrätään postoperatiivisesti opioideja leikkauskivun hoitoon. Muiden kivunhallintamenetelmien käyttö on jäänyt vähäisemmälle huomiolle. Osa leikkauspotilaista jää ns. opioidikoukkuun ja vieroitus on hankalaa.

Tehokkaiden kipulääkkeiden ohella sairaanhoitajien tulee tuntea hyvin myös muut leikkauskivun hoitomenetelmät ja potilaiden kanssa tulee keskustella huolellisesti kipuun liittyvistä asioista. Potilasohjaukseen opioidien käytöstä kannattaa sisällyttää aina myös lääkejätteen asianmukainen käsittely.

Nashville – music city

Nashvillen kuuluisimmat suomalaiset?

Tutkimukseen perustuvia suosituksia

Ehkä merkittävin työ AORN:ssä tehdään suositeltavien käytäntöjen ja toimintaohjeiden kehittämiseksi perioperatiivisella alueella. Taustalla on jatkuva kehittämis- ja tutkimustyö ja lisäksi laaja yhteistyö eri viranomaistahojen ja kansainvälisten toimijoiden kanssa.

Säännöllisesti julkaistavat ja päivitettävät suositukset julkaistaan kirjana AORN Guidelines for Perioperative Practice. Uuteen suosituskokoelmaan on päivitetty linjaukset mm. steriilin tekniikan, potilassiirtojen, leikkaussalisuunnittelun, turvallisen työympäristön, steriloinnin ja infektioiden torjunnan osalta.

Uudet oppimisen menetelmät

Kongressin yhteydessä järjestettävä sairaalatarvikenäyttely ei voi jäädä huomioimatta. Näyttely on laajin Yhdysvalloissa sairaanhoitajille suunnattu sairaalatarvikenäyttely.

Uusien tuotteiden esittely ja myynti on muuttunut, pelkän myyntipuheen lisäksi tarjolla oli runsaasti tuotekoulutusta.

Perinteisten lehtisten, opaskirjojen ja luentojen ohella kasvava trendi näyttää olevan harjoittelu 3D-lasit päässä ja joystickit kädessä. Hieman yksinäistä huitomista, mutta hyvässä ohjauksessa antoisaa ja opettavaista.

Toistaiseksi ohjelmat ovat vielä kankeita, mutta uskon, että tulevaisuudessa pelkkä luokkahuoneessa istuminen ja muistiinpanojen kirjaaminen lehtiöön on taakse jäävää aikaa. Tarjolla oli useita mielenkiintoisia simulaatioharjoituksia, demonstraatioita ja opetustuokioita. Eikä ihme, sillä kaiken uuden teknologian omaksuminen edellyttää runsaasti koulutusta.

Koulutukset myös rekisteröidään tarkasti ”continuing education hours”. Suomessa mm. lääkintälaitteisiin liittyvän koulutuksen osalta rekisteröinnissä, koulutussisältöjen määrittelyssä tai koulutuksen organisoinnissa on vielä runsaasti haasteita.

Harjoittelua 3D-ympäristössä

Kansainvälinen yhteistyö antoisaa

Kiitän Suomen sairaanhoitajaliittoa saamastani opintoapurahasta ja rohkaisen jokaista liiton jäsentä osallistumaan kansainväliseen kongressiin.

On mukava huomata, että sairaanhoitajan työ kaikkialla maailmassa sisältää samoja elementtejä, mm. huolta potilasturvallisuudesta tai työvoiman ja osaamisen riittävyydestä, toisaalta ylpeyttä sairaanhoidosta ja osaamisesta tai uusien innovaatioiden kehittämisestä.

 

Nina Oksanen
Osastonhoitaja
HUS Leikkaussalit, teho- ja kivunhoito

Osastolla oleva tyttö viettää pitkiä aikoja vessareissuilla.

Nuori nainen käy toistuvasti vastaanotolla epämääräisten alavatsavaivojen ja virtsatieinfektioiden takia.

Pieni tyttö kertoo perheen lähestyvästä ulkomaanmatkasta ja siellä hänen kunniakseen järjestettävistä juhlista.

Suomessa elää lähemmäs neljäkymmentätuhatta tyttöä ja naista, joiden lähtömaissa silpomisperinnettä edelleen harjoitetaan. Karkean arvion mukaan noin 650–3080 Suomessa asuvaa tyttöä voi olla riskissä joutua silvotuksi.

Yllä kuvatun kaltaisissa tilanteissa ammattilaisella tulisi hälytyskellojen soida ja herätä ajatus silpomisen vaarasta tai jo toteutetusta silpomisesta.

Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen on Suomessa rikos, josta voi saada 10 vuoden tuomion. Teon järjestänyt tai teossa avustanut henkilö voidaan katsoa myös rikolliseksi.

Myös Suomessa pysyvästi asuvalle tytölle tai naiselle ulkomailla tehty silpominen on laitonta.

Ikivanha perinne lapsen suojelemiseksi

Silpominen on ikivanha kulttuurinen perinne, jota harjoitetaan edelleen useissa Afrikan maissa, Aasiassa ja Lähi-idässä. Muuttoliikkeen myötä perinnettä esiintyy nykyään kaikkialla maailmassa.

Sukuelinten silpominen, FGM (female genital mutilation), tarkoittaa kaikkia ilman lääketieteellistä syytä tehtyjä toimenpiteitä, joissa vahingoitetaan naisen ulkoisia sukuelimiä.

Vaikuttamistyössä käyttöön on yleistynyt termi sukuelinten silpominen, mutta asiakastyössä suositellaan käytettävän termiä ympärileikkaus tai sitä termiä, jota asiakas itse käyttää.

Syitä silpomiselle on mm. kulttuurisen tradition ylläpitäminen, aikuistumisriitti, tytön suojelu esiaviolliselta seksiltä, naisen seksuaalisuuden rajoittaminen ja sosiaaliset syyt. Virheellisesti perinne liitetään usein myös uskontoon, mutta perinnettä on esiintynyt jo ennen kristinuskon ja islamin syntyä.

Silpominen tehdään yleisimmin 4–10 -vuotiaille tytöille ja tekotapa vaihtelee pienestä pistosta osittaiseen ulkoisten sukuelinten poistamiseen ja lähes koko genitaalialueen kiinniompeluun.

 

 

Kartta: Unicef 2013. FGM:n esiintyvyys.

Uusi kansallinen toimintaohjelma silpomisen estämiseksi

Suomessa on toteutettu silpomisen ehkäisytyötä kohta jo kolme vuosikymmentä.

Suomen ensimmäinen kansallinen toimintaohjelma tyttöjen ja naisten ympärileikkauksen estämiseksi oli vuosille 2012–2016, jonka Terveyden ja hyvinvoinnin laitos yhdessä Sosiaali- ja terveysministeriön sekä laajan ohjausryhmän kanssa on päivittänyt vuonna 2019. Uusi toimintaohjelma sisältää tavoitteita ja toimenpiteitä eri tahoille silpomisen estämiseksi ja silpomisen läpikäyneiden tyttöjen ja naisten auttamiseksi.

Myös järjestöt toimivat Suomessa aktiivisesti ehkäisytyössä erityisesti perinnettä harjoittavien yhteisöjen parissa.

Tärkeintä ehkäisytyötä on se, että ammattilaiset ottavat aiheen puheeksi perinnettä harjoittavista yhteisöistä tulevien asiakkaiden kanssa.

Asia otettava rohkeasti, mutta sensitiivisesti puheeksi

Siitä huolimatta, että silpomisen vastaista työtä on tehty jo pitkään, ammattihenkilöstö kokee edelleen asiaan puuttumisen vaikeaksi. Aihe on sensitiivinen, eivätkä perinnettä harjoittavista yhteisöistä lähtöisin olevat naiset useinkaan itse uskalla ottaa asiaa puheeksi.

Terveydenhuollon edustajan tehtävänä on kuitenkin kysyä asiasta luottamuksen menettämisen tai rasistiksi leimautumisen pelosta huolimatta.

Yleensä naiset ja tytöt kokevat helpotusta, kun saavat ammattilaiselta luvan puhua vaikeasta aiheesta. Keskustelu saattaa avata silmät näkemään silpomisen terveyshaitat, joita yhteisöissä perinteisesti on pidetty normaaleina, naiseuteen kuuluvina asioina.

Puheeksi oton apuna ammattilainen voi käyttää esimerkiksi THL:n julkaisemaa verkkokoulutusta  tai uhanarviointi-lomaketta joka löytyy uudesta toimintaohjelmasta.

Jos ammattilaisella ja asiakkaalla ei ole yhteistä kieltä, tulkin käyttö on ensiarvoisen tärkeää. Perheenjäseniä ei pitäisi käyttää tulkkeina ja suositeltavaa olisi, että tulkki olisi naispuolinen.

 

Toimintaohjeet tytön silpomisepäilytilanteessa (Koukkula & Klemetti 2019).

 

Sairaanhoitajilla merkittävä rooli silpomisen estämisessä

Maahanmuuttajataustaisia asiakkaita kohtaavan hoitajan työssä tulee vastaan tilanteita, joissa on mahdollista keskustella asiakkaan kanssa silpomisperinteestä.

Asiakkaalle tulee kertoa silpomisen aiheuttavan monenlaisia terveyshaittoja kuten kuukautisvaivoja, infektioita, virtsaamisvaivaa, hedelmättömyyttä sekä seksuaalisuuteen ja mielenterveyteen liittyviä ongelmia.

Raskausaikana ja synnytyksessä silpominen voi aiheuttaa monille ongelmia, kuten pitkittyneen ponnistusvaiheen, turhia sektioita ja verenvuotoa.

Asiakkaan tulee myös saada asiallista tietoa silpomisen kriminalisoinnista Suomessa sekä tyttöjen oikeudesta koskemattomuuteen.

Keskustelussa on kuitenkin hyvä muistaa, että monet perinnettä harjoittavista maista tulevat asiakkaat ovat kohdanneet vaikeita asioita ja rasismia eikä heidän ole välttämättä helppo luottaa ammattilaisiinkaan. Asiakkaalle tulisi keskustelun jälkeen jäädä turvallinen olo – hänen tulee tietää, mistä saa tarvittaessa lisätietoa, apua ja tukea.

 

Apua silpomisen läpikäyneille

Mielenterveyspalvelut ja seksuaalikasvatus ovat tarpeen osalle silpomisen läpikäyneistä.

Radikaalimman silpomismuodon läpikäynyt asiakas tulee ohjata avausleikkaukseen, jossa yhteen ommellut häpyhuulet avataan yleensä paikallispuudutuksessa ja helpotetaan näin silpomisen aiheuttamia vaivoja.

Avausleikkaus on suositeltavinta toteuttaa jo ennen sukupuolielämän aloittamista, mutta viimeistään raskausaikana. Synnytyksen yhteydessä avaus suoritetaan vauvan syntymisen mahdollistamiseksi, jos avausleikkausta ei ole sitä ennen tehty.

Jos ammattilaisen tietoon tulee, että tytön sukuelinten silpomista suunnitellaan, tulee hänen tehdä asiasta ilmoitus poliisille ja lastensuojeluun. Jos ammattilainen ei epäile tytön olevan välittömässä vaarassa, voi hän ensin keskustella vanhempien kanssa asiasta ja yrittää vaikuttaa heidän päätökseensä jakamalla tietoa ja olemalla perheen tukena.

Jokaisen riskiryhmässä olevan asiakkaan kanssa työskentelevän ammattilaisen vastuulla on ottaa asia puheeksi. Riski ei aina välttämättä ole ilmeinen, mutta tiedon jakaminen perinteen haitoista suojaa tulevaa sukupolvea niin täällä kuin lähtömaassakin.

Lasten suojeluksi tarkoitettu perinne, joka länsimaisessa yhteiskunnassa näyttäytyy pahoinpitelynä ja ihmisoikeusloukkauksena, tulee ehkäistä keskustelun ja tiedon jakamisen avulla.

 

 

 

Kirjoittajat:

Koukkula Mimmi, Kätilö, TtM, Asiantuntija Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

 

 

Klemetti Reija, Dosentti, Tutkimuspäällikkö Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Lähteet:

Koukkula, M. & Klemetti, R. 2019. Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen (FGM) estämisen toimintaohjelma. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja. 2019:1.

THL. 2019. Tyttöjen ja naisten ympärileikkauksen (FGM) ehkäisy -verkkosivut.

WHO. 2018. Care of girls and women living with female genital mutilation: a clinical handbook. Geneva.

Lisätietoa:

Kuismanen, K., Hautala, J., Pietiläinen, S., Raussi-Lehto, E. & Jakobsson, M. 2018. Kuinka hoidan ympärileikattua naista?  Lääkärilehti. 33/2018 vsk 73. 1738–41.

QR-koodin takana opetusvideo avausleikkauksen tekemisestä (WHO 2018):

THL. 2018. Monikulttuurisuus asiakastyössä -verkkokoulutus.

THL. 2019. PALOMA-koulutus: Pakolaistaustaisten asiakkaiden kohtaaminen.

Ilmastonmuutos on käynnissä ympärillämme. Se vaikuttaa meihin kaikkiin jollain tavoin, nyt ja tulevaisuudessa. Suomessa ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät esimerkiksi kuumempina kesäpäivinä ja lyhyempinä talvina.

Mutta kuinka ilmastonmuutos vaikuttaa potilaisiimme, terveyteemme ja perheidemme terveyteen? Minkä vuoksi sairaanhoitajien tulisi olla tietoisia ilmastonmuutoksesta?

Kansainvälisen sairaanhoitajaliiton (International Council of Nurses, ICN) tuoreessa kannanotossa kuvataan kuinka  ilmastonmuutos on seurausta lisääntyneistä viherhuonekaasuista, kuten hiilidioksidi, metaani ja typpioksidi.  Näitä kaasuja syntyy, kun fossiilisia polttoaineita (hiili, luonnonkaasut ja öljy) poltetaan energiantuotannossa ja käytetään kuljetukseen. Tämän lisäksi kaasuja syntyy maataloudesta, metsätaloudesta ja maankäytöstä.

ICN:n mukaan ilmastonmuutos voi peruuttaa monia viimeisen 50 vuoden aikana globaalisti saavutettuja terveyshyötyjä. Ilmastomuutoksen terveyshaittoja ovat muun muassa mielenterveyden pulmat, aliravitsemus, allergiat, sydän- ja verisuonisairaudet, infektiosairaudet, tapaturmat, hengityselinten sairaudet sekä myrkytykset.

Sairaanhoitajalla monta mahdollisuutta vaikuttaa

Maailman suurimpana terveydenhuollon ammattiryhmänä sairaanhoitajat voivat vaikuttaa myönteisesti niin potilaisiinsa kuin erilaisiin yhteisöihin hillitäkseen ilmastonmuutoksen haitallisia terveysvaikutuksia. Työpaikolla sairaanhoitajat voivat panostaa kestävään kehitykseen.

Sairaanhoitajat voivat vaikuttaa myös yleiseen keskusteluun ja mielipideilmapiiriin olemalla julkisesti ilmastomyönteisiä ja lisäämällä tietoisuutta sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksista että niihin sopeutumisesta, myös kotioloissa, ei vain terveydenhuollon laitoksissa. Lisäksi sairaanhoitajat voivat vähentää eriarvioistumista huomioimalla kaikki eri väestöryhmät.

Tärkeää on kiinnittää huomiota myös sairaanhoitajien omiin työolosuhteisiin ja  työterveyteen, esimerkiksi helleaaltojen aikana. Sairaanhoitajat myös näkevät usein tarpeet käytännön varautumistoimille, esimerkiksi riittävä ilmastointi sairaaloissa, vanhainkodeissa ja synnytyssaleissa tai lääkehuoneen sopivan lämpötilan varmistaminen.

Sairaanhoitajat voivat olla avainasemassa luomassa ymmärrystä ja  yhteistyötä eri sidosryhmien välille, jotta voimme yhteistyössä edistää ympäristön, talouden ja terveyden tasapainoa.  Tärkeää on sitouttaa niin  päättäjät, viranomaiset, sairaaloiden hallinto, arkkitehdit ja kansanterveystieteen ammattilaiset, jotta voimme vastata potilaiden ja yhteisöjen terveystarpeisiin.

Sairaanhoitajat näkevät usein etulinjassa ilmastonmuutoksen vaikutuksia terveyteen ja he voivat toimia arvokkaana kanavana havaintojen välittämisessä sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioista tutkijoille ja päättäjille.

Erilaisia toimenpiteitä tarvitaan

Ilmastonmuutoksen hillitseminen tarkoittaa toimia, joilla voidaan vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, esimerkiksi  energiatehokkaiden laitteiden ja uusiutuvan energian käyttäminen sairaaloissa.

Ilmastonmuutokseen sopeutumisella tarkoitetaan niin ilmastonmuutokseen sopeutumista kuin varautumista, esimerkiksi voidaan suunnitella toimintatapoja vanhusten tukemiseksi ja suojaamiseksi lämpöaaltojen aikana.

Ilmastokestävyys eli resilienssi tarkoittaa sellaisten yhteiskunnallisten järjestelmien luomista, jotka kestävät ja menestyvät erilaisten voimakkaiden ilmastotapahtumien, kuten vakavien myrskyjen ja metsäpalojen, aikana. Katastrofien hallinta ja rakennukset, jotka kestävät äärimmäisiä sääilmiöitä, ovat esimerkkejä ilmastokestävyydestä.

Huh hellettä!

Heinäkuussa 2018 Suomessa 27 päivänä 31:stä lämpötila ylitti 25 astetta ja Helsingissä oli kuutena perättäisenä päivänä yli 30 astetta.  Tämä antaa aiheen huolestumiseen.

Aiempien hellekausien aikana Suomessa  vanhusten kuolleisuus on noussut 21% ja tutkijat ovat havainneet, että kylmemmillä alueilla asuvilla on suurempi riski kuumuudesta johtuvaan sairastamiseen ja kuolleisuuteen, koska heidän elimistönsä eivät ole sopeutuneet korkeisiin lämpötiloihin.

Pidemmät kuumat kaudet voivatkin olla erityisen ongelmallisia pohjoisessa asuville ihmisille, kuten juuri suomalaisille.

Emeritusprofessori Simo Näyhä Oulun yliopistosta, Ympäristöterveyden ja keuhkosairauksien tutkimuskeskuksesta, havaitsi, että suomalaiset aikuiset saivat enenevästi sydän- ja hengityselin-, sekä mielenterveyden oireita jo normaalin kesän aikana, vaikka lämpötilat olivat optimaaliset 26° C. Tätä korkeampien lämpötilojen aikana erityisesti vanhukset ovat suurentuneessa terveysriskissä.

Myös lapset, erityisesti vastasyntyneet, odottavat äidit, urheilijat, ulkona työskentelevät, maahanmuuttajat, saamelaiset sekä köyhät ovat haavoittuvampia korkeille lämpötiloille. Lisäksi korkeat lämpötilat lisäävät sairaalahoidon tarvetta ja kuolemantapauksia ihmisillä, joilla on ennestään sairauksia, kuten astmaa tai sydänsairauksia.

Sairaanhoitajien tulee olla tietoisia paikallisista sääolosuhteista sekä potilasryhmistä, jotka ovat erityisen alttiita lämpöön liittyville sairauksille ja ottaa käyttöön asianmukaiset sopeutumiskäytännöt.  Voidaan esimerkiksi huolehtia, etteivät vanhukset sairaalasta kotiutuessaan  joudu kuumaan asuntoon kesän kuumimpina päivinä, opastaa vanhuksia ja heidän hoitajiaan nesteytyksen tärkeydestä sekä huomioida helteiden vaikutus jo olemassa oleviin sairauksiin, kuten munuais- tai sydänsairaudet.

Urheilijoita ja heidän valmentajiaan tulee muistuttaa, että he ajoittavat tarvittaessa ulkoharjoitukset  ja -pelit  vuorokauden viileimpään aikaan, aamuun tai iltaan. Sairaanhoitajat voivat työpaikoilla varmistaa, että on olemassa varautumissuunnitelmia  lämpöaltistuksista johtuviin sairaustapauksiin ja akuutteihin potilastarpeisiin.

Ilmaston lämmetessä  lisääntyvät niin uimavesiepidemiat kuin vektorivälitteiset taudit.

Esimerkiksi punkkikausi alkaa jo aikaisemmin keväällä ja pidentyneen kauden myötä riski punkkien levittämiin tauteihin kasvaa. Lisäksi lämpimät ilmat lisäävät ihmisten ulkoilua ja luonnosta nauttimista paikoissa, joissa punkkeja esiintyy. Vielä julkaisemattomassa pro gradu -tutkielmassa suomalaiset sairaanhoitajat kertovat huomioistaan punkin pureman saaneiden potilaiden määrien kasvussa.

Sairaanhoitajien tulisi ohjeistaa potilaitaan/asiakkaitaan pukeutumaan vaaleisiin vaatteisiin ja käyttämään pitkähihaisia puseroita sekä pitkälahkeisia housuja, jotta punkit näkyvät vaatteissa. Lisäksi tulee käyttää hattua ja tehdä ulkoilun jälkeen ihon punkkitarkastus ja tarvittaessa hakeutua terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle. Kannattaa myös muistaa puutiaisaivokuumerokote, erityisesti riskialueilla.

Punkki – ehkäpä Suomen vaarallisin eläin

Suomessa ei onneksi vielä ole havaittu ilmiötä, joka on tuttua muualla maailmassa: ilmanlaatu huononee ja samalla maanpinnan otsonitaso nousee.

Kuitenkin siitepölyn määrä lisääntyy ja tämä on ongelma siitepölyallergisille ja muutoin herkille. Sairaanhoitajat voivat ohjeistaa potilaitaan tarkkailemaan siitepölyjen esiintyvyyttä eri puolella Suomea Air Matters -ilmanlaatusovelluksella. Sovelluksen avulla voi seurata ilmanlaatua ja suosituksia ulkoiluun niin globaalisti kuin kaikissa Suomen kaupungeissa. Sovelluksen voi ladata myös älypuhelimeen.

Rati riti ralla, tuli talvi, halla – vai tuliko?

Ilmastonmuutoksen seurauksena Suomen talvet ovat lämmenneet. Lunta sataa aiempaa vähemmän ja pilviset päivät lisääntyvät. Pimeiden päivien määrän lisääntyminen voi kasvattaa kausittaisesta masennuksesta kärsivien määrää.

Suomen Meteorologinen instituutti muistuttaa, että leudontumisen myötä mahdollisuudet talviurheilulajien, kuten hiihdon ja luistelun harrastamiseen vähenevät.  Kävely- ja hölkkälenkeillä terveysriskinä on liukastuminen jäisillä teillä: lämpötilojen pyöriessä nollan asteen ympärillä lumen määrä tiellä vähenee ja jään lisääntyy, tämä johtaa lisääntyneisiin onnettomuuksiin ja loukkaantumisiin. Tällä on suuri merkitys sekä kansanterveydelle että taloudelle.

Jos liikuntaharrastukset jäävät pois, se on riski painonnousulle ja kunnon heikkenemiselle. Sairaanhoitajat voivatkin yhdessä asiakkaiden/potilaiden kanssa kartoittaa juuri heille sopivia vaihtoehtoisia liikuntavaihtoehtoja, kun olosuhteen ovat ulkona haastavat, esimerkiksi liikuntaa uimahallissa tai kuntosalilla. Kannattaa myös muistuttaa asianmukaisista jalkineista (piikit kenkiin) ja pihojen hiekoittamisesta.

Yhteinen maailma – haasteita ja työkaluja

Ilmastonmuutoksella on monia globaaleja vaikutuksia, jotka heijastuvat myös Suomeen. Kuivuus ja ääriolosuhteet vaikuttavat maailmalla maatalouteen ja ruoan saatavuuteen sekä ihmisten liikkuvuuteen.  Osissa Eurooppaa on viime aikoina koettu hurrikaaneja ja tulvia, jotka vaikuttavat ihmisten turvallisuuteen, sisäilman laatuun sekä ruoan tuottamiseen.

Sairaanhoitajien tulee valmistautua tukemaan lieventämisstrategioita ilmastonmuutoksen pitkän aikavälin vaikutusten vähentämiseksi sekä kohtaamaan ilmastonmuutokseen liittyviä ilmiöitä, kuten elintarvikkeiden riittävyyttä, maahanmuuttajaväestön lisääntymistä ja äärimmäisiä sääolosuhteita.

Sairaanhoitajilla on oltava johtava rooli, jotta voimme ennakoida, kohdata ja ratkoa potilaisiimme, perheisiimme ja yhteisöihimme vaikuttavia ilmasto- ja terveystekijöitä. Tämä tarkoittaa sitä, että meillä on oltava ilmastonmuutokseen ja sen terveysvaikutuksiin perehtyneitä sairaanhoitajia niin kliinisessä työssä, johtajina, opettajina kuin akateemisessa maailmassa tutkijoina.

Ilmastoterveyden opetus on sisälletty hoitotyön koulutusohjelmiin ympäri Suomen useissa ammattikorkeakouluissa. Kuitenkin monet työssäkäyvät sairaanhoitajat ovat saaneet tutkintonsa aikana, jolloin nämä teemat eivät kuuluneet koulutukseen ja ilmastonmuutoksen linkittäminen terveysongelmiin ja hoitotyöhön voi olla heille uusi asia.

Peruskoulutuksen lisäksi tarvitaan sairaanhoitajille siis täydennyskoulutusta niin ilmastonmuutoksen terveysvaikutuksista kuin hoitotyön keinoista sen hillitsemiseen, sopeutumiseen sekä ilmastokestävyyteen.

Sairaanhoitajat Australiassa, Ruotsissa, Yhdysvalloissa ja Briteissä ovat jo pitkään kohdanneet ja käsitelleet näitä kysymyksiä ja heidän työnsä voi olla lähtökohtana ja apuna suomalaisille sairaanhoitajille, kun Suomessa kehitetään ilmastomuutos ja terveys -strategioita. Esimerkiksi brittiläisen Janet Richardsonin kehittämä sairaanhoitajien työkalu, NurSUS , sisältää tietoa sairaanhoitajille kestävästä kehityksestä ja ilmastonmuutoksesta.

The Alliance of Nurses for Healthy Environments eli ANHE, on Yhdysvalloissa perustettu ammatillinen organisaatio, jolla on johtava rooli ilmastonmuutostiedon viemisessä hoitotyön käytäntöihin, koulutukseen, tutkimukseen sekä menettelytapoihin. ANHE:n liittyminen on maksutonta ja kaikki sairaanhoitajat voivat liittyä sivuilla mukaan.

Sivuilta löytyy tietoa ilmastonmuutoksesta ja terveysriskeistä sekä muita resursseja sairaanhoitajien työn tueksi.

ANHE tekee myös yhteistyötä Health Care Without Harm -yhteisön kanssa ja antaa sairaanhoitajille ilmastohaasteen. Tämä projekti tarjoaa sairaanhoitajille maailmanlaajuisesti ilmaista on-line -koulutusta ilmastonmuutoksen aiheuttamista terveysvaikutuksista. Koulutuksen jälkeen sairaanhoitajan toivotaan jakavan tietoa ja osaamista kollegoilleen.

Kirjoittaja:

Ruth McDermott-Levy, PhD, MPH, RN, apulaisprofessori Villanovan yliopistosta (Fitzpatrick College of Nursing) Yhdysvalloista, American Nurses Associationin jäsen,  oli Suomessa syksyllä 2018 Fulbright-Saastamoinen Grant -stipendin turvin.  Hän oli Itä-Suomen yliopistolla oppimassa ilmastonmuutoksen terveysvaikutuksista Suomessa.  Hän ja hoitotieteen maisteriopiskelija Iira Tiitta tekivät tutkimusta suomalaisten sairaanhoitajien huomioista ilmastonmuutokseen liittyvistä terveysvaikutuksista.

Suomennos: Iira Tiitta, sairaanhoitaja, terveystieteiden maisteriopiskelija, Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos

Sairaanhoitajaliitto tarjoaa jäsenilleen webinaarin ilmastonmuutokseen ja terveyteen liittyen 28. maaliskuuta 2019. Webinaari käsittelee ilmastonmuutosta, ilmastonmuutokseen liittyviä terveysvaikutuksia Suomessa, sekä hoitotyön keinoja potilaiden terveyden edistämiseksi. Webinaari tulee suorana. Jos et pääse osallistumaan mainittuna aikana, esitys on katsottavissa ilmoittautuneille myös jälkikäteen. Tervetuloa!

Lisälähteitä ilmastoon ja terveyteen liittyen:

Englanniksi:

Suomeksi:

 

 

 

Osallistuin äskettäin hoitotyön tapaamiseen. Siellä pyysin sairaanhoitajia valitsemaan parin ja kuvittelemaan seuraavan tilanteen: Naapurisi on juuri kysynyt sinulta: ”Mikä on ilmastonmuutos?”

Mitä vastaat?

Jokaisen sairaanhoitajan tuli vastata parilleen kysymykseen samalla tavoin kuin hän vastaisi naapurilleen. Tämän jälkeen kysyin, kuinka moni sairaanhoitajista oli täysin varma vastauksestaan ja noin 10% nosti kätensä. Kun kysyin, kuinka moni oli lähes varma vastauksestaan, toiset 10% nosti kätensä.

Entä sinä, kuinka varma olisit omasta vastauksestasi?

Tämän harjoituksen myötä huomaamme, kuinka valmistautumattomia sairaanhoitajat ovat keskustelemaan siitä mikä ilmastonmuutos on. Vaikka sairaanhoitajilla on  usein tietoa ilmastonmuutoksen vaikutuksista, kuten äärimmäiset sääilmiöt, merenpinnan nousu ja lisääntyneet maastopalot, on suurimmalla osalla vaikeuksia selittää ilmastonmuutos yksinkertaisin termein.

Joten tässä vähän pohjustusta asiaan!

Ilmastonmuutos…Mikä se on?

Maapallon lämpötilaa muokkaavat auringonsäteet, jotka alas tullessaan lämmittävät maata ja vesiä ja tämän jälkeen heijastavat lämpöä maapallon ilmakehän ulkopuolelle. Tämä prosessi on pitänyt maapallon lämpötilan sopivana elämiseen ihmisille ja muille elämän muodoille.

Nyt kuitenkin meillä on “peitto” kaasuista, jotka ympäröivät maapalloa. Näitä kaasuja syntyy ihmisten toimista, kuten liikenteestä, energian tuotannosta, teollisuudesta, ruoanlaitosta/lämmityksestä sekä maataloudesta, kts. kuva alapuolella.

Näitä kaasuja kutsutaan kasvihuonekaasuiksi, koska ne luovat samanlaisen lämmittävän ilmiön kuin kasvihuoneet ja vähitellen lämmittävät maapalloa, sekä maata että erityisesti meriä. Ja tämän prosessin myötä ne muuttavat ilmastoamme.

Ilmasto on erotettava säästä. Sää vaihtelee päivittäin tai viikoittain, kun taas ilmasto muuttuu pidemmällä aikavälillä, kuten kuukaudessa tai vuodessa.

Tapahtumasarja on samanlainen kuin mitä tapahtuu autollesi, kun jätät sen aurinkoon ikkunat suljettuina. Auringonsäteet lämmittävät auton sisäpuolta, eikä lämpö pääse pois, joten auton sisätilat kuumenevat.

Ulkolämpötila= 26.6 C, sisälämpötila = 37.2 C, kulunut aika= 10 minuuttia

Kuumeileva maapallo

Kuten ihmisillä, myös muilla maapallolla elävillä lajeilla, on kapea ala lämpötilassa, joka on terveellinen. Ihmisellä asteen muutos kehon lämpötilassa saa aikaan muutoksen terveestä kuumeiseksi ja epämukavaksi. Kun lämpötila nousee tästä lisää, voi ihmiskeho saada vaurioita.

Mitä tapahtuu, kun maapallolla on kuumetta?

Kun maapallo lämpenee, alamme nähdä muutoksia ilmastossa. Nämä tarkoittavat toisilla alueilla lisääntyneitä sademääriä, toisilla sademäärät vähenevät. Jossain talvet kylmenevät, toisaalla kesät lämpenevät.

Sään ääri-ilmiöt yleistyvät, esim. kesä voi olla viileä, silti helleaallot yleistyvät. Sateet tulevat rankkasateina ja alueelliset erot kasvavat.

Hellepäivien sekä helleaaltojen lisääntyessä, näemme paljon enemmän kuumuuteen liittyviä sairauksia ja jopa kuolemia. Ihmiset, jotka työskentelevät ulkoilmassa, kuten maataloudessa tai rakennustyömailla, ovat lisääntyneessä riskissä lämmönnousulle. Ja tietenkin myrskyillä ja maastopaloilla on merkittävä vaikutus ihmisten ja luonnon terveyteen.

Maapallon ilmastonmuutoksilla voi olla peruuttamattomia muutoksia kasvistolle, mukaan lukien viljelykasvit. Merien nousevat lämpötilat vaikuttavat planktoneihin, jotka ovat ruokaketjun perusta kaloille ja meren nisäkkäille. Arviolta miljardin ihmisen pääproteiinilähteenä ovat kalat. Maailman ruokavarantojen heikentymisen lisäksi on olemassa monia muita terveysuhkia, jotka liittyvät näihin muutoksiin.

Suomessa maatalous luultavimmin hyötyy ilmastonmuutoksesta, koska kasvukausi pitenee ja täällä voi viljellä monipuolisemmin kasveja. Toisaalta torjunta-aineiden käyttömäärät kasvavat, samoin homeenestoaineet.

Sairaanhoitajilla mahdollisuus vaikuttaa

Viherhuonekaasuille on olemassa myös luonnollisia lähteitä, mutta  ne, joihin on mahdollisuus vaikuttaa eniten, ovat ihmisen aiheuttamia. Yksilöinä voimme arvioida oman taloutemme päästöjä käyttämällä hiilijalanjälkilaskuria, esimerkiksi Sitoumus2050-sivustolla.

Sairaanhoitajina me voimme kannustaa ilmastoystävälliseen ostamiseen ja toimintoihin omassa ympäristössämme: terveydenhuollon toimipisteissä, kouluissa, yliopistoissa tai muissa yhteisöissä, joihin meillä on vaikutus.

Kansainvälinen sairaanhoitajaliitto (ICN, International Council of Nurses), jonka jäsen myös Suomen sairaanhoitajaliitto on, on tehnyt päivitetyn  kannanoton ilmastonmuutokseen syksyllä 2018 ja kutsuukin nyt kaikkia sairaanhoitajia auttamaan ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Meidän pitää pystyä puhumaan asiasta luottaen omaan tietämykseemme ja meidän tulee osallistua niin yksilöinä kuin ammattilaisina sellaisten käytäntöjen tukemiseen, jotka vähentävät viherhuonekaasujen tuotantoa kaikista sen lähteistä.

Totuus on, että ilmastonmuutos on terveyteen liittyvä ongelma ja meidän sairaanhoitajina on huolehdittava terveydestä, sen edistämisestä ja parantamisesta.

Lisätietoja:

Englanniksi:

Suomeksi:

Saadaksesi kuukausittain tiedotteita ilmastonmuutoksesta ja sen terveysvaikutuksista, voit olla yhteydessä kirjoittajiin:

  • Barbara Sattler, RN, DrPH, FAAN, Professori, San Fraciscon yliopisto, bsattler@usfca.edu
  • Cara Cook, MS, RN, AHN-BC, Climate Change Program Coordinator, Alliance of Nurses for Healthy Environments, cara@enviRN.org

Suomennos: Iira Tiitta, sairaanhoitaja, terveystieteiden maisteriopiskelija, Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos

Laajavastuisen sairaanhoitajan työnkuva pitkäaikaissairauksien hoidossa

Heli Rousu
sairaanhoitaja, kliininen asiantuntija YAMK, Pellon kunta

Matka oli ylivertainen kokemus ja ajattelemisen paikka lähinnä siitä lähtökohdasta, mikä laajavastuisen sairaanhoitajan rooli  voisi olla haja-asutusalueilla esim. Lapissa.

Perusterveydenhuollon vastuulla on pitkäaikaissairauksia sairastavien ihmisten hoito. Työsarkaa on paljon ja juurikin esim.  diabetekseen ja sydän- ja verisuonisairauksiin perehtynyt sairaanhoitaja on avainasemassa potilaan kokonaisvaltaisen hoidon antamisessa yhteistyössä potilaan kanssa.

Brittiopiskelija harjoitteli kliinistä tutkimista, potilaana Heli Rousu.

Myös Englannissa NP (Nurse Practitioner)  pystyi perehtymään laajemmin ja syvällisemmin perusterveydenhuollon (Primary Care) haasteisiin ja se oli oma erikoisalansa.

Meitä perusterveydenhuollossa työskenteleviä sairaanhoitajia on Suomessakin paljon ja pitkien etäisyyksien Lapissa sairaanhoitajan työ on jo nyt erittäin vastuullista esim. päivystysaikana, jolloin päivystävä lääkäri voi olla puhelinkonsultaation päässä toisella paikkakunnalla.

Laajavastuinen sairaanhoitaja ei ole viemässä lääkäreiden työtä, vaan hoitamassa potilasta osana moniammatillista tiimiä ja tuomassa oman osaamisensa käyttöön potilaan parhaaksi.

NP-opiskelijoiden esitys kollegoille

Kiertomatkan iloja ja loppusanat

Tiina Marttila
lastensairaanhoitaja, neurohoitaja, terveystieteiden maisteri, ammatillinen opettaja, HUS lastensairaala

Kuljimme opintomatkan ajan lentokoneella, bussilla, junalla, taksilla ja kävellen. Matka sujui välillä ehkä vähän eksyenkin, mutta hauskaa oli!

Matkan varrella saimme kiertoajeluja, opastuksia ja tutustuimme paikalliseen ruokakulttuuriin. Pakko todeta, että karibialaisen ravintolan ruoka kyllä peittosi brittiläisen, mutta aina uudet maut olivat hauskoja kokemuksia.

Brittiläinen aamupala, breakfast box, joka haettiin huoneeseen ja palan painikkeeksi sai itse keittää kahvia tai teetä:)

Kiitos Sairaanhoitajaliitolle ja Anna Suutarlalle, briteille, jotka ottivat meidät lämpimästi vastaan ja tietysti upeille kollegoille hienosta retkestä! Olipa antoisa kokemus, joka antoi ajateltavaa kotoisenkin hoitotyön kehittämiseksi. Uudella innolla eteenpäin!

Mamma Mia -musikaali oli upea, samoin kuin puitteet Novello-teatterissa Lontoossa.

Kaikille hyvän joulun toivotus Manchesterin joulutorin myötä <3

Matkakertomuksen kirjoittajat:

• Anni Luumi, sairaanhoitaja, lääkkeenmääräämisen erikoispätevyys, kliininen asiantuntija YAMK -opiskelija, Eksote
• Tiina Marttila, lastensairaanhoitaja, neurohoitaja, terveystieteiden maisteri, ammatillinen opettaja, HUS lastensairaala
• Heli Rousu, sairaanhoitaja, kliininen asiantuntija YAMK, Pellon kunta
• Virpi Sulosaari, sairaanhoitaja, terveystieteiden tohtori, yliopettaja, Turun ammattikorkeakoulu
• Anna Suutarla, sairaanhoitaja, terveydenhoitaja, terveystieteiden maisteri, kansainvälisten asioiden päällikkö, Sairaanhoitajaliitto

Sairaanhoitajan lääkkeenmääräämisoikeus – case Suomi versus UK

Anni Luumi
sairaanhoitaja, lääkkeenmääräämisen erikoispätevyys, kliininen asiantuntija YAMK -opiskelija, Eksote

Suomalaisena lääkkeenmääräämisoikeuden omaavana sairaanhoitajana ja kliininen asiantuntija YAMK -opiskelijana Britannian matka antoi loistavaa näkökulmaa suomalaiseen kontekstiin.

Anni Luumi toisella penkkirivillä keskellä

Brittien rekistereissä on huomattava määrä lääkkeenmääräämisoikeuden omaavia, ja vaikka lääkelistaa ei ole rajoitettu, työnantajakohtaisia rajoitteita on. Myös suomalaisessa koulutuksessa kokonaisuus opiskellaan koko laajuudelta, eikä vain siltä osin, mihin määrättävien lääkkeiden lista on rajattu.

Myös suomalainen vaativa koulutus antaa valtavan hyvän edellytyksen APN-työnkuviin, ja matka loi uskoa siihen, että myös Suomessa voidaan edetä APN-työnkuvien kehittämisessä. Mahtavinta oli huomata, kuinka kliininen potilastyö oli arvossaan; suurin osa opettajista teki osan viikosta myös potilastyötä!

Edistyneestä kliinisestä osaamisesta hyötyvät siis suoraan myös potilaat ja opiskelijat saavat aivan ajankohtaista kliinisesti pätevää opetusta.

Matkalla kaikki tapaamamme opettajat, opiskelijat ja työntekijät olivat täynnä intoa ja ylpeyttä omasta osaamisestaan ja pätevyydestään, se teki suuren vaikutuksen ja antoi ison määrän inspiraatiota myös omien kliinisen asiantuntijan opintojen loppuunsaattamiseen.

Lontoossa kuulimme lääkkeenmääräämisoikeuden kehittämistyöstä.

 

Matkakertomuksen viimeisessä osassa 11/11 Lapin perusterveydenhuollossa toimiva sairaanhoitaja Heli Rousu, kliininen asiantuntija YAMK, pohtii työnkuvien erinomaisia mahdollisuuksia omalla toimintakentällään, jossa on pitkät etäisyydet ja lääkäreitä harvassa.

Asiantuntijasairaanhoitaja lasten terveydenhuollossa

Tiina Marttila
lastensairaanhoitaja, neurohoitaja, terveystieteiden maisteri, ammatillinen opettaja, HUS lastensairaala

Tarkastelin matkalla APN-kokonaisuutta erityisesti oman erikoisalani, lasten sairaanhoidon, näkökulmasta.

Asiantuntijasairaanhoitajia (ANP, advanced nurse practitioner) työskenteli eniten perusterveydenhuollossa ja ensiavussa, mutta heitä oli kaikkialla terveydenhuollossa, myös lasten sairaanhoidossa.

Brittisairaalassa hierarkia vielä näkyy asujen väreissä ja raidoissa. Hoitoavustajien suuri määrä osastoilla teki rekisteröityjen hoitajien työstä vaativaa ja vastuullista.

Valitettavasti en päässyt yhtään lasten sairaanhoidossa työskentelevää tapaamaan, mutta keskustelujen aikana kuulin sairaalan asiantuntijasairaanhoitajilta, että heitä todella oli erilaisissa tehtävissä niin tehoilla kun vuodeosastoillakin. Lasten parissa työskentelevillä oli samanlainen työnkuva kuten muillakin eli he muuan muassa määräsivät lääkkeitä ja tutkivat lapsia.

Käytäväkeskustelut olivat antoisia kollegoiden kanssa. Tiina Marttila kuvassa toinen vasemmalta.

Perusterveydenhuollon sairaanhoitajavetoisessa ”walk in -työpisteessä” työskentelevä intialaistaustainen ANP kuitenkin minulle kertoi hoitavansa myös lapsia, vaikka monet kollegat sitä kieltäytyivät tekemästä, koska potilaat olivat hankalammin hoidettavia ja lääkityksissä piti olla erityisosaamista.

Lapsilla oli usein erilaisia infektioita tai tapaturmia, joten morfiiniakin kuulemma luunmurtumissa määrättiin. Tärkeää oli myös tarvittaessa osata lähettää potilas eteenpäin sairaalaan eli tutkiminen ja hoidon tarpeen arviointi korostuivat työssä.

Osastoilla oli paljon asiaa seinillä. Tässä kuukauden palkittuja työtekijöitä ja iloja.

 

Suomessa sekä Sairaanhoitajaliitto että muun muassa ammattikorkeakoulut tekevät kovasti töitä hoitotyön laajavastuisten työnkuvien eteen ja siihen heille toivotankin kovasti intoa ja voimia.

Toivon lisäksi, että myös lastensairaanhoidossa olisi jatkossa mahdollista edetä yhä useammin johtamisen ja opettamisen urien lisäksi kliinisellä uralla ja laajentaa osaamista lasten hyväksi.

Suomalaiset lapset todella ansaitsevat asiantuntijasairaanhoitajansa!

Lastensairaanhoitoa ennen vanhaan. Kuva Florence Nightingale -museosta.

 

Seuraavassa osassa 10/11 sairaanhoitaja Anni Luumi, jolla on Suomessa lääkkeenmääräämisoikeus, pohtii sen eroja ja yhtäläisyyksiä UK:hon verrattuna.

 

 

Miksi laajavastuisia työnkuvia tarvitaan?

Virpi Sulosaari, Anna Suutarla

Joka maassa on tärkeää kysyä minkälaista työvoimaa sote-palveluihin tarvitaan ja minkälainen on mielekäs työnjako.

UK:ssa tuore raportti Reshaping the workforce to deliver the care patients need kuvaa laajavastuisten työnkuvien tutkittuja hyötyjä niin potilaille, organisaatioille kuin ammattilaisille.

Raportissa tunnistettuja hyötyjä ovat:

  • Potilaiden parempi hoitoon pääsy ja hoitokokemus
  • Lääkärivajeen paikkaaminen
  • Ammatillinen/hoidon jatkuvuus
  • Uudet uramahdollisuudet ja parantunut työtyytyväisyys
  • Koko henkilökunnan koulutus ja kehittyminen.

Sairaanhoitajaliiton raportissa (2016) on työnkuvien kehittämisen tarpeiksi Suomessa nostettu:

  • Väestön muuttuviin terveystarpeisiin on vastattava
  • Hoitoon pääsyä ja terveyden tasa-arvoa on parannettava
  • Sote-palvelut on tuotettava laadukkaasti ja kustannustehokkaasti
  • Hoitotyön vetovoimaisuus on turvattava

Nämä ovat pitkälti linjassa kansallisten sote-reformin tavoitteiden kanssa, eikö? Voidaan varmasti sanoa, että työnkuvien ja koulutuksen edelleen kehittäminen Suomessakin on tarkoituksenmukaista.

On huomionarvoista, ettei APN-polun ole tarkoitus olla läheskään kaikkien sairaanhoitajien uratavoite. Monissa maissa, joissa on vakiintuneita APN-työnkuvia,  sairaanhoitajatyövoimasta vain noin  1-9% toimii näissä tehtävissä.

Kun heitä on tarpeeksi, he ovat kuitenkin merkittävä voimavara koko sairaanhoitajakunnalle ja hoitotyölle: he ovat hoitotyön kehittäjiä, konsultteja ja puolestapuhujia.

 

Mitä annettavaa työnkuvilla voi olla eri erikoisaloille? Matkalla mukana ollut lasten sairaanhoitaja Tiina Marttila pohtii osassa 9/11 sitä lasten hoitotyön näkökulmasta.

Kulttuuriakin ehdimme kokea: Florence Nightingale -museo

Tiina Marttila

Viimeisenä päivänä kävimme Florence Nightingale -museossa Lontoossa tutustumassa sairaanhoidon pioneerin työhön ja elämään. Moni asia on muuttunut Florencen ajoista, mutta tilastoihin ja faktoihin mieltynyt Florence näki, että tutkimuksella ja asiatiedolla voidaan edistää paremman hoidon toteutumista.

Se asia on totta tänäänkin, eli koulutusta ja tutkimusta tarvitaan myös hoitotyötä koskien parempien tulosten saavuttamiseksi. Hoidon laadun mittarit ja hoitotieteellinen tutkimus tukevat tätä tavoitetta hyvin ja ne ovat olennainen osa tätä päivää.

Florence on usein kuvattu lamppu kädessä. Mutta meille oli yllätys, että Florencen lamppu on ollut tosiasiassa tällainen turkkilainen lamppu, ei sellainen kuin yleensä kuviin on piirretty. Olisitko tiennyt tämän?

 

Florencen omakätisiä muistiinpanoja

 

On hyvä tuntea historia voidakseen kehittää tulevaisuutta.

Matkakertomuksen osa 8/11 hakee vastausta kysymykseen miksi laajavastuisia työnkuvia tulee kehittää.

 

Päivä 4: Lontoo

Tiina Marttila, Virpi Sulosaari, Anna Suutarla

Lontoon South Bank yliopistossa meidät vastaanotti dosentti Katrina MacLaine sekä hänen kollegansa, joka kertoi erityisesti muiden kuin lääkäreiden lääkkeenmääräämisoikeuden kehittymisestä UK:ssa.

Katrina MacLaine vas. takakulmassa + suomalaisryhmämme

Laaja lääkkeenmääräämisoikeus

Sairaanhoitajien lääkkeenmääräämisoikeus alkoi pilottina UK:ssa vuonna 1994 ja 2006 alkaen se on ollut nykyisen kaltainen itsenäinen työnkuva.

Useimmiten on niin, että NP-koulutus sisältää lääkkeenmääräämisen osaamisen, mutta ei välttämättä aina. Ja toisaalta kokenut kliinikko voi joissain tapauksissa hankkia vain lääkkeenmääräämisen osaamisen, vaikkei hän suorita kokonaisuutenaan NP-opintoja.

Lääkkeenmääräämisoikeuden omaavat sairaanhoitajat rekisteröidään, toisin kuin NP:t/asiantuntijasairaanhoitajat. Tässä rekisterissä on noin 58 000 sairaanhoitajaa.

Bernadette Rae kertoi lääkkeenmääräämisoikeudesta

Tällä hetkellä on oltava vähintään kolmen vuoden työkokemus, että voi aloittaa lääkkeenmääräämisoikeuteen johtavat opinnot ja ne ovat kaikkiaan 60 opintopistettä. Jatkossa on kuitenkin tulossa todennäköisesti muutoksia: yhden vuoden työkokemus riittää ja opinnot ovat 40 opintopistettä.

Sairaanhoitaja saa määrätä kansallisesta lääkelistasta kaikkia lääkkeitä, joita hänen osaamiseensa kuuluu, siis esimerkiksi myös IV-lääkkeitä. Aluksi osaamisen varmistaa lääkäri, joka sitoutui laajavastuisen asiantuntijasairaanhoitajan opiskeluajan ajaksi kouluttamaan ja tarkistamaan lääkemääräykset käytännön työssä.

Lääkäreiden lisäksi myös monet muut ammattilaiset kuin sairaanhoitajat voivat saada lääkkeenmääräämisoikeuden, mutta se ei ole kaikilla yhtä laaja. Osaaminen testataan opintojen aikana monin eri tavoin, muun muassa OSCE-näytöin, kirjallisin tehtävin, lääkelaskukokein ja portfoliolla.

UK:ssa tutkimus on osoittanut sairaanhoitajien olevan vähintään yhtä turvallisia lääkkeenmäärääjiä kuin lääkärit. Usein lisäksi hoito nopeutuu ja potilaat ovat tyytyväisempiä, kun hoidosta vastaa sairaanhoitaja.

Edelleen myös monia haasteita…

Jos olimme aiempina päivinä pyrkineet jollakin tavalla rakentamaan ehjää kuvaa UK:n tilanteesta mielessämme, ja kuinka laajavastuiset tehtävät ovat jo vakiintunut osa terveydenhuoltoa, osoitti Katrina MacLaine kuinka kuitenkin koko UK:n tasolla on kirjavuutta ja sekavuutta monin kohdin. Kehittämistyötä siis riittää edelleen.

UK:ssa on kaikkiaan noin 50 yliopistoa, jotka tarjoavat kliinisiä maisteritutkintoja ja määrä on kasvussa. Opinto-ohjelmista yhdeksän on kansallisen sairaanhoitajaliiton RCN (Royal College of Nursing) akkreditoimia (maksullista). Yksi ohjelmista on kokonaan verkossa.

Kaikissa ohjelmissa toteutuu periaatteessa samat neljä pilaria (Clinical practice, Leadership/Management, Research, Education), mutta kuitenkin sisällöissä ja painotuksissa on eroa. Työnantajan on vaikea tietää varmuudella mitä koulutuksen läpi käynyt osaa ja se on johtanutkin tiettyjen yliopistojen suosimiseen NP:tä palkattaessa.

Lisäksi Iso-Britannia koostuu neljästä eri alueesta: Skotlanti, Wales, Pohjois-Irlanti ja Englanti ja näiden välillä on eroja muun muassa terveyspalvelurakenteessa, sosiaalipalveluissa ja yksityisten palveluiden käytössä. Sekin tekee kokonaiskuviosta kirjavan.

Tänä syksynä on alkanut mahdollisuus myös opintojen suorittamiseen oppisopimuksella: kaksi päivää viikosta ollaan yliopistolla ja kolme työpaikalla, mutta ei osana työvoimaa.

Lääkärit ovat kasvavasti myötämielisiä työnkuville, vaikka osa saattaa edelleen nähdä ne uhkana. Osa lääketieteellisistä erikoisalayhdistyksistä myös pyrkii määrittämään NP-toimintaa ja ottamaan heidät osaksi lääketieteellisiä ammattihenkilöitä, mutta tämä ei ole toivottava suuntaus, koska se johtaisi irtautumiseen työnkuvassa olennaisesta hoitotyön lähtökohdasta.

Myös MacLaine nosti esiin isona pulmana laajavastuisten ammattilaisten rekisteröinnin puutteen. Selvityksessä huomattiin, että UK:ssa toimii NP-nimikkeellä yli 300 henkilöä, jotka eivät ole edes sairaanhoitajia.

On todella haitallista työnkuvien edistämiselle ja maineelle, jos tällainen ammattilainen tekee työssään kohtalokkaan virheen, joka nostetaan mediaan. Suuri yleisö ei välttämättä ymmärrä, että kyse on puoskarista eikä oikeasta NP:sta.

Kiitos isännnille! Katrina Maclaine ja Sairaanhoitajaliiton Anna Suutarla.

Kehittämistyötä työnkuvien ja koulutuksen yhtenäistämiseksi

Eri toimijat, kuten Sairaanhoitajaliitto RCN, toimivat yhdessä työnkuvien, koulutuksen ja sääntelyn yhtenäistämisen eteen. RCN on muun muassa julkaissut standardit laajavastuiselle hoitotyölle.

USA:n tapaan (USA nonpf) myös UK:ssa rakennetaan nyt APN-akatemiaa, joka tuottaa todennäköisesti ensi vuonna standardit koulutukselle . Merkittävä toimija onkin kouluttajien oma verkosto, AAPEUK, Association of Advanced Practice Educators, jonka puheenjohtajana toimii Katrina MacLaine.

Health Education England (HEE) on julkaissut 2016 kansallisen määritelmän laajavastuisille asiantuntijoille (advanced clinical practitioners, ACP). Sen kirjoittaminen kesti kaksi vuotta eikä ollut ihan helppo prosessi. Tavoite oli, että edellytykseksi kirjataan maisterin tutkinto, mutta viime vaiheessa se muuttui olemaan maisterin tutkinto tai vastaava.

Matkakertomuksen seuraava osa 7/11 paljastaa muun muassa millainen oli oikeasti Florence Nightingalen lamppu!