Ilmastonmuutos on käynnissä ympärillämme. Se vaikuttaa meihin kaikkiin jollain tavoin, nyt ja tulevaisuudessa. Suomessa ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät esimerkiksi kuumempina kesäpäivinä ja lyhyempinä talvina.

Mutta kuinka ilmastonmuutos vaikuttaa potilaisiimme, terveyteemme ja perheidemme terveyteen? Minkä vuoksi sairaanhoitajien tulisi olla tietoisia ilmastonmuutoksesta?

Kansainvälisen sairaanhoitajaliiton (International Council of Nurses, ICN) tuoreessa kannanotossa kuvataan kuinka  ilmastonmuutos on seurausta lisääntyneistä viherhuonekaasuista, kuten hiilidioksidi, metaani ja typpioksidi.  Näitä kaasuja syntyy, kun fossiilisia polttoaineita (hiili, luonnonkaasut ja öljy) poltetaan energiantuotannossa ja käytetään kuljetukseen. Tämän lisäksi kaasuja syntyy maataloudesta, metsätaloudesta ja maankäytöstä.

ICN:n mukaan ilmastonmuutos voi peruuttaa monia viimeisen 50 vuoden aikana globaalisti saavutettuja terveyshyötyjä. Ilmastomuutoksen terveyshaittoja ovat muun muassa mielenterveyden pulmat, aliravitsemus, allergiat, sydän- ja verisuonisairaudet, infektiosairaudet, tapaturmat, hengityselinten sairaudet sekä myrkytykset.

Sairaanhoitajalla monta mahdollisuutta vaikuttaa

Maailman suurimpana terveydenhuollon ammattiryhmänä sairaanhoitajat voivat vaikuttaa myönteisesti niin potilaisiinsa kuin erilaisiin yhteisöihin hillitäkseen ilmastonmuutoksen haitallisia terveysvaikutuksia. Työpaikolla sairaanhoitajat voivat panostaa kestävään kehitykseen.

Sairaanhoitajat voivat vaikuttaa myös yleiseen keskusteluun ja mielipideilmapiiriin olemalla julkisesti ilmastomyönteisiä ja lisäämällä tietoisuutta sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksista että niihin sopeutumisesta, myös kotioloissa, ei vain terveydenhuollon laitoksissa. Lisäksi sairaanhoitajat voivat vähentää eriarvioistumista huomioimalla kaikki eri väestöryhmät.

Tärkeää on kiinnittää huomiota myös sairaanhoitajien omiin työolosuhteisiin ja  työterveyteen, esimerkiksi helleaaltojen aikana. Sairaanhoitajat myös näkevät usein tarpeet käytännön varautumistoimille, esimerkiksi riittävä ilmastointi sairaaloissa, vanhainkodeissa ja synnytyssaleissa tai lääkehuoneen sopivan lämpötilan varmistaminen.

Sairaanhoitajat voivat olla avainasemassa luomassa ymmärrystä ja  yhteistyötä eri sidosryhmien välille, jotta voimme yhteistyössä edistää ympäristön, talouden ja terveyden tasapainoa.  Tärkeää on sitouttaa niin  päättäjät, viranomaiset, sairaaloiden hallinto, arkkitehdit ja kansanterveystieteen ammattilaiset, jotta voimme vastata potilaiden ja yhteisöjen terveystarpeisiin.

Sairaanhoitajat näkevät usein etulinjassa ilmastonmuutoksen vaikutuksia terveyteen ja he voivat toimia arvokkaana kanavana havaintojen välittämisessä sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioista tutkijoille ja päättäjille.

Erilaisia toimenpiteitä tarvitaan

Ilmastonmuutoksen hillitseminen tarkoittaa toimia, joilla voidaan vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, esimerkiksi  energiatehokkaiden laitteiden ja uusiutuvan energian käyttäminen sairaaloissa.

Ilmastonmuutokseen sopeutumisella tarkoitetaan niin ilmastonmuutokseen sopeutumista kuin varautumista, esimerkiksi voidaan suunnitella toimintatapoja vanhusten tukemiseksi ja suojaamiseksi lämpöaaltojen aikana.

Ilmastokestävyys eli resilienssi tarkoittaa sellaisten yhteiskunnallisten järjestelmien luomista, jotka kestävät ja menestyvät erilaisten voimakkaiden ilmastotapahtumien, kuten vakavien myrskyjen ja metsäpalojen, aikana. Katastrofien hallinta ja rakennukset, jotka kestävät äärimmäisiä sääilmiöitä, ovat esimerkkejä ilmastokestävyydestä.

Huh hellettä!

Heinäkuussa 2018 Suomessa 27 päivänä 31:stä lämpötila ylitti 25 astetta ja Helsingissä oli kuutena perättäisenä päivänä yli 30 astetta.  Tämä antaa aiheen huolestumiseen.

Aiempien hellekausien aikana Suomessa  vanhusten kuolleisuus on noussut 21% ja tutkijat ovat havainneet, että kylmemmillä alueilla asuvilla on suurempi riski kuumuudesta johtuvaan sairastamiseen ja kuolleisuuteen, koska heidän elimistönsä eivät ole sopeutuneet korkeisiin lämpötiloihin.

Pidemmät kuumat kaudet voivatkin olla erityisen ongelmallisia pohjoisessa asuville ihmisille, kuten juuri suomalaisille.

Emeritusprofessori Simo Näyhä Oulun yliopistosta, Ympäristöterveyden ja keuhkosairauksien tutkimuskeskuksesta, havaitsi, että suomalaiset aikuiset saivat enenevästi sydän- ja hengityselin-, sekä mielenterveyden oireita jo normaalin kesän aikana, vaikka lämpötilat olivat optimaaliset 26° C. Tätä korkeampien lämpötilojen aikana erityisesti vanhukset ovat suurentuneessa terveysriskissä.

Myös lapset, erityisesti vastasyntyneet, odottavat äidit, urheilijat, ulkona työskentelevät, maahanmuuttajat, saamelaiset sekä köyhät ovat haavoittuvampia korkeille lämpötiloille. Lisäksi korkeat lämpötilat lisäävät sairaalahoidon tarvetta ja kuolemantapauksia ihmisillä, joilla on ennestään sairauksia, kuten astmaa tai sydänsairauksia.

Sairaanhoitajien tulee olla tietoisia paikallisista sääolosuhteista sekä potilasryhmistä, jotka ovat erityisen alttiita lämpöön liittyville sairauksille ja ottaa käyttöön asianmukaiset sopeutumiskäytännöt.  Voidaan esimerkiksi huolehtia, etteivät vanhukset sairaalasta kotiutuessaan  joudu kuumaan asuntoon kesän kuumimpina päivinä, opastaa vanhuksia ja heidän hoitajiaan nesteytyksen tärkeydestä sekä huomioida helteiden vaikutus jo olemassa oleviin sairauksiin, kuten munuais- tai sydänsairaudet.

Urheilijoita ja heidän valmentajiaan tulee muistuttaa, että he ajoittavat tarvittaessa ulkoharjoitukset  ja -pelit  vuorokauden viileimpään aikaan, aamuun tai iltaan. Sairaanhoitajat voivat työpaikoilla varmistaa, että on olemassa varautumissuunnitelmia  lämpöaltistuksista johtuviin sairaustapauksiin ja akuutteihin potilastarpeisiin.

Ilmaston lämmetessä  lisääntyvät niin uimavesiepidemiat kuin vektorivälitteiset taudit.

Esimerkiksi punkkikausi alkaa jo aikaisemmin keväällä ja pidentyneen kauden myötä riski punkkien levittämiin tauteihin kasvaa. Lisäksi lämpimät ilmat lisäävät ihmisten ulkoilua ja luonnosta nauttimista paikoissa, joissa punkkeja esiintyy. Vielä julkaisemattomassa pro gradu -tutkielmassa suomalaiset sairaanhoitajat kertovat huomioistaan punkin pureman saaneiden potilaiden määrien kasvussa.

Sairaanhoitajien tulisi ohjeistaa potilaitaan/asiakkaitaan pukeutumaan vaaleisiin vaatteisiin ja käyttämään pitkähihaisia puseroita sekä pitkälahkeisia housuja, jotta punkit näkyvät vaatteissa. Lisäksi tulee käyttää hattua ja tehdä ulkoilun jälkeen ihon punkkitarkastus ja tarvittaessa hakeutua terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle. Kannattaa myös muistaa puutiaisaivokuumerokote, erityisesti riskialueilla.

Punkki – ehkäpä Suomen vaarallisin eläin

Suomessa ei onneksi vielä ole havaittu ilmiötä, joka on tuttua muualla maailmassa: ilmanlaatu huononee ja samalla maanpinnan otsonitaso nousee.

Kuitenkin siitepölyn määrä lisääntyy ja tämä on ongelma siitepölyallergisille ja muutoin herkille. Sairaanhoitajat voivat ohjeistaa potilaitaan tarkkailemaan siitepölyjen esiintyvyyttä eri puolella Suomea Air Matters -ilmanlaatusovelluksella. Sovelluksen avulla voi seurata ilmanlaatua ja suosituksia ulkoiluun niin globaalisti kuin kaikissa Suomen kaupungeissa. Sovelluksen voi ladata myös älypuhelimeen.

Rati riti ralla, tuli talvi, halla – vai tuliko?

Ilmastonmuutoksen seurauksena Suomen talvet ovat lämmenneet. Lunta sataa aiempaa vähemmän ja pilviset päivät lisääntyvät. Pimeiden päivien määrän lisääntyminen voi kasvattaa kausittaisesta masennuksesta kärsivien määrää.

Suomen Meteorologinen instituutti muistuttaa, että leudontumisen myötä mahdollisuudet talviurheilulajien, kuten hiihdon ja luistelun harrastamiseen vähenevät.  Kävely- ja hölkkälenkeillä terveysriskinä on liukastuminen jäisillä teillä: lämpötilojen pyöriessä nollan asteen ympärillä lumen määrä tiellä vähenee ja jään lisääntyy, tämä johtaa lisääntyneisiin onnettomuuksiin ja loukkaantumisiin. Tällä on suuri merkitys sekä kansanterveydelle että taloudelle.

Jos liikuntaharrastukset jäävät pois, se on riski painonnousulle ja kunnon heikkenemiselle. Sairaanhoitajat voivatkin yhdessä asiakkaiden/potilaiden kanssa kartoittaa juuri heille sopivia vaihtoehtoisia liikuntavaihtoehtoja, kun olosuhteen ovat ulkona haastavat, esimerkiksi liikuntaa uimahallissa tai kuntosalilla. Kannattaa myös muistuttaa asianmukaisista jalkineista (piikit kenkiin) ja pihojen hiekoittamisesta.

Yhteinen maailma – haasteita ja työkaluja

Ilmastonmuutoksella on monia globaaleja vaikutuksia, jotka heijastuvat myös Suomeen. Kuivuus ja ääriolosuhteet vaikuttavat maailmalla maatalouteen ja ruoan saatavuuteen sekä ihmisten liikkuvuuteen.  Osissa Eurooppaa on viime aikoina koettu hurrikaaneja ja tulvia, jotka vaikuttavat ihmisten turvallisuuteen, sisäilman laatuun sekä ruoan tuottamiseen.

Sairaanhoitajien tulee valmistautua tukemaan lieventämisstrategioita ilmastonmuutoksen pitkän aikavälin vaikutusten vähentämiseksi sekä kohtaamaan ilmastonmuutokseen liittyviä ilmiöitä, kuten elintarvikkeiden riittävyyttä, maahanmuuttajaväestön lisääntymistä ja äärimmäisiä sääolosuhteita.

Sairaanhoitajilla on oltava johtava rooli, jotta voimme ennakoida, kohdata ja ratkoa potilaisiimme, perheisiimme ja yhteisöihimme vaikuttavia ilmasto- ja terveystekijöitä. Tämä tarkoittaa sitä, että meillä on oltava ilmastonmuutokseen ja sen terveysvaikutuksiin perehtyneitä sairaanhoitajia niin kliinisessä työssä, johtajina, opettajina kuin akateemisessa maailmassa tutkijoina.

Ilmastoterveyden opetus on sisälletty hoitotyön koulutusohjelmiin ympäri Suomen useissa ammattikorkeakouluissa. Kuitenkin monet työssäkäyvät sairaanhoitajat ovat saaneet tutkintonsa aikana, jolloin nämä teemat eivät kuuluneet koulutukseen ja ilmastonmuutoksen linkittäminen terveysongelmiin ja hoitotyöhön voi olla heille uusi asia.

Peruskoulutuksen lisäksi tarvitaan sairaanhoitajille siis täydennyskoulutusta niin ilmastonmuutoksen terveysvaikutuksista kuin hoitotyön keinoista sen hillitsemiseen, sopeutumiseen sekä ilmastokestävyyteen.

Sairaanhoitajat Australiassa, Ruotsissa, Yhdysvalloissa ja Briteissä ovat jo pitkään kohdanneet ja käsitelleet näitä kysymyksiä ja heidän työnsä voi olla lähtökohtana ja apuna suomalaisille sairaanhoitajille, kun Suomessa kehitetään ilmastomuutos ja terveys -strategioita. Esimerkiksi brittiläisen Janet Richardsonin kehittämä sairaanhoitajien työkalu, NurSUS , sisältää tietoa sairaanhoitajille kestävästä kehityksestä ja ilmastonmuutoksesta.

The Alliance of Nurses for Healthy Environments eli ANHE, on Yhdysvalloissa perustettu ammatillinen organisaatio, jolla on johtava rooli ilmastonmuutostiedon viemisessä hoitotyön käytäntöihin, koulutukseen, tutkimukseen sekä menettelytapoihin. ANHE:n liittyminen on maksutonta ja kaikki sairaanhoitajat voivat liittyä sivuilla mukaan.

Sivuilta löytyy tietoa ilmastonmuutoksesta ja terveysriskeistä sekä muita resursseja sairaanhoitajien työn tueksi.

ANHE tekee myös yhteistyötä Health Care Without Harm -yhteisön kanssa ja antaa sairaanhoitajille ilmastohaasteen. Tämä projekti tarjoaa sairaanhoitajille maailmanlaajuisesti ilmaista on-line -koulutusta ilmastonmuutoksen aiheuttamista terveysvaikutuksista. Koulutuksen jälkeen sairaanhoitajan toivotaan jakavan tietoa ja osaamista kollegoilleen.

Kirjoittaja:

Ruth McDermott-Levy, PhD, MPH, RN, apulaisprofessori Villanovan yliopistosta (Fitzpatrick College of Nursing) Yhdysvalloista, American Nurses Associationin jäsen,  oli Suomessa syksyllä 2018 Fulbright-Saastamoinen Grant -stipendin turvin.  Hän oli Itä-Suomen yliopistolla oppimassa ilmastonmuutoksen terveysvaikutuksista Suomessa.  Hän ja hoitotieteen maisteriopiskelija Iira Tiitta tekivät tutkimusta suomalaisten sairaanhoitajien huomioista ilmastonmuutokseen liittyvistä terveysvaikutuksista.

Suomennos: Iira Tiitta, sairaanhoitaja, terveystieteiden maisteriopiskelija, Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos

Sairaanhoitajaliitto tarjoaa jäsenilleen webinaarin ilmastonmuutokseen ja terveyteen liittyen 28. maaliskuuta 2019. Webinaari käsittelee ilmastonmuutosta, ilmastonmuutokseen liittyviä terveysvaikutuksia Suomessa, sekä hoitotyön keinoja potilaiden terveyden edistämiseksi. Webinaari tulee suorana. Jos et pääse osallistumaan mainittuna aikana, esitys on katsottavissa ilmoittautuneille myös jälkikäteen. Tervetuloa!

Lisälähteitä ilmastoon ja terveyteen liittyen:

Englanniksi:

Suomeksi:

 

 

 

Osallistuin äskettäin hoitotyön tapaamiseen. Siellä pyysin sairaanhoitajia valitsemaan parin ja kuvittelemaan seuraavan tilanteen: Naapurisi on juuri kysynyt sinulta: ”Mikä on ilmastonmuutos?”

Mitä vastaat?

Jokaisen sairaanhoitajan tuli vastata parilleen kysymykseen samalla tavoin kuin hän vastaisi naapurilleen. Tämän jälkeen kysyin, kuinka moni sairaanhoitajista oli täysin varma vastauksestaan ja noin 10% nosti kätensä. Kun kysyin, kuinka moni oli lähes varma vastauksestaan, toiset 10% nosti kätensä.

Entä sinä, kuinka varma olisit omasta vastauksestasi?

Tämän harjoituksen myötä huomaamme, kuinka valmistautumattomia sairaanhoitajat ovat keskustelemaan siitä mikä ilmastonmuutos on. Vaikka sairaanhoitajilla on  usein tietoa ilmastonmuutoksen vaikutuksista, kuten äärimmäiset sääilmiöt, merenpinnan nousu ja lisääntyneet maastopalot, on suurimmalla osalla vaikeuksia selittää ilmastonmuutos yksinkertaisin termein.

Joten tässä vähän pohjustusta asiaan!

Ilmastonmuutos…Mikä se on?

Maapallon lämpötilaa muokkaavat auringonsäteet, jotka alas tullessaan lämmittävät maata ja vesiä ja tämän jälkeen heijastavat lämpöä maapallon ilmakehän ulkopuolelle. Tämä prosessi on pitänyt maapallon lämpötilan sopivana elämiseen ihmisille ja muille elämän muodoille.

Nyt kuitenkin meillä on “peitto” kaasuista, jotka ympäröivät maapalloa. Näitä kaasuja syntyy ihmisten toimista, kuten liikenteestä, energian tuotannosta, teollisuudesta, ruoanlaitosta/lämmityksestä sekä maataloudesta, kts. kuva alapuolella.

Näitä kaasuja kutsutaan kasvihuonekaasuiksi, koska ne luovat samanlaisen lämmittävän ilmiön kuin kasvihuoneet ja vähitellen lämmittävät maapalloa, sekä maata että erityisesti meriä. Ja tämän prosessin myötä ne muuttavat ilmastoamme.

Ilmasto on erotettava säästä. Sää vaihtelee päivittäin tai viikoittain, kun taas ilmasto muuttuu pidemmällä aikavälillä, kuten kuukaudessa tai vuodessa.

Tapahtumasarja on samanlainen kuin mitä tapahtuu autollesi, kun jätät sen aurinkoon ikkunat suljettuina. Auringonsäteet lämmittävät auton sisäpuolta, eikä lämpö pääse pois, joten auton sisätilat kuumenevat.

Ulkolämpötila= 26.6 C, sisälämpötila = 37.2 C, kulunut aika= 10 minuuttia

Kuumeileva maapallo

Kuten ihmisillä, myös muilla maapallolla elävillä lajeilla, on kapea ala lämpötilassa, joka on terveellinen. Ihmisellä asteen muutos kehon lämpötilassa saa aikaan muutoksen terveestä kuumeiseksi ja epämukavaksi. Kun lämpötila nousee tästä lisää, voi ihmiskeho saada vaurioita.

Mitä tapahtuu, kun maapallolla on kuumetta?

Kun maapallo lämpenee, alamme nähdä muutoksia ilmastossa. Nämä tarkoittavat toisilla alueilla lisääntyneitä sademääriä, toisilla sademäärät vähenevät. Jossain talvet kylmenevät, toisaalla kesät lämpenevät.

Sään ääri-ilmiöt yleistyvät, esim. kesä voi olla viileä, silti helleaallot yleistyvät. Sateet tulevat rankkasateina ja alueelliset erot kasvavat.

Hellepäivien sekä helleaaltojen lisääntyessä, näemme paljon enemmän kuumuuteen liittyviä sairauksia ja jopa kuolemia. Ihmiset, jotka työskentelevät ulkoilmassa, kuten maataloudessa tai rakennustyömailla, ovat lisääntyneessä riskissä lämmönnousulle. Ja tietenkin myrskyillä ja maastopaloilla on merkittävä vaikutus ihmisten ja luonnon terveyteen.

Maapallon ilmastonmuutoksilla voi olla peruuttamattomia muutoksia kasvistolle, mukaan lukien viljelykasvit. Merien nousevat lämpötilat vaikuttavat planktoneihin, jotka ovat ruokaketjun perusta kaloille ja meren nisäkkäille. Arviolta miljardin ihmisen pääproteiinilähteenä ovat kalat. Maailman ruokavarantojen heikentymisen lisäksi on olemassa monia muita terveysuhkia, jotka liittyvät näihin muutoksiin.

Suomessa maatalous luultavimmin hyötyy ilmastonmuutoksesta, koska kasvukausi pitenee ja täällä voi viljellä monipuolisemmin kasveja. Toisaalta torjunta-aineiden käyttömäärät kasvavat, samoin homeenestoaineet.

Sairaanhoitajilla mahdollisuus vaikuttaa

Viherhuonekaasuille on olemassa myös luonnollisia lähteitä, mutta  ne, joihin on mahdollisuus vaikuttaa eniten, ovat ihmisen aiheuttamia. Yksilöinä voimme arvioida oman taloutemme päästöjä käyttämällä hiilijalanjälkilaskuria, esimerkiksi Sitoumus2050-sivustolla.

Sairaanhoitajina me voimme kannustaa ilmastoystävälliseen ostamiseen ja toimintoihin omassa ympäristössämme: terveydenhuollon toimipisteissä, kouluissa, yliopistoissa tai muissa yhteisöissä, joihin meillä on vaikutus.

Kansainvälinen sairaanhoitajaliitto (ICN, International Council of Nurses), jonka jäsen myös Suomen sairaanhoitajaliitto on, on tehnyt päivitetyn  kannanoton ilmastonmuutokseen syksyllä 2018 ja kutsuukin nyt kaikkia sairaanhoitajia auttamaan ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Meidän pitää pystyä puhumaan asiasta luottaen omaan tietämykseemme ja meidän tulee osallistua niin yksilöinä kuin ammattilaisina sellaisten käytäntöjen tukemiseen, jotka vähentävät viherhuonekaasujen tuotantoa kaikista sen lähteistä.

Totuus on, että ilmastonmuutos on terveyteen liittyvä ongelma ja meidän sairaanhoitajina on huolehdittava terveydestä, sen edistämisestä ja parantamisesta.

Lisätietoja:

Englanniksi:

Suomeksi:

Saadaksesi kuukausittain tiedotteita ilmastonmuutoksesta ja sen terveysvaikutuksista, voit olla yhteydessä kirjoittajiin:

  • Barbara Sattler, RN, DrPH, FAAN, Professori, San Fraciscon yliopisto, bsattler@usfca.edu
  • Cara Cook, MS, RN, AHN-BC, Climate Change Program Coordinator, Alliance of Nurses for Healthy Environments, cara@enviRN.org

Suomennos: Iira Tiitta, sairaanhoitaja, terveystieteiden maisteriopiskelija, Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos

Laajavastuisen sairaanhoitajan työnkuva pitkäaikaissairauksien hoidossa

Heli Rousu
sairaanhoitaja, kliininen asiantuntija YAMK, Pellon kunta

Matka oli ylivertainen kokemus ja ajattelemisen paikka lähinnä siitä lähtökohdasta, mikä laajavastuisen sairaanhoitajan rooli  voisi olla haja-asutusalueilla esim. Lapissa.

Perusterveydenhuollon vastuulla on pitkäaikaissairauksia sairastavien ihmisten hoito. Työsarkaa on paljon ja juurikin esim.  diabetekseen ja sydän- ja verisuonisairauksiin perehtynyt sairaanhoitaja on avainasemassa potilaan kokonaisvaltaisen hoidon antamisessa yhteistyössä potilaan kanssa.

Brittiopiskelija harjoitteli kliinistä tutkimista, potilaana Heli Rousu.

Myös Englannissa NP (Nurse Practitioner)  pystyi perehtymään laajemmin ja syvällisemmin perusterveydenhuollon (Primary Care) haasteisiin ja se oli oma erikoisalansa.

Meitä perusterveydenhuollossa työskenteleviä sairaanhoitajia on Suomessakin paljon ja pitkien etäisyyksien Lapissa sairaanhoitajan työ on jo nyt erittäin vastuullista esim. päivystysaikana, jolloin päivystävä lääkäri voi olla puhelinkonsultaation päässä toisella paikkakunnalla.

Laajavastuinen sairaanhoitaja ei ole viemässä lääkäreiden työtä, vaan hoitamassa potilasta osana moniammatillista tiimiä ja tuomassa oman osaamisensa käyttöön potilaan parhaaksi.

NP-opiskelijoiden esitys kollegoille

Kiertomatkan iloja ja loppusanat

Tiina Marttila
lastensairaanhoitaja, neurohoitaja, terveystieteiden maisteri, ammatillinen opettaja, HUS lastensairaala

Kuljimme opintomatkan ajan lentokoneella, bussilla, junalla, taksilla ja kävellen. Matka sujui välillä ehkä vähän eksyenkin, mutta hauskaa oli!

Matkan varrella saimme kiertoajeluja, opastuksia ja tutustuimme paikalliseen ruokakulttuuriin. Pakko todeta, että karibialaisen ravintolan ruoka kyllä peittosi brittiläisen, mutta aina uudet maut olivat hauskoja kokemuksia.

Brittiläinen aamupala, breakfast box, joka haettiin huoneeseen ja palan painikkeeksi sai itse keittää kahvia tai teetä:)

Kiitos Sairaanhoitajaliitolle ja Anna Suutarlalle, briteille, jotka ottivat meidät lämpimästi vastaan ja tietysti upeille kollegoille hienosta retkestä! Olipa antoisa kokemus, joka antoi ajateltavaa kotoisenkin hoitotyön kehittämiseksi. Uudella innolla eteenpäin!

Mamma Mia -musikaali oli upea, samoin kuin puitteet Novello-teatterissa Lontoossa.

Kaikille hyvän joulun toivotus Manchesterin joulutorin myötä <3

Matkakertomuksen kirjoittajat:

• Anni Luumi, sairaanhoitaja, lääkkeenmääräämisen erikoispätevyys, kliininen asiantuntija YAMK -opiskelija, Eksote
• Tiina Marttila, lastensairaanhoitaja, neurohoitaja, terveystieteiden maisteri, ammatillinen opettaja, HUS lastensairaala
• Heli Rousu, sairaanhoitaja, kliininen asiantuntija YAMK, Pellon kunta
• Virpi Sulosaari, sairaanhoitaja, terveystieteiden tohtori, yliopettaja, Turun ammattikorkeakoulu
• Anna Suutarla, sairaanhoitaja, terveydenhoitaja, terveystieteiden maisteri, kansainvälisten asioiden päällikkö, Sairaanhoitajaliitto

Sairaanhoitajan lääkkeenmääräämisoikeus – case Suomi versus UK

Anni Luumi
sairaanhoitaja, lääkkeenmääräämisen erikoispätevyys, kliininen asiantuntija YAMK -opiskelija, Eksote

Suomalaisena lääkkeenmääräämisoikeuden omaavana sairaanhoitajana ja kliininen asiantuntija YAMK -opiskelijana Britannian matka antoi loistavaa näkökulmaa suomalaiseen kontekstiin.

Anni Luumi toisella penkkirivillä keskellä

Brittien rekistereissä on huomattava määrä lääkkeenmääräämisoikeuden omaavia, ja vaikka lääkelistaa ei ole rajoitettu, työnantajakohtaisia rajoitteita on. Myös suomalaisessa koulutuksessa kokonaisuus opiskellaan koko laajuudelta, eikä vain siltä osin, mihin määrättävien lääkkeiden lista on rajattu.

Myös suomalainen vaativa koulutus antaa valtavan hyvän edellytyksen APN-työnkuviin, ja matka loi uskoa siihen, että myös Suomessa voidaan edetä APN-työnkuvien kehittämisessä. Mahtavinta oli huomata, kuinka kliininen potilastyö oli arvossaan; suurin osa opettajista teki osan viikosta myös potilastyötä!

Edistyneestä kliinisestä osaamisesta hyötyvät siis suoraan myös potilaat ja opiskelijat saavat aivan ajankohtaista kliinisesti pätevää opetusta.

Matkalla kaikki tapaamamme opettajat, opiskelijat ja työntekijät olivat täynnä intoa ja ylpeyttä omasta osaamisestaan ja pätevyydestään, se teki suuren vaikutuksen ja antoi ison määrän inspiraatiota myös omien kliinisen asiantuntijan opintojen loppuunsaattamiseen.

Lontoossa kuulimme lääkkeenmääräämisoikeuden kehittämistyöstä.

 

Matkakertomuksen viimeisessä osassa 11/11 Lapin perusterveydenhuollossa toimiva sairaanhoitaja Heli Rousu, kliininen asiantuntija YAMK, pohtii työnkuvien erinomaisia mahdollisuuksia omalla toimintakentällään, jossa on pitkät etäisyydet ja lääkäreitä harvassa.

Asiantuntijasairaanhoitaja lasten terveydenhuollossa

Tiina Marttila
lastensairaanhoitaja, neurohoitaja, terveystieteiden maisteri, ammatillinen opettaja, HUS lastensairaala

Tarkastelin matkalla APN-kokonaisuutta erityisesti oman erikoisalani, lasten sairaanhoidon, näkökulmasta.

Asiantuntijasairaanhoitajia (ANP, advanced nurse practitioner) työskenteli eniten perusterveydenhuollossa ja ensiavussa, mutta heitä oli kaikkialla terveydenhuollossa, myös lasten sairaanhoidossa.

Brittisairaalassa hierarkia vielä näkyy asujen väreissä ja raidoissa. Hoitoavustajien suuri määrä osastoilla teki rekisteröityjen hoitajien työstä vaativaa ja vastuullista.

Valitettavasti en päässyt yhtään lasten sairaanhoidossa työskentelevää tapaamaan, mutta keskustelujen aikana kuulin sairaalan asiantuntijasairaanhoitajilta, että heitä todella oli erilaisissa tehtävissä niin tehoilla kun vuodeosastoillakin. Lasten parissa työskentelevillä oli samanlainen työnkuva kuten muillakin eli he muuan muassa määräsivät lääkkeitä ja tutkivat lapsia.

Käytäväkeskustelut olivat antoisia kollegoiden kanssa. Tiina Marttila kuvassa toinen vasemmalta.

Perusterveydenhuollon sairaanhoitajavetoisessa ”walk in -työpisteessä” työskentelevä intialaistaustainen ANP kuitenkin minulle kertoi hoitavansa myös lapsia, vaikka monet kollegat sitä kieltäytyivät tekemästä, koska potilaat olivat hankalammin hoidettavia ja lääkityksissä piti olla erityisosaamista.

Lapsilla oli usein erilaisia infektioita tai tapaturmia, joten morfiiniakin kuulemma luunmurtumissa määrättiin. Tärkeää oli myös tarvittaessa osata lähettää potilas eteenpäin sairaalaan eli tutkiminen ja hoidon tarpeen arviointi korostuivat työssä.

Osastoilla oli paljon asiaa seinillä. Tässä kuukauden palkittuja työtekijöitä ja iloja.

 

Suomessa sekä Sairaanhoitajaliitto että muun muassa ammattikorkeakoulut tekevät kovasti töitä hoitotyön laajavastuisten työnkuvien eteen ja siihen heille toivotankin kovasti intoa ja voimia.

Toivon lisäksi, että myös lastensairaanhoidossa olisi jatkossa mahdollista edetä yhä useammin johtamisen ja opettamisen urien lisäksi kliinisellä uralla ja laajentaa osaamista lasten hyväksi.

Suomalaiset lapset todella ansaitsevat asiantuntijasairaanhoitajansa!

Lastensairaanhoitoa ennen vanhaan. Kuva Florence Nightingale -museosta.

 

Seuraavassa osassa 10/11 sairaanhoitaja Anni Luumi, jolla on Suomessa lääkkeenmääräämisoikeus, pohtii sen eroja ja yhtäläisyyksiä UK:hon verrattuna.

 

 

Miksi laajavastuisia työnkuvia tarvitaan?

Virpi Sulosaari, Anna Suutarla

Joka maassa on tärkeää kysyä minkälaista työvoimaa sote-palveluihin tarvitaan ja minkälainen on mielekäs työnjako.

UK:ssa tuore raportti Reshaping the workforce to deliver the care patients need kuvaa laajavastuisten työnkuvien tutkittuja hyötyjä niin potilaille, organisaatioille kuin ammattilaisille.

Raportissa tunnistettuja hyötyjä ovat:

  • Potilaiden parempi hoitoon pääsy ja hoitokokemus
  • Lääkärivajeen paikkaaminen
  • Ammatillinen/hoidon jatkuvuus
  • Uudet uramahdollisuudet ja parantunut työtyytyväisyys
  • Koko henkilökunnan koulutus ja kehittyminen.

Sairaanhoitajaliiton raportissa (2016) on työnkuvien kehittämisen tarpeiksi Suomessa nostettu:

  • Väestön muuttuviin terveystarpeisiin on vastattava
  • Hoitoon pääsyä ja terveyden tasa-arvoa on parannettava
  • Sote-palvelut on tuotettava laadukkaasti ja kustannustehokkaasti
  • Hoitotyön vetovoimaisuus on turvattava

Nämä ovat pitkälti linjassa kansallisten sote-reformin tavoitteiden kanssa, eikö? Voidaan varmasti sanoa, että työnkuvien ja koulutuksen edelleen kehittäminen Suomessakin on tarkoituksenmukaista.

On huomionarvoista, ettei APN-polun ole tarkoitus olla läheskään kaikkien sairaanhoitajien uratavoite. Monissa maissa, joissa on vakiintuneita APN-työnkuvia,  sairaanhoitajatyövoimasta vain noin  1-9% toimii näissä tehtävissä.

Kun heitä on tarpeeksi, he ovat kuitenkin merkittävä voimavara koko sairaanhoitajakunnalle ja hoitotyölle: he ovat hoitotyön kehittäjiä, konsultteja ja puolestapuhujia.

 

Mitä annettavaa työnkuvilla voi olla eri erikoisaloille? Matkalla mukana ollut lasten sairaanhoitaja Tiina Marttila pohtii osassa 9/11 sitä lasten hoitotyön näkökulmasta.

Kulttuuriakin ehdimme kokea: Florence Nightingale -museo

Tiina Marttila

Viimeisenä päivänä kävimme Florence Nightingale -museossa Lontoossa tutustumassa sairaanhoidon pioneerin työhön ja elämään. Moni asia on muuttunut Florencen ajoista, mutta tilastoihin ja faktoihin mieltynyt Florence näki, että tutkimuksella ja asiatiedolla voidaan edistää paremman hoidon toteutumista.

Se asia on totta tänäänkin, eli koulutusta ja tutkimusta tarvitaan myös hoitotyötä koskien parempien tulosten saavuttamiseksi. Hoidon laadun mittarit ja hoitotieteellinen tutkimus tukevat tätä tavoitetta hyvin ja ne ovat olennainen osa tätä päivää.

Florence on usein kuvattu lamppu kädessä. Mutta meille oli yllätys, että Florencen lamppu on ollut tosiasiassa tällainen turkkilainen lamppu, ei sellainen kuin yleensä kuviin on piirretty. Olisitko tiennyt tämän?

 

Florencen omakätisiä muistiinpanoja

 

On hyvä tuntea historia voidakseen kehittää tulevaisuutta.

Matkakertomuksen osa 8/11 hakee vastausta kysymykseen miksi laajavastuisia työnkuvia tulee kehittää.

 

Päivä 4: Lontoo

Tiina Marttila, Virpi Sulosaari, Anna Suutarla

Lontoon South Bank yliopistossa meidät vastaanotti dosentti Katrina MacLaine sekä hänen kollegansa, joka kertoi erityisesti muiden kuin lääkäreiden lääkkeenmääräämisoikeuden kehittymisestä UK:ssa.

Katrina MacLaine vas. takakulmassa + suomalaisryhmämme

Laaja lääkkeenmääräämisoikeus

Sairaanhoitajien lääkkeenmääräämisoikeus alkoi pilottina UK:ssa vuonna 1994 ja 2006 alkaen se on ollut nykyisen kaltainen itsenäinen työnkuva.

Useimmiten on niin, että NP-koulutus sisältää lääkkeenmääräämisen osaamisen, mutta ei välttämättä aina. Ja toisaalta kokenut kliinikko voi joissain tapauksissa hankkia vain lääkkeenmääräämisen osaamisen, vaikkei hän suorita kokonaisuutenaan NP-opintoja.

Lääkkeenmääräämisoikeuden omaavat sairaanhoitajat rekisteröidään, toisin kuin NP:t/asiantuntijasairaanhoitajat. Tässä rekisterissä on noin 58 000 sairaanhoitajaa.

Bernadette Rae kertoi lääkkeenmääräämisoikeudesta

Tällä hetkellä on oltava vähintään kolmen vuoden työkokemus, että voi aloittaa lääkkeenmääräämisoikeuteen johtavat opinnot ja ne ovat kaikkiaan 60 opintopistettä. Jatkossa on kuitenkin tulossa todennäköisesti muutoksia: yhden vuoden työkokemus riittää ja opinnot ovat 40 opintopistettä.

Sairaanhoitaja saa määrätä kansallisesta lääkelistasta kaikkia lääkkeitä, joita hänen osaamiseensa kuuluu, siis esimerkiksi myös IV-lääkkeitä. Aluksi osaamisen varmistaa lääkäri, joka sitoutui laajavastuisen asiantuntijasairaanhoitajan opiskeluajan ajaksi kouluttamaan ja tarkistamaan lääkemääräykset käytännön työssä.

Lääkäreiden lisäksi myös monet muut ammattilaiset kuin sairaanhoitajat voivat saada lääkkeenmääräämisoikeuden, mutta se ei ole kaikilla yhtä laaja. Osaaminen testataan opintojen aikana monin eri tavoin, muun muassa OSCE-näytöin, kirjallisin tehtävin, lääkelaskukokein ja portfoliolla.

UK:ssa tutkimus on osoittanut sairaanhoitajien olevan vähintään yhtä turvallisia lääkkeenmäärääjiä kuin lääkärit. Usein lisäksi hoito nopeutuu ja potilaat ovat tyytyväisempiä, kun hoidosta vastaa sairaanhoitaja.

Edelleen myös monia haasteita…

Jos olimme aiempina päivinä pyrkineet jollakin tavalla rakentamaan ehjää kuvaa UK:n tilanteesta mielessämme, ja kuinka laajavastuiset tehtävät ovat jo vakiintunut osa terveydenhuoltoa, osoitti Katrina MacLaine kuinka kuitenkin koko UK:n tasolla on kirjavuutta ja sekavuutta monin kohdin. Kehittämistyötä siis riittää edelleen.

UK:ssa on kaikkiaan noin 50 yliopistoa, jotka tarjoavat kliinisiä maisteritutkintoja ja määrä on kasvussa. Opinto-ohjelmista yhdeksän on kansallisen sairaanhoitajaliiton RCN (Royal College of Nursing) akkreditoimia (maksullista). Yksi ohjelmista on kokonaan verkossa.

Kaikissa ohjelmissa toteutuu periaatteessa samat neljä pilaria (Clinical practice, Leadership/Management, Research, Education), mutta kuitenkin sisällöissä ja painotuksissa on eroa. Työnantajan on vaikea tietää varmuudella mitä koulutuksen läpi käynyt osaa ja se on johtanutkin tiettyjen yliopistojen suosimiseen NP:tä palkattaessa.

Lisäksi Iso-Britannia koostuu neljästä eri alueesta: Skotlanti, Wales, Pohjois-Irlanti ja Englanti ja näiden välillä on eroja muun muassa terveyspalvelurakenteessa, sosiaalipalveluissa ja yksityisten palveluiden käytössä. Sekin tekee kokonaiskuviosta kirjavan.

Tänä syksynä on alkanut mahdollisuus myös opintojen suorittamiseen oppisopimuksella: kaksi päivää viikosta ollaan yliopistolla ja kolme työpaikalla, mutta ei osana työvoimaa.

Lääkärit ovat kasvavasti myötämielisiä työnkuville, vaikka osa saattaa edelleen nähdä ne uhkana. Osa lääketieteellisistä erikoisalayhdistyksistä myös pyrkii määrittämään NP-toimintaa ja ottamaan heidät osaksi lääketieteellisiä ammattihenkilöitä, mutta tämä ei ole toivottava suuntaus, koska se johtaisi irtautumiseen työnkuvassa olennaisesta hoitotyön lähtökohdasta.

Myös MacLaine nosti esiin isona pulmana laajavastuisten ammattilaisten rekisteröinnin puutteen. Selvityksessä huomattiin, että UK:ssa toimii NP-nimikkeellä yli 300 henkilöä, jotka eivät ole edes sairaanhoitajia.

On todella haitallista työnkuvien edistämiselle ja maineelle, jos tällainen ammattilainen tekee työssään kohtalokkaan virheen, joka nostetaan mediaan. Suuri yleisö ei välttämättä ymmärrä, että kyse on puoskarista eikä oikeasta NP:sta.

Kiitos isännnille! Katrina Maclaine ja Sairaanhoitajaliiton Anna Suutarla.

Kehittämistyötä työnkuvien ja koulutuksen yhtenäistämiseksi

Eri toimijat, kuten Sairaanhoitajaliitto RCN, toimivat yhdessä työnkuvien, koulutuksen ja sääntelyn yhtenäistämisen eteen. RCN on muun muassa julkaissut standardit laajavastuiselle hoitotyölle.

USA:n tapaan (USA nonpf) myös UK:ssa rakennetaan nyt APN-akatemiaa, joka tuottaa todennäköisesti ensi vuonna standardit koulutukselle . Merkittävä toimija onkin kouluttajien oma verkosto, AAPEUK, Association of Advanced Practice Educators, jonka puheenjohtajana toimii Katrina MacLaine.

Health Education England (HEE) on julkaissut 2016 kansallisen määritelmän laajavastuisille asiantuntijoille (advanced clinical practitioners, ACP). Sen kirjoittaminen kesti kaksi vuotta eikä ollut ihan helppo prosessi. Tavoite oli, että edellytykseksi kirjataan maisterin tutkinto, mutta viime vaiheessa se muuttui olemaan maisterin tutkinto tai vastaava.

Matkakertomuksen seuraava osa 7/11 paljastaa muun muassa millainen oli oikeasti Florence Nightingalen lamppu!

Päivä 3: Manchester

Tiina Marttila, Virpi Sulosaari, Anna Suutarla

Manchesterissa vierailimme sairaalassa, Manchester Foundation Trust (MFT). Emäntämme oli Salfordin yliopiston yliopettaja Annabella Gloster, jolla on äidin puolelta suomalaiset sukujuuret😊

Meitä tapaamaan tuli myös hoitotyön johtaja Anne Woodward sekä runsas joukko jo valmistuneita tai koulutuksessa olevia laajavastuisia asiantuntijoita eri ammattialoilta, valtaosin kuitenkin sairaanhoitajataustaisia. Pääsimme pienryhmissä myös kiertämään osastoilla.

Sairaalassa on henkilöstöä noin 20 000, näistä sairaanhoitajia noin 6 400 ja näistä laajavastuisia asiantuntijoita noin 100, monilla eri erikoisaloilla.

Salfordin yliopistolla maisterikoulutus on kaksivuotinen, viikosta ollaan kaksi päivää yliopistolla ja kolme päivää kliinisessä työssä harjoittelijan statuksella (trainee advanced practitioner). Opintojen alussa tehdään kolmikantasopimus yliopiston, sairaalan ja opiskelijan välillä. Työkokemusta tulee olla vähintään viisi vuotta, joista kolme vuotta omalla erikoisalalla.

Myös Salfordissa aiemmin kliinisestä opetuksesta vastasivat valtaosin lääkärit, nykyään enenevästi muut laajavastuiset ammattilaiset. Opiskelijat pitävät tästä trendistä, että saavat koulutusta enenevästi omilta kollegoiltaan. Opinnoissa hyödynnetään myös simulaatiota ja opiskelijat eläytyvät ajoittain potilaan rooliin.

Opiskelijoiden urapolkutarinoissa nousi usein esiin se, että he olivat halunneet kehittää osaamistaan, mutta eivät halunneet hallinnollisiin- tai johtamistehtäviin. Mahdollisuus kliiniseen urakehitykseen oli merkittävää alalla pysymiselle ja työhyvinvoinnille.

Harjoittelujakson jälkeen opiskelijat valtaosin työllistyvät yksikköönsä. He ovat usein osastollaan hyvin pysyviä työntekijöitä, kun taas lääkärit vaihtuvat usein.

Keskustelussa nousi esille myös kannustavan esimiehen tärkeä rooli koulutuksen ja uusien työnkuvien mahdollistajana. Hän voi turvallisesti tuuppia sinua rajoille, joille et yksin uskoisi voivasi mennä.

Vierailustamme tehtiin lehtijuttu Salfordin yliopiston lehteen!

 

Mutta miltä näyttää APN- ja lääkkeenmääräämistilanne koko UK:n alueella? Siitä matkakertomuksen seuraavassa osassa 6/11.

Kliininen urapolku Suomessa

Tiina Marttila, Virpi Sulosaari, Anna Suutarla

Huddersfieldin yliopistolla Anna Suutarla ja Virpi Sulosaari esittelivät Suomen tilannetta.

Sairaanhoitajan kliininen urapolku Suomessa.

Suomessa on 2000-luvun alkupuolelta ollut kasvavasti mahdollisuuksia maisteritasoisiin kliinisiin urapolkuihin, vaikka koulutusta ja työnkuvia yhä kehitetään. Sairaanhoitajan rajattu lääkkeenmääräämisoikeus on meillä ollut vuodesta 2010.

Toisin kuin UK:ssa, meillä on ylemmissä tutkinnoissa ns. duaali-malli eli ylemmän korkeakoulututkinnon voi suorittaa joko YAMK-tutkintona tai yliopistosta. UK:ssa niin sairaanhoitaja- kuin maisterikoulutus on yliopistossa.

APN-työnkuvista tunnistamme Suomessa NP- ja CNS-työnkuvat, suomeksi asiantuntijasairaanhoitaja ja kliinisen hoitotyön asiantuntija.

Karkeasti voi sanoa, että NP on enemmän korvaava työnkuva (hyvin kliininen työnkuva, joka sisältää tehtäviä, joita lääkäri on perinteisesti tehnyt) ja CNS täydentävä työnkuva (enemmän välillinen kliininen työnkuva ja sisältää tehtäviä, joita ei ole ennen ollut, esim. laadun parannus ja tutkitun tiedon jalkauttaminen).

Nykyisellään voisi Suomessa ajatella, että NP-tyyppiset osaajat tuotetaan meillä YAMK kliininen asiantuntija -koulutusohjelmista, jotka edelleen kehittävät profiiliaan ja yhteisymmärrystä yhtenäisistä kompetensseista. CNS-tehtäviin palkattavilla taas on useimmiten maisterin tai jopa tohtorin tutkinto yliopistosta.

Virpi Sulosaari esitteli YAMK kliininen asiantuntija (NP) kompetenssien kehittämistyötä Suomessa

Kliinisissä ylemmissä tutkinnoissa on eroa eri oppilaitosten välillä muun muassa sen suhteen kuinka paljon niissä on kliinisten taitojen harjoittelua, joissain ei ole sitä ollut lainkaan.

Käytännön erot Britannian ja Suomen välillä tulevat esiin juuri kliinisessä asiantuntijatyössä eli Suomessa ei sairaanhoitajalla ole oikeutta tehdä diagnoosia ja samalla laajuudella muita vaativia hoidon arviointitehtäviä.

Lääkkeenmääräämisoikeuden saaneita sairaanhoitajia on Suomessa ensi keväänä jo lähes 500, mutta heitä on tähän saakka koulutettu ammattikorkeakouluissa lähinnä aikuisten terveysasematyöhön ja päivystykseen 45 opintopisteen lisäkoulutuksena. Heidän koulutukseensa kuuluu kiinteästi myös laajavastuisten kliinisten taitojen harjoittelua muun muassa potilaan tutkimiseen.

Kokemukset näistä sairaanhoitajista ovat tehdyn selvityksen mukaan positiivisia. Lääkkeenmääräämiskoulutus on tulevaisuudessa mahdollisesti laajenemassa ja määrättävien lääkkeiden valikoima laajentuisi nykyisestä noin neljästäkymmenestä. Lakiesitys on valiokunnan käsittelyssä.

Keskustelussa opiskelijoiden kanssa nousi esiin muun muassa sairaanhoitajien rekisteröinti. UK:ssa sairaanhoitajan on maksettava 120 £ vuodessa pysyäkseen rekisterissä ja lisenssi tulee uusia kolmen vuoden välein, mikä myös maksaa.

Suomessahan on vain kertamaksu, kun valmistuttua kirjataan Valviran rekisteriin ja sen jälkeen siellä pysyykin, ellei jonkin väärinkäytöksen vuoksi tule oikeuksien rajoittamista tai niiden poistamista.

 

Matkakertomuksen osassa 5/11 pääset mukaan sairaalaan Manchesteriin: miltä työnkuvat käytännössä näyttävät?