Sairaanhoitajaliitto lanseerasi syksyllä 2018 uuden jäsenedun: kansainväliset opintomatkat. Syyskuussa vierailtiin Virossa ja marraskuussa on edessä matka Isoon-Britanniaan.

Viron matkalle lähti mukaan 23 liiton jäsentä. Kolmipäiväisellä matkallemme vierailimme Tallinnassa Viron terveysministeriössä, Pohjois-Viron aluesairaalassa ja Järveotsan perhekeskuksessa sekä Tartossa terveydenhuollon oppilaitoksessa ja yliopistosairaalassa.

Hieno porukkahenki ja kollegiaalisuus yhdistivät, vaikka matkaajat tulivat ympäri Suomea, työskentelivät tai opiskelivat erilaisissa toimipaikoissa ja olivat eri ikäisiä.

 

Opintomatkalaiset Viron terveysministeriön edessä

Kaksi matkalla mukana ollutta, Katri Maijala ja Ulla-Maija Kipinä, kertovat kokemuksistaan.

Opintomatka hoitotyön opintojen näkökulmasta

Sairaanhoitajaliiton opintomatkalle lähtö jännitti minua näin 2. vuoden sairaanhoitajaopiskelijana: ymmärränkö tarpeeksi käsiteltävistä asioista tai miten minut otetaan mukaan ryhmään, olenhan vasta opiskelija.

Jännitys osoittautui turhaksi, koska ryhmähenki oli loistava, ja jokainen toi oman näkökulmansa asioihin, koulutuksen ja työkokemuksen kautta. Pystyin opiskelijana suoraan vertailemaan sairaanhoitajakoulutuksen sisältöä Suomessa ja Virossa, ja tarkastelemaan eroavaisuuksia maiden välillä.

Tartu Health Care College oli kerrassaan tyylikäs koulu, jossa opiskelijoiden viihtyvyyteen on panostettu esimerkiksi kalusteilla. Koulun sisustuksessa näkyi hoitoala, esimerkiksi seinällä oli iso teos, joka kuvasi sydäntä.

 

Koulussa on useita tutkinto-opiskelijoita kuten sairaanhoitajia, fysioterapeutteja ja röntgenhoitajia, tarjolla on yhteensä 7 eri tutkinto-ohjelmaa. Opiskelijoilla on hieno mahdollisuus toimia yhteistyössä, koska eri tutkinto-opiskelijat ovat samassa koulurakennuksessa. Tämä tuo ymmärrystä hoitoalan moniammatillisuudesta, jossa sairaanhoitaja tekee yhteistyötä esimerkiksi fysioterapeutin tai erikoissairaanhoidon kanssa.

Tarton koulussa oli hankittu vastikään aivan uudenlainen opetusväline anatomian ja fysiologian opettamiseen jota kierrätetään Virossa eri koulujen välillä: kosketusnäytöllinen ihmiskeho. Laite on ollut todella kallis hankinta, mutta se tuo ihan uudenlaisia ulottuvuuksia ihmiskehon rakenteiden opetteluun ja on varmasti suosittu laite opiskelijoiden keskuudessa.

Laitteesta sai sormella koskettamalla näkyviin ihmiskehosta koko vartalon, luuston, lihakset ja verisuonet. Kehoa sai tarkasteltua suoraan edestä päin, sivulta tai ylhäältä, tai pystyi valitsemaan tarkasteluun esimerkiksi vain pääkallon.

Digitaalinen anatomian opetustaulu

 

Laitteen avulla on hyvä opetella hahmottamaan eri kehonosat, koska keho ei ole pilkottu osiin kuten useimmat opetustorsot ovat ja niiden kokokin voi olla eri kuin todellisuudessa. Tällä laitteella voi tarkastella monia eri asioita ihmiskehosta, joten tämä on ollut varmasti loistava hankinta koulun kannalta.

Sairaanhoitajaopiskelijana olen saanut paljon ajankohtaista tietoa terveysalan ja koulutuksen kehityksestä, sen vuoksi oli mielenkiintoista kuulla Viron tilanteesta.

Olen suorittanut vasta työharjoittelun Kainuun keskussairaalan kirurgian osastolla, jonka vuoksi pystyin tekemään pieniä vertailuja sairaaloiden välillä: sairaalan viihtyvyydestä ja varustelutasosta, osastojen toiminnasta ja turvallisuudesta.

Tallinnan ja Tarton sairaalassa saadut esittelykierrokset antoivat paljon tietoa Viron terveydenhuollosta, erityisesti Tarton sairaalan perhekeskeisyys lastenosastolla oli mieleenpainuvaa. Sairaalassa näin myös kädenheilautuksilla toimivia ovenavauspainikkeita, jolloin hygienia paranee huomattavasti, kun oven avaaminen ei vaadi muuta kuin käden heilautuksen seinään merkityllä kohdalla.

Keskustelua herätti myös sairaaloiden ja koulun siisteys, joka oli huomattavaa ja paremmalla tasolla kuin Suomessa tähän asti näkemäni.

Suosittelen lämpimästi opintomatkalle lähtöä ja toivon näitä järjestettäväksi myös tulevaisuudessa, erittäin antoisa reissu jota muistelee vielä pitkään!

 

Katri Maijala
Sairaanhoitajaopiskelija
Kajaanin ammattikorkeakoulu

 

Perhekeskeistä hoitotyötä Virossa

Saimme tilaisuuden tutustua Sairaanhoitajaliiton järjestämällä ensimmäisellä kansallisella opintomatkalla Tallinnan Järveotsa perhekeskukseen 11.9.2018.

Osastonhoitaja oli meitä matkalaisia vastassa ja kertoi perhekeskuksen toiminnasta:
Perhekeskuksen toiminta-alueella on reilut 13 000 väestöpohja, jossa perheet listautuvat lääkärille palveluita saadakseen. Terveydenhuollon ammattilaisia oli yhteensä 21, seitsemän lääkäriä ja 14 sairaanhoitajaa. Lääkärillä on n. 1800-2000 asiakasta ja hän hoitaa perheitä yhdessä kahden sairaanhoitajan kanssa.

Perhekeskus toimii arkisin klo 8-17, maanantaisin 8-18 ja sairaanhoitajat ns. omahoitajat hoitavat koko perhettä.

Järveotsan perhekeskus Tallinnassa

Tarvittaessa työntekijät tekevät kotikäyntejä ja vastaanottavat asiakkaitaan myös perhekeskuksen tiloissa. Lisäksi omahoitajat vastaavat puhelimessa perheiden soittoihin sekä nettihoitajana, internetin kautta saapuviin kysymyksiin.

Osastonhoitaja kertoikin, että E-Health on käytössä ahkeraan virolaisessa perheessä, puolet potilastiedoista on jo sähköisenä ja sähköistä reseptiä käytetään. Vanhemmat näkevät lapsen tiedot lapsen 18 ikävuoteen saakka.

Perhekeskuksessa ei ole äitiyspalveluita, psykiatrista sairaanhoitajaa eikä sosiaalipalveluiden työntekijää, vaan tarvittaessa omahoitaja ottaa heihin yhteyttä ja ohjaa asiakkaan tarvitsemansa palveluiden piiriin. Tämä eroaa meidän neuvolapalveluista, joissa hoidetaan sekä raskaana olevat että syntyneet lapset samassa palvelussa.

Perhelääkäri lähettää asiakkaan sairaalaan, mikäli sairaalahoidon tarvetta on, muutoin asiakkaat hoidetaan perhekeskuksessa. Sairaanhoitajilla mahdollistuu itsenäinen hoitotyö, rokottamiset ja laboratoriokokeisiin lähettämiset ovat arkea. Jonkin verran näkyy rokotusvastaisuus virolaisissa perheissä kuten meillä Suomessakin.

Perhekeskus saa rahoitustaan vuosittain arvioinnin kautta, kapitaatiopohjalta. Rahoitussummaan vaikuttaa siis asiakaskunnan ikä, hoitoisuus sekä mm. laatukin, onko riittävästi koulutettua henkilökuntaa perhekeskuksen toimintaan.

Oli mukava kuulla osastonhoitajalta, että ns. omalle lääkärille listautuneet asiakkaat saavat palvelua perhekeskuksesta, jos oma lääkäri tai sairaanhoitaja on poissa, esim. koulutuksessa. Akuutit asiakkaan tarpeet hoidetaan muiden tiimien työntekijöiden avulla.

Perhekeskuksen tilat olivat siistit ja viihtyisät. Seinillä oli kuvia, odotushuoneessa mm. Nalle Puh sekä käytännönläheisiä ohjeita.

 

Perhekeskuksen alakerrassa toimi apteekki, joten asiointi paikan päällä sekä mahdollisesti asiakkaan tarvitsema reseptilääke oli mukaan saatavissa samalla käynnillä.

”Isät hoitamassa lapsiaan”

Perhekeskeinen hoitotyö näyttäytyy myös sairaalassa. Vieraillessamme Tarton Yliopistosairaalassa 13.9.2018 lastenosaston osastonhoitaja kertoi, että lapsen tullessa sairaalaan, toinen vanhemmista tulee mukaan osastolle. Valtion maksama hoitoraha kattaa yhden vanhemman mukanaolon, mutta nykyisin osa perheistä maksaa itse toisenkin vanhemman mukaan tulon.

Osastonhoitaja kertoi, että usein vanhemmista isä jää sairasta lastaan hoitamaan, koska äitien tulotaso, palkka, on suurempi kuin isän. Tämä eroaa meidän tämän hetken yhteiskunnallisesta tilanteesta, jossa usein perheen isän ansiotaso on korkeampi kuin äidin.

Vierailumme aikana perhekeskuksen ja sairaalan lastenosastojen osastonhoitajien puheenvuoroista nousi tärkeäksi perhekeskeisyys sekä lapset hoitotyössä, koska syntyvyys myös Virossa kuten Suomessakin on laskusuuntainen.

Ulla-Maija Kipinä
Asiantuntija
Oulun kaupunki, hyvinvointipalvelut, kehittämispalvelut

 

Mukavia muistoja!

Palautekyselyssä matkalle osallistuneet antoivat pääsääntöisesti positiivista palautetta. Reissu tarjosi niin ammatillista oppia, kollegiaalisuutta kuin virkistystä!

Tässä muutamia kommentteja matkaajilta:

”Loistava mahdollisuus päästä tutustumaan naapurimaan terveydenhuoltoon ja päästä vierailemaan paikkoihin (terveysministeriö,sairaalat jne), joihin ei olisi turistina mahdollisuutta päästä. Meidät otettiin erittäin hyvin vastaan joka paikassa, oppaat ja opastajat ihan huipputasoa ja matkan järjestelyt paremmat kuin matkatoimistojen seuramatkoilla tms.”

”Jäi positiivinen olo, sairaanhoitajuus oli yhdistävä tekijä. Oli mukava kuulla eri puolelta Suomea erilaisissa töissä toimivia. Kaikilla oli joustavuutta👍Naapurimaasta oppi taas paljon. Hyvä tiivis ohjelma, lisää tällaista😉”

”Antoisaa nähdä miten naapurissa toimitaan. Se antaa perspektiiviä omaan työhön ja työpaikan kuvioihin.”

”Antoisaa oli matkan monipuolisuus, hyvä ryhmähenki ja mahtava matkanjohtaja. Aikataulu oli melko tiivis, mutta se mahdollisti ohjelman monipuolisuuden.”

Palautteen pohjalta kehitämme edelleen tätä uutta jäsenetuamme ja tarjoamme matkoja tulevaisuudessakin – seuraa ilmoittelua ja lähde mukaan! Ja muista hyödyntää jäsenetuna opintoapurahaa.

Katso kuvia reissusta: päivä yksi, päivä kaksi ja päivä kolme.

 

Anna Suutarla
Kansainvälisten asioiden päällikkö
Sairaanhoitajaliitto

ICN:n NP/APN -verkoston konferenssi Rotterdamissa 26.-29.8.2018

Sairaanhoitajien laajavastuiset, itsenäiset työnkuvat (APN, Advanced Practice Nursing) kiinnostavat globaalisti.

Yli 1500 asiantuntijaa, 57 maasta, kokoontui elokuussa 2018 Kansainvälisen sairaanhoitajaliiton (International Council of Nurses, ICN) APN-verkoston järjestämään kongressiin Rotterdamissa.

ICN:n APN-verkoston kongressi järjestetään kahden vuoden välein, Rotterdamin kongressi oli jo kymmenes. Vuonna 2016 kongressi oli Hong Kongissa ja 2014 Helsingissä. Osallistujamäärä kasvaa kerta kerralta!

Suomesta paikalla oli miltei parikymmentä asiantuntijaa, joista useammilla oli suullinen esitys tai posteri kongressissa.

Suomalaisosallistujia Rotterdamin kongressissa

Aktiivinen kehittämistyö käynnissä globaalisti

Sairaanhoitajien laajavastuisia, itsenäisiä hoitotyön asiantuntijatyönkuvia (APN) kehitetään parhaillaan ainakin 70 maassa.

Yläkäsitteen (APN) alla on eri maissa erilaisia työnkuvia, kuten Nurse Practitioner (NP, asiantuntijasairaanhoitaja) ja Clinical Nurse Specialist (CNS, kliinisen hoitotyön asiantuntija).

Joissain maissa käytetään ainoastaan termiä APN, jolloin se ei toimi yläkäsitteenä.

Joskus törmää ajatteluun, että sairaanhoitajan laajavastuisissa työnkuvissa on kyse tehtävänsiirrosta sairaanhoitajien ja lääkärien välillä. Tämä on liian kapea näkemys.

Silloin, kun lisäkoulutettu sairaanhoitaja toimii laajavastuisessa, itsenäisessä ammattitehtävässä, hän toimii uudenlaisessa ammatissa, professiossa, joka eroaa muista terveydenhuollon ammateista. Kun kokenut ja lisäkoulutettu sairaanhoitaja alkaa työskennellä laajavastuisena hoitotyön asiantuntijana, on hän tässä uudessa tehtävässä aloittelevan, noviisin, roolissa.

Tuttujen kohtaamisia! CNS-tutkija Krista Jokiniemi, Sairaanhoitajaliiton Anna Suutarla ja professori Denise Bryant-Lukosius Kanadasta. Jokiniemi kuuluu ICN:n APN-verkoston Practice-työryhmään ja Bryant-Lukosius Research-työryhmään.

Määritelmien uudistamista

Kansainvälisesti, kuten myös Suomessa, laajavastuisten sairaanhoitajien tehtävänkuvat ja roolit eivät ole täysin yksiselitteisiä ja selkeitä.  ICN on luonut globaalin määritelmän APN-työnkuvalle. Suomennettuna se kuuluu:

”Laajavastuisen hoitotyön asiantuntija (Advanced Practice Nurse) on rekisteröity sairaanhoitaja, joka pystyy vaativaan itsenäiseen päätöksentekoon ja omaa maisteritasoiset tiedot, taidot sekä pätevyyden toimia terveydenhuollon vaativissa työtehtävissä.”
(ICN 2002)

ICN päivittää parhaillaan  tätä määritelmää. Suomen sairaanhoitajaliitto kommentoi uutta määritelmää, kun se lähetetään ICN:n jäsenjärjestöihin arvioitavaksi.

Lausunnossaan Sairaanhoitajaliitto tuo esille kansallisena näkemyksenä rakenteen, joka on kuvattu vuonna 2016 ilmestyneessä raportissa ’Sairaanhoitajien uudet työnkuvat’. Kongressissa käytyjen keskustelujen myötä vaikutti siltä, että esimerkiksi kanadalaiset määrittelevät laajavastuiset, itsenäiset työnkuvat kanssamme hyvin samankaltaisesti.

Suomen sairaanhoitajaliiton malli: APN sateenvarjokäsitteenä ja kaksi eri työnkuvaa

APN-yläkäsitteen alla erilaisia työnkuvia

ICN:n nykymääritelmässä korostuu APN-työnkuvista erityisesti Nurse Practitioner -työnkuva ja myös konferenssiesitykset painottuivat tähän työnkuvaan.

Erilaisilla APN-työnkuvilla on yhteisiä piirteitä, mutta myös omia painopistealueita. Työnkuvissa voidaan tunnistaa karkeasti kahtia jaettuna: 1. korvaava työnkuva (aiemmin lääkärin suorittamia tehtäviä) ja 2. täydentävä työnkuva (uudenlaisten palvelujen tuottaminen).

Pääpuheenvuorossaan professori Lisbeth Fagerström Åbo Akademista nosti esiin työnkuvien kahdeksan ydinkompetenssia: kliininen osaaminen, eettinen päätöksenteko, ohjaus ja neuvonta, konsultaatio, yhteistyö, case management, tutkimus ja kehittäminen sekä johtaminen.

Fagerström myös kertoi Sairaanhoitajaliiton APN-asiantuntijaryhmän ’Sairaanhoitajien uudet työnkuvat’ -raportista.

Laajavastuisissa tehtävissä työskentelevät sairaanhoitajat hoitavat hänen mukaansa ihmiskeskeisesti, moniammatillisessa yhteistyössä, varmistaakseen laadukkaat ja vaikuttavat palvelut. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että yhteistyössä sitoudutaan yhtenäisiin tavoitteisiin ja toimintatapoihin sekä jaetaan vastuualueet ja resurssit suunnitelmallisesti yksilön tarpeet huomioiden.

Lisbeth Fagerströmin pääpuheenvuoro

Asiantuntijasairaanhoitajat (nurse practitioner, NP) yhdistävät työssään kliinisen potilashoidon, tutkimuksen, kehittämisosaamisen, koulutuksen ja tiimijohtamisen tehtäviä. Työrooleja kuvaa korkea ammatillinen autonomia ja itsenäinen työskentely. Potilaan tutkimisen, päätöksenteon ja diagnostisen päättelyn taidot ovat pitkälle kehittyneitä.

Asiantuntijasairaanhoitajan ammattipätevyys kliinisessä työssä on vahvaa ja he ovat usein ensimmäinen kontakti potilaalle terveydenhuollon palveluihin. Muut terveydenhuollon ammattihenkilöt konsultoivat näitä asiantuntijasairaanhoitajia.

Ketkä ovat asiantuntijasairaanhoitajia Suomessa, onko meillä tätä työnkuvaa?

Voisivatko he olla esimerkiksi sairaanhoitajia, joilla on ylempi ammattikorkeakoulututkinto (kliininen asiantuntija) sekä rajattu lääkkeenmääräämisoikeus, ja lisäksi työnkuva, jossa tätä osaamista voi hyödyntää? Vai riittäisikö yksinään jokin nyt saatavilla oleva YAMK-tutkinto tai tiedekorkeakoulumaisteritutkinto tai lääkkeenmääräämisen erikoispätevyys tuottamaan riittävän osaamisen tähän tehtävään?

Suomalaista kouluttajaosaamista: Nina Kilkku ja Virpi Sulosaari

Lähtökohtaisesti Suomessa sairaanhoitajan työnkuva on itsenäisempi kuin monessa muussa maassa. Esimerkiksi perusterveydenhuollossa sairaanhoitaja on meillä usein ensimmäinen ja jopa ainut hoitokontakti potilaalle/asiakkaalle. Monissa muissa maissa terveydenhuollon toiminta on selkeämmin lääkärivetoista ja sairaanhoitajalla on enemmän avustava rooli.

Kliinisen asiantuntijan ylemmän ammattikorkeakoulututkintoon on valmistunut jo satoja terveysalojen ammattilaisia, jotka ovat virallistaneet yhteistyönsä myös yhdistyksenä: Kliiniset asiantuntijat YAMK – KLIAS ry.

Kliinisen hoitotyön asiantuntijat (clinical nurse specialist, CNS)  tekevät kehittämistyötä osana moniammatillisia tiimejä tavoitteenaan laadukas, turvallinen ja vaikuttava kokonaishoito. He osallistuvat tutkimushankkeisiin, soveltavat tutkimuksista saatua tietoa käytännön hoitotyöhön ja verkostoituvat laajasti kansallisesti sekä kansainvälisesti.

Suomessakin tunnetaan kliinisen hoitotyön asiantuntijan laaja-alainen ja -vastuinen tehtävä. Se liittyy vahvasti näyttöön perustuvan hoitotyön kehittämiseen ja laadun varmistamiseen organisaation strategian mukaisesti hyödyntäen arviointi-, tutkimus- ja johtamisosaamista.

Suomessa on tällä hetkellä palkattuna yli 80 kliinisen hoitotyön asiantuntijaa ja heillä valtaosalla on maisterin tutkinto yliopistosta, osalla nykyään myös tohtorin tutkinto. Heillä on myös oma verkosto, Terveystieteiden kliiniset asiantuntijat, Clinical Nurse Specialist, joka on myös Sairaanhoitajaliiton asiantuntijajaosto.

Virpi Sulosaari pitää esitystään.

Tulevaisuus haastaa osaamisen

Pääluennoilla puhujat keskittyivät luotaamaan tulevaisuuden haasteita.

Väestön ikääntyessä ja teknologian kehittyessä terveydenhuollon työvoiman tarve ja kustannukset nousevat nopeasti. Resursseja leikataan niistä toiminnoista ja hoidoista, jotka eivät ole vaikuttavia ja kustannustehokkaita. Laajavastuisissa, itsenäisissä tehtävissä toimivat sairaanhoitajien määrän lisääminen ja osaamisen hyödyntäminen on vaikuttava keino vastata näihin haasteisiin.

Ihmiskeskeiset palvelut (People-centred health services) nostettiin pääluennoissa vahvasti esille. Tämä on yksi WHO:n tavoitteista terveydenhuollon kehittämisessä.

Ihmiskeskeisissä palveluissa keskitytään kokonaisvaltaisesti ihmiseen, ja hänen tarpeisiin, ei sairauteen. Myös ihmisen lähiympäristö, kuten perhe, omaiset ja ystävät, otetaan mukaan osaksi hoitotyötä.

Laajavastuisissa, itsenäisissä tehtävissä toimivat sairaanhoitajat ovat keskeisessä roolissa johtamassa ja toteuttamassa näitä ihmiskeskeisiä palveluja ja hoitoa.

Professori Ann Van Hecke Ghent yliopistosta Belgiasta toi innostavasti esiin sen, kuinka tiimin jäsenten tulee yksilöllisesti kasvaa omassa osaamisalueessaan/tehtäväkentässään. Moniammatillisessa yhteistyössä yksilöjen vahvalla osaamisella on tärkeä merkitys.

Näiden osaavien yksilöiden tulee kasvaa tiimiksi, joka jatkaa kasvuaan yhdessä yhä vahvemmaksi ja osaavammaksi tiimiksi. Sairaanhoitaja voi halutessaan jatkokouluttaa itseään sekä toimia uransa aikana hyvin erilaisissa tehtävissä ja rooleissa eri tiimien jäsenenä. On tärkeää, että työnantajaorganisaatiot tukevat tätä ammattiuran kehittymistä sen eri vaiheissa.

Sairaanhoitajat ovat olleet aina merkittävä osa terveydenhuollon tiimejä ja laajavastuiset sairaanhoitajat ovat tulleet erittäin odotettuna vahvistuksena mukaan näiden tiimien toimintaan.

Terveiset globaalista APN-verkostosta

Tohtori Melanie Rogers Isosta-Britanniasta toimii ICN:n APN-verkoston puheenjohtaja ja työskentelee asiantuntijasairaanhoitajana (NP) ja kouluttajana. Hän kertoi globaalin APN-kehittämistyön ajankohtaiskuulumisia.

Kansainvälisen sairaanhoitajaliiton APN-verkostolla on useita työryhmiä, esimerkiksi tutkimuksen, koulutuksen ja viestinnän ryhmät, ja uutuutena on tulossa oma APN-opiskelijoiden työryhmä. Tutkimusryhmä on hiljan tehnyt globaalin kartoituksen Nurse Practitioner -työnkuvan kompetensseista.

Kehittämistyöstä huolimatta APN-työssä on edelleen haasteita. Kansainvälisesti nimikkeissä, määritelmissä, työnkuvissa, koulutuksessa, laillistamisessa ja sääntelyssä on eroja.

Rogersin mukaan APN-työnkuvien kehittämisestä haetaan monissa maissa vastausta kasvaviin haasteisiin: terveystarpeiden kompleksisuus, monilääkitys, väestön ikääntyminen ja riittämättömät terveyspalvelut.

Yksi avainkysymys on työnkuvien sääntely: rekisteröidäänkö ja laillistetaanko työnkuvat vai voiko periaatteessa kuka tahansa millä tahansa täydennyskoulutuksella sanoa olevansa APN?

Verkosto tekee parhaillaan globaalia selvitystä APN-työnkuvista, -sääntelystä, -koulutuksesta ja -toiminnasta. Mukaan etsitään ympäri maailman APN-kliinikoita, -tutkijoita, -kouluttajia, -valvontaviranomaisia ja -hallinnosta vastaavia. Osallistu 30.10. mennessä, jos tunnistat itsesi kohderyhmästä!

Viime marraskuussa meillä oli ilo saada Melanie Rogers Suomeen pääpuhujaksi kansalliseen APN-seminaariimme. Voit katsoa ja kuunnella hänen puheenvuoronsa. Tänä vuonna marraskuussa Sairaanhoitajaliitosta lähtee opintomatkalaisia tutustumaan Melanie Rogersin ja hänen kollegoidensa työhön Nurse Practitioner -kouluttajina UK:ssa.

Rotterdamin kongressi oli jo 10. APN-verkoston kongressi!

Kokemuksia laajavastuisista, itsenäisistä työnkuvista eri maissa

Jo viidessätoista OECD- tai EU-maassa on jonkin asteinen sairaanhoitajien lääkkeenmääräämisoikeus ja tämä toiminta on laajenemassa. Esimerkiksi Australiassa maisterikoulutetuilla asiantuntijasairaanhoitajilla (Nurse Practitioner, NP) on lääkkeenmääräämisoikeus.

Maassa on kuitenkin todettu, että tämä ei riitä potilaiden tarpeisiin vastaamiseksi. Nyt lisäksi kliinistä työtä tekeville sairaanhoitajille ollaan kansallisesti kehittämässä rajattua lääkkeenmääräämistä, jotta esimerkiksi syrjäseuduilla asuvat potilaat saisivat riittävän hoidon (Prescribing in Partnership, PiP).

Yhdysvalloissa asiantuntijasairaanhoitajien (Nurse Practitioner, NP) rooleja on kehitetty jo yli 50 vuotta. Rekisteröityneitä asiantuntijasairaanhoitajia on jo noin 248 000, jotka hoitavat vuosittain yli 1,02 miljardia potilaskäyntiä. Nämä sairaanhoitajat ovat koulutustasoltaan maistereita tai tohtoreita.

Toiminnan itsenäisyys vaihtelee USA:ssa osavaltioittain. Yhteensä 23 osavaltiossa asiantuntijasairaanhoitajilla on täysin itsenäinen toimintaoikeus. Tämä pitää sisällään itsenäisen potilaan tutkimisen, diagnostisten kokeiden tilaamisen ja tulkinnan, diagnoosin asettamisen, hoitojen aloittamisen ja niiden seuraamisen sekä lääkkeen määräämisen.

Työn kustannustehokkuudesta on USA:ssa tuoretta näyttöä. Niissä osavaltioissa, joissa asiantuntijasairaanhoitajilla on täysin itsenäinen toimintaoikeus, terveydenhuollon vuosittaiset kustannukset kansalaista kohden ovat 8 221 dollaria. Kun taas niissä osavaltioissa, joissa asiantuntijasairaanhoitajien rooli on rajoitettu, kustannukset ovat 11 427 dollaria vuodessa.

Alankomaissa on kehitetty sairaanhoitajien laajavastuisia, itsenäisiä työkuvia 2000-luvun alkupuolelta. Vuodesta 2009 säädettiin lainsäädäntöä ja aloitettiin lisäkoulutettujen asiantuntijasairaanhoitajien virallinen rekisteröinti kansalliseen rekisteriin.

Uuden tehtävänkuvan kehittymistä tuetaan Alankomaissa vahvasti valtion taholta muun muassa rahoituksella. Lainsäädäntöä on edelleen kehitetty viimeisen kymmenen vuoden aikana. Lääkkeenmäärääminen ei ole enää rajoitettu.

Alankomaissa laajavastuiset sairaanhoitajat vastaavat potilaan kokonaishoidosta ja toimivat osana moniammatillisia asiantuntijaryhmiä.  Maassa toimii nyt jo yli 3000 asiantuntijasairaanhoitajaa (Nurse Practitioner) ja opiskelijoita on jo yli 1000. Parhaillaan on käynnissä kymmenen maisteriohjelmaa, joista yhdeksän toteutuu ammattikorkeakouluissa.

Suomessa sairaanhoitajien maisteritason kliinistä jatkokoulutusta järjestetään yliopistossa  ja kliinisen asiantuntijan ylempänä korkeakoulututkintona kahdeksassa ammattikorkeakoulussa. Lääkkeenmääräämisoikeus edellyttää erillistä valtioneuvoston asetuksella ohjattua lisäkoulutusta ja Valviran myöntämää erikoispätevyyttä.

Sairaanhoitajien urakehityksen mahdollistamiseksi ja uudistuvien työnkuvien vuoksi tarvitaan Suomessakin asiantuntijasairaanhoitajia, joiden työnkuva voi ainakin osittain noudattaa kansainvälistä suuntausta.

Kansainvälinen yhteistyö tässäkin on tärkeää ja mahdollistaa sairaanhoitajien maisteritason osaamisen kansainvälisen vertailtavuuden, yhteistyömahdollisuudet tutkimukselle ja osaamisen kehittämiselle sekä työskentelyn muissa Euroopan maissa

Yhteinen työ jatkuu!

Verkoston seuraava konferenssi on 30.8.-2.9.2020 Halifaxissa, Kanadassa.

Lähde silloin mukaan! Ja muista hyödyntää Sairaanhoitajaliiton jäsenetuna opintoapurahaa kustannuksiin.

Seuraavaksi Kanadaan!

 

 

Kaikki esitykset löytyvät kongressin kotisivuilta.

Sairaanhoitajaliiton ’Sairaanhoitajien uudet työnkuvat’ -julkaisu löytyy suomen- ja englannin kielellä liiton kotisivuilta.

Seuraa ICN:n APN-verkostoa sosiaalisessa mediassa:

  • Facebook: ICN Nurse Practitioner / Advanced Practice Nurse Network
  • Twitter: #ICNGlobalAPN

 

Kirjoittajat:

Anna Suutarla, kansainvälisten asioiden päällikkö, Sairaanhoitajaliitto

Mervi Flinkman, työvoimapoliittinen asiantuntija, Tehy

Nina Kilkku, yliopettaja, Tampereen ammattikorkeakoulu

Virpi Sulosaari, yliopettaja, Turun ammattikorkeakoulu

Terhi Lemetti, kliininen asiantuntija, hoitotyö, HUS, Tulehduskeskus

Lähes päivittäin saamme lukea uutisia kuinka katastrofit ympäri maailmaa vaikuttavat ihmisten terveyteen ja kuinka paikalliset terveysviranomaiset kamppailevat äärirajoilla pystyäkseen tarjoamaan henkeä pelastavan avun katastrofien uhreille.

Kun hirmumyrskyt, tulvat, maanjäristykset ja muut katastrofit iskevät, hätäapua tarvitaan heti ja sen pitää myös olla laadukasta, vastata tarpeisiin oikealla hetkellä ja oikealla tavalla.

Katastrofiavun oltava laadukasta ja standardoitua

Katastrofien sattuessa ihmisten auttamishalu on suuri, jopa niin, että terveydenhuollon ammattilaisia ympäri maailmaa päätyi Haitin 2010 maanjäristyksen jälkeen lähtemään ”auttamaan” ihmisiä ja muun muassa tekemään leikkauksia kaduilla, puutteellisissa olosuhteissa ja aiheuttaen potilaille enemmän haittaa kun hyöytä.

Haitin tapahtumien jälkeen syntyi Maailman Terveysjärjestön (World Heath Organization, WHO), Emergency medical team (EMT) – initiative.

EMT-aloite luo minimistandardit terveydenhuoltoon äkillisten katastrofien jälkeen ja kaikkien tahojen, niin humanitaaristen organisaatioiden, vapaaehtoisjärjestöjen kuin valtiollisten ja armeijan, jotka apua tarjoavat, pitäisi näitä standardeja noudattaa. Tämä koskee niin kansallisia kuin kansainvälisiä toimijoita.

EMT-aloitetta vetää lääkäri Ian Norton joka toteaa että, ”good intentions are not enough”, eli pelkkä hyvä tarkoitus ei riitä vaan toteutuksenkin pitää olla laadukasta ja sen vuoksi ohjeistusta tarvitaan.

Oman osaamiseni syventäminen

Kun keväällä kirsikankukat kukkivat kauneimmillaan Genevessä, Sveitsissä, aloitin kolmen kuukauden työharjoitteluni tässä kyseisessä EMT-tiimissä.

Omasta taustani kerrottakoon se, että olen työskennellyt katastrofiavun parissa jo vuosia, sekä sairaanhoitajana katastrofialueilla, että Suomen Punaisessa Ristissä suunnitellen terveydenhuollon yksiköitä, terveysasemia ja sairaaloita ja kouluttaen avustustyöntekijöitä työskentelemään näissä yksiköissä.

Aikaisemman kokemukseni huomioiden olin innoissani, että pääsin harjoitteluun EMT-yksikköön.

Katastrofiavun ydin laadukas tiimityö

EMT-aloite on tärkeä osa globaalia terveydenhuollon toimintaa ja sillä on merkittävä rooli katastrofiterveydenhuollossa. Jokaisen lääkärin, sairaanhoitajan, kätilön ja muiden ammattilaisten jotka lähtevät työskentelemään katastrofialueelle, pitää olla osa tiimiä.

Tiimin toiminnan pitää olla laadukasta, henkilökunnan ammatillisesti päteviä ja koulutettuja ja tuoda mukanaan riittävästi materiaalia jotta he voivat tehokkaasti tehdä työnsä, ilman että he kuormittavat avustettavan maan viranomaisia.

EMT-yksiköiden pitää olla omavaraisia, tarjota palveluita kontekstiin ja katastrofin vaikutuksiin sopien ja ennen kaikkea toimia koordinoidusti ja vain kutsusta tulla auttamaan.

EMT-yksiköksi tavoittelevien sekä kansallisten, että kansainvälisten tiimien tulee rekisteröityä WHO:lle klassifiointiprosessiin millä varmistetaan että tiimi pystyy tarjoamaan kaikki palvelut ja tukitoiminnot laadukkaasti ja turvallisesti ja täyttämään vaaditut minimistandardit.

Katastrofiavun minimistandardit kirjattu

Katastrofien aikaisen potilashoidon minimistandardit on kirjattuna BlueBook -kirjaan.

Kirjassa määritellään ensinnäkin mikä on minimissään perusterveydenhuollon palveluita tarjoava yksikkö (EMT Type 1) ja mitä siellä pitää pystyä tekemään.

Mikä on sen infrastruktuuri, kapasiteetti, rooli suhteessa paikalliseen terveydenhuoltoon ja muihin terveydenhuollon toimijoihin, materiaalivalmius, organisaation vastuu ja periaatteet, henkilöstö ja tarvittava osaaminen, vesi-sanitaatio ja niin edelleen, aivan kuten WHO:n peruspilarit terveydenhuollosta edellyttävät.

Samat kriteerit ja kuvaukset on annettu sairaalalle (EMT Type 2) ja erikoistason/tehohoitotason sairaalalle (EMT Type 3).

Lisäksi on olemassa erillisiä asiantuntijatiimejä esimerkiksi palovammojen hoitoon.

Kyseisen ohjeistuksen luomiseen on osallistunut asiantuntijoita ympäri maailmaa, WHO:n asiantuntijoita, ulkopuolisia asiantuntijoita ja aihekohtaisia työryhmiä. Tiedon koostamisesta vastaa WHO:n Geneven EMT-yksikkö.

Harjoitteluni alkaessa kyseinen BlueBook oli juuri menossa uudistukseen ja sainkin aloittaa hahmottelemaan uutta kirjaa yhdessä projektiin palkatun konsultin kanssa. Harjoitteluni aikana sain osallistua eri osa-alueiden kehittämiseen ja kommentoida niitä omien kokemusteni pohjalta.

Standardit muuttuvat toiminnaksi

Edellä mainitun minimi-standardin tueksi on myös kehitteillä työkalupakki, EMT-TOOLKIT jossa on käytännön ohjeita tiimeille jotka koostavat terveydenhuollon palveluita, kuinka minimistandardit saavutetaan.

Jos ajatellaan, että BlueBook on ”what to do”, Toolkit on ”how to do it”.

Työkalupakin sisältö oli pääsääntöisesti jo olemassa, mutta suurimman osan ajastani käytin TOOLKITin tiedon uudelleen järjestämiseen, täsmentämiseen ja linkittämiseen, jotta se vastaisi päivityksessä olevia minimi-standardeja niin sisällöllisesti kuin terminologisesti.

Tavoitteena on, että vielä tänä vuonna 2018  ilmestyy uusi BlueBook ja pian sen jälkeen TOOLKIT.

Molempien tietopankkien on tarkoitus olla tarjolla eri maiden EMT-yksiköitä suunnittelevien käytössä jotta kansainvälisesti terveydenhuollon palvelut olisivat keskenään vertailukelpoisia ja helpommin koordinoitavissa katastrofien aikana ja tarjoaisivat yhtä laadukkaita palveluita kaikille avuntarvitsijoille.

Monipuolisia harjoittelupäiviä

Harjoittelun aikana pääsin osallistumaan yhden EMT-tiimin verifiointikäyntiin. Kyseinen tiimi oli rekisteröitynyt mukaan WHO:n EMT klassifiointiprosessiin EMT-Type1 tiiminä. Prosessin aikana heillä oli ollut mentori joka antoi ohjeita ja tukea kuinka minimi-standardeihin päästään.

Käynnin aikana arviointitiimille esiteltiin kaikki minimistandardeihin liittyvät prosessit ja dokumentit sekä bavarialaiselle pellolle oli pystytetty täysin toimintakunnossa oleva teltoista koostuva terveysasema.

Voin sanoa, että tiimi oli todella onnellinen kun he läpäisivät testin ja saivat verifioinnin, sillä sen verran tiukka seula on.

Tämä toi itsellenikin vahvistusta, että on todella hyvä että EMT-aloite on olemassa, jotta katastrofiavun laatu ainakin tämän myötä parantuu.

.Vasemmalla lääkäri Ian Norton, oikealla Humedica tiimin edustaja. Kuva Virpi Teinilä.

Harjoitteluni aikana ehdin myös osallistua erilaisiin asiantuntijakokouksiin, mm. palovammojen hoidosta ja World Health Assemblyyn.

Sain myös seurata läheltä toukokuussa Kongon Demokraattisessa Tasavallassa todetun Ebola-epidemian koordinointia ja etenemistä. Lisäksi sain mahdollisuuksia verkostoitua monien eri asiantuntijoiden kanssa ja saada uusia ystäviä.

Pitkien työpäivien jälkeen, ehdin myös nauttimaan elämästä Genevessä ja sen lähiympäristössä, tavaten ystäviä ja nauttien juustofondyytä yhdessä Geneven vanhimmista ravintoloista, Cafe du Soleil.

Kansainvälisyys kannattaa!

Kokemuksena työharjoittelu ulkomailla toi hienon mahdollisuuden luoda uusia ammatillisia kontakteja, oppia ison organisaation toiminnasta, tarkentaa omia urahaaveitaan, tutustua uusiin ihmisiin ja samalla edistää opintojaan.

Monia kokemuksia rikkaampana jatkan opintojani ja jaan saamiani oppeja eteenpäin.

Suosittelen lämpimästi muitakin terveydenhuollon ammattilaisia hakeutumaan kansainväliseen harjoitteluun – tai työtehtäviin, sillä maailmalta saatu oppi ja kokemus avartaa näkökulmia terveydenhuoltoon ja on rikkaus ja voimavara omassa työssä tai opinnoissa ja arvokas elämänkokemus.

Taloudellisesti matkaani mahdollisti Sairaanhoitajaliitolta saatu opintoapuraha.

Virpi Teinilä
Terveystieteen maisteriksi opiskeleva sairaanhoitaja, Tampereen Yliopisto

 

Virpi oli maisteriopintoihin liittyvässä harjoittelussa Maailman Terveysjärjestön (World Health Organization, WHO) pääkonttorissa Genevessä. Kuva Tsira Gabedava. 

 

Pohjoismainen perhehoitotyön konferenssi Families throughout the life span -The 5th Nordic Conference in Family Focused Nursing pidettiin 3-5.6. Tampereella. Konferenssi järjestettiin yhteistyössä Tampereen yliopiston ja Tampere-talon kanssa.

Konferenssipaikka Tampere-talo

Olimme hoitotieteiden maisteriopiskelijoina etuoikeutettuja, kun saimme osallistua tähän konferenssiin. Tapahtuma oli ensimmäinen tieteellinen konferenssi -esiintymisemme ja osallistumismaksuun saimme apurahaa Sairaanhoitajaliitolta.

Konferenssi alkoi sunnuntaina Get Together -juhlalla, jossa tutustuttiin mm. suomalaiseen saunakulttuuriin. Harmiksemme emme itse päässeet osallistumaan iltaan. Silti päivät, joihin osallistuimme, olivat ikimuistoisia.

Tässä me, Sanni Korhonen ja Ilona Jylhäsalo, innokkaina aloittamassa konferenssipäivät!

MAANANTAI 4.6.2018

Laaja kattaus kansallisuuksia ja aiheita

Maanantai oli kaunis aurinkoinen päivä ja Tampereen yliopiston laulajat avasivat konferenssin hienoilla lauluesityksillä. Päivän aikana myös sairaalaklovnit viihdyttivät yleisöä ja jotkut olivat rohkeina jopa pyytäneet klovneja mukaan esityksiinsä.

Konferenssiin osallistui ihmisiä ympäri maailmaa: Norjasta, Ruotsista, Suomesta, Tanskasta, Hollannista, Virosta, Kanadasta ja Yhdysvalloista.

Konferenssin esitysten aiheet kattoivat koko elinkaaren vauvasta vaariin ja niissä käsiteltiin niin somaattisia sairauksia kuin mielenterveysongelmiakin. Lisäksi aiheet vaihtelivat nykypäivästä historiaa koskeviin aiheisiin.

Jotkut esitykset liittyivät hyvinkin raskaisiin aiheisiin, kuten itsetuhoisuuteen, lapsen kuoleman käsittelyyn tai kuolemaan johtavien sairauksien kohtaamiseen perheen näkökulmasta.

Perheen tärkeä merkitys hoitotyössä

Maanantaipäivän esityksistä päällimmäisenä meille jäi mieleen, että perhehoitotyötä tarvitaan jokaisessa elämänvaiheessa ja että se perustuu ihmissuhteisiin.

Yhteiskunnan rakenteet muuttuvat ja teknologia kehittyy yhä kiihtyvällä tahdilla. Potilas saa itse määrittää keitä hänen perheeseensä kuuluu ja koko perhe tarvitsee tukea, jos joku perheenjäsenistä sairastuu. Perheenjäsenet toimivat tärkeässä roolissa myös tietojen antajina, mikäli sairastunut ei tähän itse kykene tai hänellä on esim. muistisairaus.

Sairaanhoitajan antama myötätunto on myös tärkeää – miten sitä voisi tarjota sairastuneelle esimerkiksi puhelimen välityksellä? Potilailla on yleensä ympärillään perhe tai muu tukiverkosto, joten hoitotyössä tulisi huomioida potilaskeskeisen hoidon lisäksi perhekeskeinen hoitotyö.

On siis tärkeää, että hoitaja ottaa huomioon perheenjäsenet ja kannustaa heitä myös osallistumaan aktiivisesti potilaan hoitoon.

Rokotevastaisuus-esityksemme ajan hermolla

Konferenssiesityksemme perustui syksyllä 2017 valmistuneen kandidaatintutkielmamme tuloksiin, jotka koskivat alle 6-vuotiaiden lasten vanhempien rokotevastaisuutta. Oli upeaa päästä jakamaan kirjallisuuskatsauksessa saamamme tulokset suuren kansainvälisen kuulijakunnan edessä Tampere-talon Maestro-salin upeissa puitteissa.

Rokotevastaisuus on tällä hetkellä merkittävästi pinnalla mediassakin ja Suomessa on alueita, joissa rokotekattavuus on laumasuojaan nähden liian alhainen. Aihe on siis hyvin ajankohtainen ja tärkeä.

Hyvällä rokotuskattavuudella varmistetaan se, että jo aiemmin nujerretut vakavat taudit saadaan pidettyä poissa.

Konferenssi huokui kansainvälistä yhteisöllisyyttä ja tutustuimmekin kahteen amerikkalaiseen maisteriopiskelijaan – Rebekahiin ja Morganiin Utahista. He kertoivat pitäneensä kovasti esityksestämme ja että rokotevastaisuutta tutkitaan kovasti Yhdysvalloissa. Tämän huomasimme kandidaatintyötä tehdessämme: katsauksemme sisälsi 19 tutkimusta, joista 14 oli tehty Yhdysvalloissa.

Esitys sujui hyvin! Rokotevastaisuus on ajankohtainen aihe.

Kansainvälistä verkostoitumista

Ensimmäinen konferenssipäivä sai arvoisensa päätöksen, kun kokoonnuimme Tampereen raatihuoneeseen iltajuhlaan, jossa tutustuimme paremmin amerikkalaisiin opiskelijakollegoihimme ja heidän lehtoriinsa, tohtori Jane Lassetteriin (IFN:n eli International Family Nursing Associationin presidenttiin) raatihuoneen upeissa ja historiallisissa tiloissa.

Kollegoiden kesken iltajuhlassa. Kuvassa Morgan (vas.), Rebekah, Ilona ja Sanni.

TIISTAI 5.6.2018

Moniammatillisuus perhehoitotyön opinnoissa

Tiistaina kuuntelimme mielenkiintoisia esityksiä esimerkiksi Ruotsissa asuvista thaimaalaisista vaimoista sekä Qatarissa toteutettavasta hoitajien ja lääkärien yhteisopetuksesta, mistä heräsikin ajatus, että Suomessakin pitäisi olla enemmän yhteistyötä sairaanhoidon ja lääketieteen opiskelijoiden välillä – miksei myös hoitotieteen ja lääketieteen opiskelijoiden välillä.

Hoitotyö on moniammatillista yhteistyötä, jolloin sitä voisi työstää jo opiskeluvaiheessa. Tällöin opiskelijat voisivat oppia toinen toisiltaan ja esim. harjoitella yhdessä erilaisia hoitotilanteita myös perhehoitotyön näkökulmasta.

Kulttuurierojen ymmärrys tärkeää

Kävimme kuuntelemassa myös esityksen kulttuurien välisistä eroista potilaiden haastatteluun liittyen.

Tietyissä kulttuureissa koko perhe voi olla automaattisesti mukana, kun terveydenhuollon ammattihenkilö haastattelee potilasta. Tämä aiheuttaa haastavia tilanteita etenkin nuorten kohdalla: he eivät välttämättä vastaa rehellisesti esim. seksuaalisuuteen liittyviin kysymyksiin, jos vanhemmat istuvat vieressä.

Syyrialaisten naisten terveystarkastuksissa naiset puhuivat lähinnä lastensa ja miestensä terveydestä – he eivät kyenneet keskittymään omiin vaivoihinsa, mikäli kaikilla muilla perheenjäsenillä oli terveyteen liittyviä huolia.

Lisäksi kuuntelimme esityksen Malawin perhesuunnitteluneuvoloista. Malawissa miehet tekevät perheen kaikki päätökset – myös perhesuunnitteluun liittyvät, joten naisten terveyden tukeminen voi olla haastavaa. Perhe voi siis joko vaikeuttaa tai edistää perheenjäsenensä terveyttä.

Osaaminen kasvaa jakamalla!

Konferenssi päättyi juhlallisesti Tampereen Medisiinariorkesteri Sivuäänen soittoesitykseen. Konferenssin jälkeen totesimme, että tämänkaltaisiin ja ylipäätään kansainväliseen toimintaan tulisi osallistua enemmän ja hoitoon liittyviä ajatuksia olisi hyvä jakaa aiempaa enemmän yli maiden rajojen.

Päivät antoivat meille niin paljon, että olisimme halunneet konferenssin jatkuvan.

Hullut suomalaiset?

Jaoimme myös ikimuistoisia keskusteluja amerikkalaisten opiskelijatuttavustemme kanssa. Tarjosimme heille vinkkejä, mitä heidän kannattaisi tehdä ja syödä lyhyellä vierailullaan Tampereella.

Ilona kehotti heitä syömään siikaa: ”You should taste siika – it’s delicious.” He katsoivat meitä epäluuloisesti ja kysyivät varovasti: ”Do you… really… EAT them? Seagulls?” Johon vastasimme pikaisesti: ”NO. We don’t eat seagulls. We eat SIIKA. It is a fish”.

Onneksi asia saatiin oikaistua, ettei Amerikan-mantereella lähde leviämään huhu lokkeja syövistä suomalaisista.

Iloista uutta syyskautta blogin lukijoille!

Terveisin,
hoitotieteen maisteriopiskelijat Ilona ja Sanni, Tampereen yliopisto

p.s. Mikäli kiinnostuit konferenssista ja siellä toteutettujen esitysten aiheista, voit tutustua konferenssin nettisivuihin. Huomioitavan arvioinen asia on myös seuraava kansainvälinen perhehoitotyön konferenssi, joka järjestetään 13-16.8.2019 Yhdysvalloissa, Washingtonissa. Katso lisätietoja! Ja muista hyödyntää jäsenetuasi, Sairaanhoitajaliiton opintoapurahaa.

Tampereen Medisiinariorkesteri Sivuääni päätti konferenssipäivät juhlallisesti.

ACENDIO – The Association for Common European Nursing Diagnoses, Interventions and Outcomes, on yhteiseurooppalainen organisaatio, joka on perustettu 1995.

Sen tavoitteena on edistää hoitotyön ammatillista kieltä ja tarjota sairaanhoitajille koko Euroopan kattava verkosto, joka kehittää yhteistä kieltä kuvaamaan käytännön hoitotyötä.

Acendion nimestä voi jo päätellä, että työskentelemme standardoidun hoitotyön kielen puolesta. Suomen sairaanhoitajaliitto on kuulunut Acendioon sen alusta alkaen ja on Acendion Institutional Member.

Acendion toimintaa ja toimijoita

Olen kuulunut Acendion hallitukseen vuodesta 2011 (2011-2013 hallituksen jäsen, 2013-2017 rahastonhoitaja, 2017-2019 vice-president). Tuona aikana konferenssit on pidetty 2011 Madeiralla, 2013 Dublinissa, 2015 Bernissä, 2017 Valenciassa ja 2019 konferenssi tullaan pitämään Falunissa, Ruotsissa.

Aina kaksivuotisen toimikautensa aikana hallitus pitää neljä face-to-face kokousta. Viides kokous ja General Assembly pidetään aina konferenssin yhteydessä. Helmikuussa 2014 kokous pidettiin Helsingissä. Nyt 2018 helmikuun kokouksen pidimme Hollannissa, Alkmaarissa.

Kuva: Alkmaar 16.2.2018 (kuvan otti Ulla-Mari Kinnunen)

 

Acendion hallitukseen kuuluvat lisäkseni presidentti Fintan Sheerin Irlannista, sihteeri Jan Florin Ruotsista, rahastonhoitaja Nick Hardiker Englannista ja muut jäsenet Mariann Fossum Norjasta, Wolter Paans Hollannista ja Maria Müller-Staub Sveitsistä.

Kuva: Kokouksessa 16.-17.2.2018 (puuttuu Maria MS) (kuvan otti Ulla-Mari Kinnunen)

Konferenssin tieteellisessä toimikunnassa, jonka puheenjohtajana toimii tällä kertaa Maria Müller-Staub, on vuosien mittaan aina ollut myös suomalaisia hoitotyön tiedonhallinnan asiantuntijoita. Näin myös tällä kertaa. Konferenssitoimikunnan puheenjohtaja on aina järjestävän maan hallituksen edustaja, nyt se on Jan Florin.

Konferenssin järjestäminen on aina vaativaa, pitkäjänteistä ja suunnitelmallista työtä ja siksipä päätimmekin pitää konferenssikomitean virtuaaliset kokoukset aina kerran kuukaudessa.

Professori Kaija Saranto toimi Acendion hallituksessa vuodesta 2000 ja presidenttinä vuosina 2007-2011. Myös Anneli Ensio on osallistunut vuosien mittaan lukuisiin konferensseihin. Suomessa konferenssi oli vuonna 2009.

Meidän nursing diagnoses, interventions and outcomes eli hoidon tarve, hoitotoimet ja hoitotyön tulokset

Suomessa standardoitua hoitotyön kieltä edustaa FinCC-luokituskokonaisuus. Se on myös ainoa hoitotyön termistö, joka on hyväksytty THL:n ylläpitämälle Koodistopalvelimella. FinCC on laajassa käytössä Suomessa ja uusia käyttöönottoja on alkamassa.

FinCC käyttäjäkyselyjä on tehty kolmesti. Asiantuntijaryhmässä olemme parhaillaan kehittämässä seuraavaa versiota. Ennen sen julkaisua, lähetämme sen vielä tänä keväänä kommenttikierrokselle kirjaamisen asiantuntijoille eli hoitohenkilöstölle.

Hoitotyön ja hoitotyön kirjaamisen tulee olla näyttöön perustuvaa. Silloin kun käytössä oleva termistö perustuu tutkimukseen ja sitä myötä tieteelliseen näyttöön, voi sanoa, että kirjaaminenkin on näyttöön perustuvaa.

Kansainvälisesti hoitotyön kirjaamista tarkastellessa voi sanoa, että olemme Suomessa paljon edellä muita maita, meillä hoitotyön standardoitua kieltä on kehitetty jo yli 20 vuotta. Kehittämistyö on ollut pitkäjänteistä ja moniammatillista. Sitä on myös käytössä oleva luokituksen ylläpito.

Esimerkiksi Norjassa International Classification for Nursing Practice (ICNP) on käännetty jo useita vuosia sitten, mutta se ei ole heillä käytössä.  Myös Ruotsissa käännös on tekeillä. Kansainvälinen sairaanhoitajaliittohan eli International Council of Nurses (ICN) on tehnyt merkittävää työtä hoitotyön rakenteisen kirjaamisen ja erityisesti ICNP-luokituksen kehittämisessä.

Keskisessä Euroopassa käytössä on jonkin verran NANDA-diagnoosiluokitus ja ainakin testanneet ovat yhdessä NANDA, NIC-toiminto- ja NOC-tulosluokituksia. Vastikään joulukuussa vieraillessani Nashvillessä, sain kuulla, että Clinical Care Classification (CCC) -luokitus, johon meidän FinCC perustuu, on käytössä sillä tietyllä alueella yli sadassa Epic-järjestelmää käyttävässä sairaalassa. Voit palata näihin luokituksiin ja kirjaamisen kehitykseen niin Suomessa kuin kansainvälisestikin väitöskirjani alkuosassa.

Lähdetään yhdessä Faluniin!

Acendion konferenssin tiivistelmän haku (call for abstracts) on avattu. Katso ohjeet täältä. Tähän konferenssiin tarvitset kirjoittaa vain tiivistelmän, jolla ehdotat konferenssiin omaa suullista- tai posteriesitystä. Jatkossa saat tiedon, onko ehdotuksesi hyväksytty.

Voi lähettää tiivistelmiä 30.6.2018 saakka. Konferenssi on 28.-30.3.2019. Sen teema on: eHEALTH AND NURSING – Preparing the Profession for the Future.

Olet sitten opiskelija tai jo valmis sairaanhoitaja, lähde rohkeasti mukaan. Lähdetään edustamaan Suomea isolla porukalla. Voit hakea osallistumiskuluihin Sairaanhoitajaliiton opintoapurahaa.

Kiitos Suomen sairaanhoitajaliitolle

Päätän Acendion hallituksen toimikauteni tulevaan Falunin kokoukseen. Kiitän jo nyt Sairaanhoitajaliittoa saamastani tuesta hoitotyön kirjaamisen kehittämisessä ja mahdollisuudesta edustaa Sairaanhoitajaliittoa Acendiossa. Tämä on ollut hyvä näköalapaikka. Nämä vuodet ovat olleet minulle valtavan suuri ja mieluisa kokemus. Olen saanut monta hyvää ystävää matkan varrella. Suosittelen kaikille kansanvälistä työskentelyä ja verkostoitumista.

Jos jotain saisi toivoa, toivon Sairaanhoitajaliiton herättävän henkiin sen aikoinaan toimineen Hoitotyön tiedonhallinnan jaoston. Sellainen toimii esimerkiksi Norjassa ja Ruotsissa. Hoitotyön kirjaaminen on olennainen osa potilaan hoitotyötä ja yhdessä ponnistellen saamme Suomeen yhtenäisen kansallisen hoitotyön kirjaamismallin. On tärkeää saada asiantuntijat puhaltamaa yhteen hiileen.

Olethan myös tietoinen Sairaanhoitajaliiton hoitotyön tiedonhallinnan erityispätevyysnimikkeestä, jota voit hakea, jos omaat tämän alueen asiantuntemusta. Voit lukea siitä lisää myös Pia Liljamon, Outi Ahosen, Anna Suutarlan ja Kaija Sarannon artikkelista. Tähän mennessä hoitotyön tiedonhallinnan erityispätevyysnimikettä on myönnetty  kuudelle henkilölle. Yksi heistä on Anne Kuusisto, joka puolusti 9.2.2018 Sosiaali- ja terveydenhuollon tietohallinnon väitöstyötään ”Potilaan hoidon jatkuvuuden turvaaminen sähköisen hoitotyön yhteenvedon avulla”. Myös hoitotyön yhteenvedot tarvitsevat standardoitua kirjaamistapaa.

Tutustu myös Sairaanhoitajaliiton sähköisten palveluiden strategiaan vuosille 2015-2020.

Acendion toimintaa voit seurata sen nettisivuilla, Facebookissa ja Twitterissä.

Ulla-Mari Kinnunen
TtT, ESH, yliopistonlehtori
FinCC-asiantuntijaryhmän puheenjohtaja
Sosiaali- ja terveydenhuollon tietohallinto
Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta
Itä-Suomen ylipisto
Yliopistonranta 1E (Snellmania, D-porras)
PL 1627, 70211 KUOPIO
+358 403553953

 

 

 

Näin vuoden vaihtuessa on luonteva tilaisuus katsoa hiukan niin menneeseen kuin tulevaankin, joten mittailen hetken mielenterveyshoitotyön sykettä Suomessa ja Euroopassa.

Sairaanhoitajaliittohan on jäsen Euroopan psykiatristen sairaanhoitajien (Horation) organisaatiossa ja näin mukana myös mielenterveyshoitotyötä koskevissa keskusteluissa Euroopassa. Yhteistyötä tehdäänkin yli ammattirajojen entistä enemmän; mielenterveystyöhön liittyvät kysymykset yhdistävät ammatista riippumatta.

Yksi esimerkki tästä yhteistyöstä on WHO:n työryhmä, jossa ovat mukana Horation lisäksi edustajat psykiatrien, psykologien, sosiaalityöntekijöiden, fysioterapeuttien ja toimintaterapeuttien Euroopan organisaatioista. Tämän yhteistyön tuloksena on julkaistu ensimmäinen yhteinen konsensuslausuma Working together towards an effective and influential mental health workforce in Europe ja yhteistyötä jatketaan edelleen.

Konsensuslausuma Working together towards an effective and influential mental health workforce in Europe

Hyvät käytännöt jakoon väestön parhaaksi

Yhteistyö on mielenterveystyön ydintä ja sen merkitys näkyy monin tavoin myös tällä hetkellä ajassa liikkuvissa lähestymistavoissa ja toimintamalleissa, joita ovat esimerkiksi recovery -ajattelu, jota myös toipumisorientaatioksi kutsutaan, Safewards- toimintamalli ja Avoin dialogi. Näissä kaikissa yhteistyö avun hakijan ja avun antajien välillä on toiminnan keskiössä, samalla kun kyse on myös mielenterveystyön kansainvälisestä yhteistyöstä.

Maailmalla tai meillä kehitetyistä uusista toimintamalleista onkin tärkeää olla mielenterveystyössä tietoinen, jotta hyvät käytännöt, joko meillä tai muualla kehitetyt, saadaan käyttöön avuntarvitsijoiden parhaaksi.

Lähde matkaan!

Kansainvälisessä yhteistyössä on tärkeää astua hiukan oman mukavuusalueen ulkopuolelle, ottaa oma kielitaito rohkeasti käyttöön ja lähestyä positiivisen mielin kollegoja maailmalla. Konferenssit antavat tähän erinomaisen mahdollisuuden, samalla kun omaa tietovarantoaan voi kartuttaa viimeisimmillä tutkimustiedoilla eri puolilta maailmaa. Yllättävän samanlaisten asioiden kanssa olemme tekemisissä maasta riippumatta.

Entistä enemmän myös suomalaisia sairaanhoitajia osallistuu mielenterveystyön kansainvälisiin konferensseihin. Tämän positiivisen kehityksen kautta saamme uusia tuulia suomalaiseen hoitokäytäntöön entistä nopeammin ja meillä on paljon myös itsellämme annettavaa kansainväliseen mielenterveystyöhön. Seuraava mahdollisuus tähän yhteistyöhön on Horation konferenssi Fär-saarilla toukokuussa.

Kannattaa kurkata konferenssin tietoja, hakea apurahaa ja lähteä rohkeasti mukaan. Nähdään siellä!

Lisätietoa
http://www.horatio-web.eu/

Nina Kilkku
Yliopettaja, psykoterapeutti, TtT
Tampereen ammattikorkeakoulu
Euroopan psykiatristen sairaanhoitajien (Horatio) hallituksen jäsen

Sairaanhoitajaliiton toimiston väki lähti lahden yli retkelle tutustumaan hoitotyön ja kollegoiden kuulumisiin Virossa.

Maantieteellisestä läheisyydestä huolimatta meillä on ollut sinne harmittavan vähän yhteyksiä. Nyt reissulla solmimme uusia, antoisia yhteyksiä ja saimme paljon uutta tietoa. Tästä on hienoa jatkaa yhteistyötä eri tavoin!

Vierailut ministeriöön ja Sairaanhoitajaliittoon

Vierailukohteemme Tallinnassa olivat sosiaali- ja terveysministeriö (sotsiaalministeerium, pitää sisällään niin terveys- ja työ- kuin sosiaaliministeriön)  sekä Viron sairaanhoitajaliitto, Eesti Õdede Liit.

Ministeriössä meillä oli loistavan asiantunteva kontaktihenkilö, Ulla Raid, monipuolisen työkokemuksen omaava virolainen sairaanhoitaja, joka on opiskellut maisteriksi Kuopiossa. Ylellisesti saimmekin käyttää yhteisenä työkielenä suomea.

Ulla toimii ministeriössä tittelillä advisor ja hänen laajan työnkuvansa pääpaino on laadun kehittämisessä. Ministeriö toimii upouusissa tiloissa, jossa on kaikkiaan neljä eri ministeriötä. Nyt oli vahvasti näkyvillä Viron EU-puheenjohtajuus.

Sairaanhoitajaliiton pienessä ja sievässä toimistossa meidät otti vastaan tuore vara-puheenjohtaja Gerli Liivet ja hänen kollegansa, gynekologisena sairaanhoitajana työskentelevä Karena Leiger. Oli todellinen ilo kohdata osaavia ja innostuneita kollegoita ja vaihtaa ajatuksia eri käytännöistä. Paljon tunnistimme yhteistä liittotyön suolaa, vaikka erojakin maidemme välillä toki on.

Kansallisia terveyshaasteita ja painopisteitä

Ajankohtaista Virossa on perusterveydenhuollon kehittäminen ja vahvistaminen, jota tehdään osin EU-rahoituksen turvin.

Kansanterveyshaasteita ovat erityisesti HIV, huumausaineet, sydän- ja verisuonisairaudet, tapaturmat, syöpätaudit, mielenterveys, diabetes, keuhkosairaudet sekä ylipaino. Lisäksi tavoitteena on panostaa väestön terveystietoisuuteen (health literacy), hoidon koordinointiin, palliatiivisen hoidon kehittämiseen, potilasturvallisuuteen ja johtajien koulutukseen. Monia samoja teemoja kuin meilläkin!

Eurooppaa puhutteleva maahanmuuttokysymys ei ainakaan toistaiseksi näy Virossa kuin lähinnä runsaana venäläispopulaationa. Esimerkiksi Tallinnan alueella väestöstä noin 40% on venäläisiä, joillain Viron alueilla osuus on paljon pienempi, mutta joillain jopa yli 90%. Monessa osassa maata hoitotyön ammattilaisten tulee käytännössä olla sekä venäjän- että vironkielentaitoisia, vaikka venäjä ei maan virallinen kieli olekaan.

Terveyden edistämisen näkökulmasta ministeriössä käydään keskustelua alkoholi- ja makeisverosta. Ei varmastikaan huono juttu, vaikka ei ehkä niin miellyttäisi kaikkia suomalaisia shoppaus-reissulaisia…

Perhelääkärimallista moniammatillisuuteen

Virossa valtiolla on vastuu järjestää koko väestön terveyspalvelut. Sairaskassa rahoittaa noin 70% koko terveydenhuollon markkinoista. Yksityisiä palveluita on jonkin verran esimerkiksi synnytyksiin, kauneuskirurgiaan ja ortopediaan.

Perusterveydenhuolto pohjaa pitkälti perhelääkärisysteemiin, jossa palveluita saa klo 8-16. Kullakin on oma perhelääkäri, jonka voi itse valita. Lääkäri palkkaa itse työpari-sairaanhoitajansa ja on hänen esimiehensä. Nykyään enenevästi lääkärillä on kaksi sairaanhoitajaa työparinaan ja tämä helpottaa muun muassa sairaanhoitajien täydennyskouluttautumista.

Kunkin perhelääkärin vastuulla on noin 1200-2000 asukasta. Lääkärit saavat korvausta sekä väestön määrän että toimenpiteiden perusteella ja myös rahallista tukea palkkaukseen työpari-sairaanhoitajien määrän mukaan (1-2). Perusterveydenhuollon asiakasmaksu on korkeintaan 5€/käynti eikä sitä peritä lapsilta tai vanhuksilta. Perhelääkäri voi lähettää potilaan erikoissairaanhoitoon e-lähetteellä.

Perusterveydenhuollossa pyritään jatkossa lisääntyvästi moniammatillisten tiimien hyödyntämiseen. Myös digivastaanottoja kehitetään. Perhelääkärimallissa ei ole juuri suosittu kotikäyntejä.

Meillä oli etukäteen mielikuva Viron hienosta digitaalisesta potilastietojärjestelmästä, mutta ehkei kokonaiskuva ole ihan niin ruusuinen. Järjestelmiä on kuulemma useita ja laadussa ja tiedonkulussa on eroja. Meillekin melkoisen tuttuja pulmia, eikö?

Sairaanhoitajien koulutus

Viron sairaanhoitajakoulutus on samanpituinen kuin meillä, 3,5 vuotta ja 210 opintopistettä. Tallinnan ja Tarton ammattikorkeakoulujen lisäksi on sivuoppilaitoksia esimerkiksi Pärnussa. Kuten meillä, kätilöiden koulutus on 4,5-vuotinen. He voivat työskennellä myös sairaanhoitajina.

Vuosittain reilu 200 uutta opiskelijaa aloittaa sairaanhoitajaopinnot. Aloittajien keski-ikä on 30 vuotta. Sisäänpääsy koulutukseen on vaativaa, mutta itse koulutus on opiskelijoille maksutonta.

Sairaanhoitaja voi hakeutua erikoistumiskoulutukseen vuoden työkokemuksen jälkeen. Erikoistumisopinnot kestävät vuoden (60 opintopistettä) ja erikoistumisaloja on neljä: kliininen hoitotyö (eri erikoisaloja), terveydenhoitaja, mielenterveyshoitotyö ja tehohoitotyö (sisältää leikkaus- ja anestesiahoitotyön).

Terveysvirasto rekisteröi hakemuksesta erikoissairaanhoitajatutkinnon. Jatkossa se ehkä tapahtuu automaattisesti. Sairaanhoitajaliitossa nähdään, että tulevaisuudessa erikoistuminen voisi olla maisteritason tutkinto Bologna-prosessin mukaisesti.

Me voisimme ottaa mallia ministeriön koordinoimasta päivityskoulutuksesta! Sitä tarjotaan pitkään työelämästä poissa olleille sairaanhoitajille ja lääkäreille, jotta he voivat päivitetyn osaamisen turvin palata työelämään.

Sairaanhoitajan raskas ja muuttuva työnkuva

Kaikkiaan Virossa on noin 9000 sairaanhoitajaa, 6/10 000 asukasta. Arviolta kymmenesosa ei toimi hoitotyössä, mikä liiton näkemyksen mukaan johtuu huonosta palkasta ja työolosuhteista. Sairaanhoitajapula on haaste.

Usein sairaanhoitajilla on kaksi kokopäiväistä työtä sairaanhoitajina ja he ovat vahvasti ylikuormitettuja. Esimerkiksi opiskelijaohjaus on pulmallista: uupuneet sairaanhoitajat eivät jaksa työnsä lisäksi opiskelijaohjausta.

Osa suomenkielen hallitsevista sairaanhoitajista tekee keikkaa Suomeen. Viikon palkka Helsingissä vastaa kuulemma noin kolmen viikon palkkaa Virossa. Virossa on parhaillaan menossa Sairaanhoitajat ja lääkärit takaisin terveydenhuoltoon -hanke, jolla houkutellaan takaisin terveydenhuollon pariin muille aloille vaihtaneita sairaanhoitajia ja lääkäreitä.

Kaikkiaan sairaanhoitajan imago on Virossa kohentunut ja työnkuva on 2000-luvulla muuttunut selkeästi itsenäisemmäksi, kun se aiemmin on ollut enemmän lääkärin apulaisena toimimista. Esimerkiksi erikoissairaanhoitoon on perustettu sairaanhoitajien itsenäisiä vastaanottoja.

Vuodesta 2004 alkaen kätilöillä on ollut perusterveydenhuollossa vastaanottotoimintaa ja he seuraavat itsenäisesti terveiden äitien raskauksia. Tämän myötä Virossa on ollut keskustelua: kuka on pätevä perusterveydenhuollon perhe-sairaanhoitajaksi, sairaanhoitaja vai kätilö? Samanlaista keskusteluahan on Suomessa ajoittain käyty kätilöiden ja terveydenhoitajien pätevyydestä neuvolatyöhön.

Alle kouluikäisten lasten terveyden seurannasta vastaa ilmeisesti valtaosin perhelääkäri ja kouluikäisten perhelääkäri ja kouluterveydenhoitaja yhdessä. Perhe-sairaanhoitajat voivat rokottaa. Tämä edellyttää 16 tunnin täydennyskoulutusta, joka tulee uusia säännöllisesti.

Virossa on myös sairaanhoitajien rajattu lääkkeenmääräämisoikeus, joka edellyttää 30 opintopisteen täydennyskoulutusta. Meillä Suomessahan koulutus on 45 opintopistettä.

Virossa on kaikkiaan 18 sairaalaa, osa pienistä on satelliittiisairaaloita isommille. Vain muutamassa sairaalassa hoitotyön johto on tasa-arvoisessa asemassa lääketieteen johdon kanssa, muualla sille alisteinen. Hoitotyön johtajat ovat Virossa perustamassa omaa yhdistystä. Yhä useammat osastonhoitajat ovat maisterikoulutettuja (arvio jopa noin 80%), vaikka se ei ole edellytys virkaan. Hoitotieteen yliopisto-opintoja on maassa tarjolla johtamiseen ja opettamiseen.

Sairaanhoitajaliiton ajankohtaiskuulumisia

Viron sairaanhoitajaliitto, Eesti Õdede Liit, on ammattiliitto ja jäseninä on noin 2500 työelämässä olevaa sairaanhoitajaa, 120 opiskelijaa, 50 kunniajäsentä, 100 eläkeläistä, 400 lähihoitajaa, 50 kätilöä ja muita noin 500, esimerkiksi biokemistejä ja hoiva-avustajia. Liitto on perustettu vuonna 1923. Virossa on myös toinen sairaanhoitajien liitto, johon kuuluu noin 1000 jäsentä.

Jäsenmaksu on työssä käyviltä jäseniltä 1% palkasta, opiskelijoille, eläkeläisille ja työttömille (viimeksi mainittuja ei juuri ole!) 10€/vuodessa. Aiemmin liiton jäseniksi on voinut liittyä myös terveydenhoitoalan kouluttamattomat työntekijät, mutta nyt uusilta jäseniltä vaaditaan jokin tutkinto.

Liiton jäsenetuihin kuuluu muun muassa pääsy katsomaan työpaikkailmoituksia liiton intranetissä, lakimiespalvelut työelämän ristiriidoissa ja ilmaisia koulutuksia.

Liiton strategia 2011-2020 ”Kahdeksan askelta parempaan terveyteen” sisältää monia meille tuttuja teemoja: potilas- ja perhekeskeisyys, potilasturvallisuus, hoito- ja kätilötyön palveluihin pääsy ja niiden jatkuvuus, hoito- ja kätilötyön laatu ja kehittäminen, hoitotyön tutkimus ja  näyttöön perustuva hoito- ja kätilötyö, henkilöstön mitoitus ja osaaminen, terveellinen työympäristö sekä ammatillinen imago.

Toimistolla on kolme kokoaikaista työntekijää, yksi osa-aikainen ja erikseen on Eesti Õde -lehden toimitus. Niin liiton hallitus kuin työntekijät ovat kaikki hiljan vaihtuneet. Hallitukseen kuuluu noin 20 henkilöä eri puolilta Viroa ja se kokoontuu 3-4 kertaa/vuosi. Valtuusto kokoontuu vähintään viiden vuoden välein.

Liiton toiminnan painopisteitä ovat nyt sairaanhoitajien ja erikoissairaanhoitajien kompetenssit sekä kansainvälinen työ. Viimeksi mainittu ilahdutti meitä erityisesti: pääsemme jatkossa työskentelemään saman pöydän ääressä esimerkiksi Euroopan sairaanhoitajaliiton (EFN) ja maailman sairaanhoitajaliiton (ICN) kokouksissa! Viron liitto on ollut pitkään näistä kokouksista poissa, vaikka on ollut jäsen.

Seuraavan kerran osa meistä tapaakin jo lokakuussa EFN:n kokouksessa Brysselissä!

Katso valokuvia reissusta!

Anna Suutarla
Kansainvälisten asioiden päällikkö
Sairaanhoitajaliitto

Maailman sairaanhoitajajärjestön ICN:n (International Council of Nurses) maailmankongressi järjestetään joka toinen vuosi ja aina ennen sitä kokoontuvat ICN:n jäsenjärjestöjen edustajat muutamaksi päiväksi yhteiseen kokoukseen. Tänä vuonna kokous ja konferenssi olivat Espanjan Barcelonassa.

Konferenssiin osallistui ennätysmäärä kollegoita: yli 8000 sairaanhoitajaa yli 130 maasta! Konferenssin teemana oli: Nurses at the forefront transforming care eli Sairaanhoitajat eturintamassa muuttamassa hoitoa.

Osallistujia oli eri puolilta maailmaa!

Kokouksessa teemana ajankohtainen maahanmuuttajien asema

Ennen konferenssia olleessa jäsenjärjestöjen kokouksessa Suomen sairaanhoitajaliittoa edustivat puheenjohtaja Nina Hahtela, valtuuston puheenjohtaja Terhi Reunama (ensimmäisenä kokouspäivänä ruotsinkielisen alueyhdistyksen hallitusedustaja Sandra Alldén Terhi Reunaman ollessa estynyt)   ja kansainvälisten asioiden päällikkö Anna Suutarla.

Kollegoita ympäri maailman kokouspöydissä

Iloinen suomalaisedustusto aloittamassa kokousurakkaa: Anna Suutarla, Nina Hahtela ja Sandra Alldén

 

Asialistalla oli erilaisten hallinnollisten asioiden lisäksi yhteinen sisältöteema, joka oli tänä vuonna ajankohtainen maahanmuuttajien ja pakolaisten tilanne (MRDPs, migrants, refugees, and displaced persons). Kuulimme aiheesta alustuksia ja keskustelimme ryhmissä ja jaoimme hyviä käytäntöjä.

Esimerkiksi Ruotsin Vårdförbundetin edustaja kertoi kollegakahvilasta, jonne he kutsuvat maahanmuuttaja- ja pakolaistaustaisia sairaanhoitajia ja tukevat heidän työllistymistään sairaanhoitajina Ruotsissa. Sairaanhoitajat voivat olla paitsi avun tarjoajia maahanmuuttajille ja pakolaisille myös itse maahanmuuttajia tai pakolaisia ja jäädä tahtomattaan työvoiman ulkopuolelle. Kollegat Libanonista kertoivat kuinka he ovat tehneet aktiivista ja innovatiivista työtä maan runsaan syyrialaispakolaisväestön auttamiseksi.

Ryhmätöitä pyöreissä pöydissä: Nina Hahtela, Sandra Alldén ja ruotsalaisia kollegoita.

Asiantuntijapuheenvuorossa suurlähettiläs William Swing, kansainvälisen pakolaisuusjärjestön (IOM, International Organization for Migration) pääjohtaja, tiivisti, ettei pakolaisuus ole ongelma, joka tulee ratkaista, vaan humaani todellisuus, jota tulee hoitaa. Niin kauan kuin pakolaisuuden juurisyihin ei puututa, ei myöskään pakolaisuus voi loppua tai vähetä. Swing haastoi valtioita järjestelmälliseen, jaettuun ja tasapuoliseen vastuunkantoon.

Pakolaiset ja maahanmuuttajat ovat suurelta osin äärimmäisen haavoittuva väestöryhmä, joka asettaa globaalisti haasteen terveyspalveluille. Sairaanhoitajilla on suuri merkitys humaanien terveyspalveluiden puolestapuhujina ja toteuttajina.

Vallanvaihdon aika – yhdessä eteenpäin!

Kokouksessa myös valittiin ICN:lle uusi puheenjohtaja ja hallitus. Kanadan Judith Shamian toimi ICN:n puheenjohtajana ansiokkaasti neljä vuotta ja seuraavalle nelivuotiskaudelle lähdetään Irlannin Annette Kennedyn johdolla. Hänen tunnussanansa, watchword, kaudelle 2017-2021 on Together eli Yhdessä. Se on sama kuin Suomi100-juhlavuoden tunnussana!

Väistyvä puheenjohtaja Judith Shamian jätti ”perintönä”  ajatuksiaan, esimerkiksi kuinka ICN:n on oltava keskeisenä vaikuttajana niin hoitotyön sisällä kuin yhteistyössä muidenkin toimijoiden kanssa, myös hoitotyön ja terveydenhuollon ulkopuolella. Vaikuttamista tarvitaan monilla eri tasoilla, sairaanhoitajat ovat keskeinen toimija globaalissa terveydessä. Hyvien asioiden ohella hän mainitsi asian, jonka havaitseminen on häntä kaudellaan surettanut: sairaanhoitajat eivät aina toimi kauniisti toisiaan kohtaan. Kollegiaalisuus on globaali haaste. Tätä voimme kukin osaltamme edistää.

ICN:n uusi puheenjohtaja Annette Kennedy ja Suomen sairaanhoitajaliiton puheenjohtaja Nina Hahtela

Monipuolisia kongressipäiviä!

Kokouspäivien jälkeen alkoi kongressi, jonka päivien monipuolisessa ohjelmassa oli kutsuttujen asiantuntijoiden pääluentoja, tiivistelmien pohjalta valittuja suullisia- ja posteriesityksiä, paneelikeskusteluja, kollegakahviloita, laaja näyttelyalue ja myös juhlallisuuksia – osallistujille jäi valinnanvapaus ja -vaikeus runsaan tarjonnan äärellä.

Sairaanhoitajaliiton eHealth-posteri kiinnosti monia! Thaimaalainen kollega ja Anna Suutarla

Myös suomalaispuheenvuoroja oli hienosti niin suullisissa- kuin posteriesityksissä. Suomesta oli kaikkiaan ilmoittautunut kongressiin reilu 70 sairaanhoitajaa.

Sairaanhoitajaliiton hallituksen jäsen, professori Lisbeth Fagerström, kertoi Advanced Practice Nursing (APN) -tilanteesta Suomessa. Hän on ICN:n APN-verkoston johtokunnassa.

Mervi Flinkman (Tehy, työvoimapoliittinen asiantuntija) puhui sairaanhoitajan psykologisesta pääomasta

Avajaisjuhlallisuuksia

Kongressi alkoi suurella avajaisjuhlalla. Me kokosimme ennen avajaisia kaikki suomalaissairaanhoitajat yhteen pieneen tapas-hetkeen.  Suomenliput heiluen suomalaisjoukko edusti hienosti avajaisjuhlassa!

Suomalaisosallistujia valmiina avajaisjuhlaan!

Avajaisohjelmaan kuuluu aina ns. kansojen marssi, jossa kunkin maan viralliset edustajat marssivat peräkkäin juhlatilassa kansallispuvuissa, oman maansa nimikylttiä kantaen. Virallisen ohjelman jälkeen avajaisissa oli runsas kulttuuritarjonta: musiikkia, flamencoa, taikuutta, akrobatiaa, hiekkataidetta jne. Espanjalaiset kollegat halusivat toivottaa vieraansa lämpimästi tervetulleiksi!

Suomen edustajat valmiina avajaisjuhlan kansojen marssiin: Nina Hahtela, Anna Suutarla, Terhi Reunama

Vaikuttavia pääpuheenvuoroja

Kongressipäivien pääpuheenvuorot käsittelivät muun muassa sairaanhoitajan merkittävää roolia globaalille terveydelle ja peruspalveluille, naisten voimaannuttamista, katastrofivalmiutta, sairaanhoitajien merkitystä eri tavoin YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa sekä turvallista henkilöstörakennetta.

Viimeksi mainitun kohdalla professori Linda Aiken esitteli tutkimusnäyttöä yli 30 maasta. Se osoittaa kiistattomasti, että sairaanhoitajien oikealla mitoituksella ja koulutustasolla on yhteys muun muassa potilaiden vähäisempään kuolleisuuteen, komplikaatioihin, tehohoitopäiviin, hoitoajan pituuteen, uusintakäynteihin ja korkeampaan potilastyytyväisyyteen. Sairaanhoitajia ei voi korvata matalammin koulutetulla henkilökunnalla. Satsaus riittävään määrään sairaanhoitajia tuo säästöjä, niin rahassa kuin terveydessä ja ihmishengissä.

Linda Aiken perusti sanomansa vankkaan tutkimusnäyttöön

Aikenin viesti on Suomenkin tilanteessa ensiarvoisen tärkeää ottaa huomioon uusissa sote-rakenteissa ja vaikkapa juuri nyt, kun työn alla on iäkkäiden henkilöiden palvelujen laatusuositus. Asia on tiedostettu ainakin maailman terveysjärjestön WHO:n Emergency Medical Teams (EMT) -toiminnassa: Dr Ian Norton kertoi, että tiimeissä on lääkäri:sairaanhoitaja -suhdeluvun oltava 1:3 ja sairaanhoitaja:sänky -suhteen 1:8.

Perinteisessä Virginia Henderson -juhlapuheenvuorossa Dr Leslie Manusco haastoi sairaanhoitajia tuomaan osaamisensa rohkeasti potilastyön lisäksi terveyspalveluiden ja -politiikan kehittämiseen. ”Jos sinua ei ole kutsuttu pöytään, kanna sinne oma tuolisi! Tarvittaessa rakenna se pöytäkin!” hän vetosi. Sairaanhoitajien tulee johtaa terveyspalveluiden muutosta!

Dr Manusco osoitti myös luvuilla miksi sairaanhoitajat ovat muutosvoima: maailmassa on kaikkiaan 43,5 miljoonaa terveydenhuollon ammattilaista, joista 20,7 miljoonaa on sairaanhoitajia. Sairaanhoitajat ja kätilöt tuottavat 90% maailman terveyspalveluista.

Dr Mary Wakefield muistutti, että sairaanhoitajat voivat johtaa esimerkillään. Vaikka hallitukset ja politiikat vaihtuvat, sairaanhoitajien ja sairaanhoitajaliittojen työllä on lupa ja velvoitekin aina pohjata humaaneihin hoitotyön arvoihin.

Päättäjäisseremoniaan osallistui videon välityksellä WHO:n tuore pääjohtaja Dr Tedros Adhanom Ghebreyesus. Hän lupasi läheistä yhteistyötä sairaanhoitajien ja ICN:n kanssa: sairaanhoitajat ovat globaalin terveyden avainammattilaisia. Katsotaan kuinka suunnitelmat jatkossa todentuvat – varmistelemme, että lupauksesta pidetään kiinni ja esimerkiksi WHO:n johtaville paikoille palkataan sairaanhoitaja-taustaisia osaajia.

ICN:n sivuilta löydät pääpuheenvuorojen diat.

Sairaanhoitajat ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen – mahdollinen yhtälö?

Tiivistelmien perusteella valituissa suullisissa- ja posteriesityksissä käsiteltiin useita kliinisen hoitotyön, koulutuksen ja johtamisen kysymyksiä ja kehittämistyötä. Jos kuitenkin pääpuheenvuoroista poimisi yhden yhdistävän sanoman, se olisi: sairaanhoitajia tarvitaan mukaan päätöksentekoon terveyspalveluiden ja -politiikan kehittämiseen.

Mikä olisi hyvä keino rohkaista sairaanhoitajia tähän entistä runsaammin? Tarvitaanko vaikkapa täydennyskoulutusta: sairaanhoitaja vaikuttajana? Kanadassa oli tällaisesta hyviä kokemuksia!

Anne-Maria Kanerva (SAMK, lehtori) päätti tähän konferenssiin ansiokkaan pestinsä Suomen sairaanhoitajaliiton edustajana ICN:n hoitotyön koulutuksen verkostossa. Hän on edustanut siinä koko Euroopan aluetta.

Pohjoismainen yhteistyö on voimavara!

Ennen ICN:n jäsenjärjestöjen kokousta meillä oli oma kokous pohjoismaisten kollegoiden kanssa, jossa jaoimme näkökulmia ja valmistelimme yhteisesti mielenkiintoa herättäviä kokouksen sisältöjä, kuten päätöksiä äänioikeusmäärien ja jäsenmaksujen jakautumisesta.

Pohjoismaisen sairaanhoitajaliiton nimissä kutsuimme kaikki Barcelonan kongressissa paikalla olleet pohjoismaiset sairaanhoitajat illanviettoon. Meitä oli kaikkiaan yli 500! Iloinen puheensorina ja nauru siivittivät mukavaa yhteishetkeä Espanjan lämpimässä illassa. Uusia yhteyksiä solmittiin ja ajatuksia vaihdettiin. Nähtäväksi jää mitä kaikkea ne poikivat…ainakin joitain vierailuja tunnuttiin sovittavan!

Pohjoismaisten sairaanhoitajaliittojen puheenjohtajat ottavat vastaan juhlavieraita: Islanti, Ruotsi, Suomi, Norja, Tanska ja Fär-saaret.

Kongressin aikana pidimme pohjoismaisten kollegoiden kanssa yhteistä ständiä. Sen teemana oli potilaskeskeinen hoitotyö, patient-centered care, ja kustakin maasta oli ständillä juliste, joka nosti esiin jonkin hoitotyön alan. Suomesta oli teemaksi valittu eHealth. Järjestimme potilaskeskeisestä hoitotyöstä myös pohjoismaisen keskustelutilaisuuden, Policy cafén, jossa oli vilkas keskustelu.

Pohjoismaisen ständin vetonaula oli pinssien ohella seinäke, jossa oli pohjoismaisten sairaanhoitajien vauhdikkaat piirroskuvat ja niiden kasvojen kohdalla oli aukot, joista sai kurkata ja valokuvauttaa itsensä pohjoismaisena sairaanhoitajana. Voit katsoa #nordicnurses kuinka kuvat ovat levinneet sosiaalisessa mediassa!

Pohjoismaisella ständillä kansainväliset kollegat saivat muuntua pohjoismaisiksi sairaanhoitajiksi!

Global Nursing Power!  Pohjoismaisella ständillä oli jaossa pinssejä joka Pohjoismaasta –  #mähoidan -rintamerkit tekivät kauppansa ja kääntyivät  #icare #yocuido . Kuvassa brasilialaisia kollegoita suomalaisin rintanapein.

Lähde mukaan!

Seuraavat ICN:n kongressit ovat kesällä 2019 Singaporessa ja 2021 Abu Dhabissa. Lähde silloin mukaan! Muistathan, että Sairaanhoitajaliiton jäsenenä saat jäsenalennuksen myös ICN:n kongressimaksusta, koska Sairaanhoitajaliitto on ICN:n jäsen. Voit myös hakea Sairaanhoitajaliiton opintoapurahaa kulujesi kattamiseksi.

Konferenssipäivät ovat elämys! Ne tarjoavat runsaasti kohtaamisia, innostusta, ideoita, uuden oppimista ja verkostoitumista. Toki tietynasteinen englanninkielentaito on suotava, jotta voi seurata luentoja englanniksi,  mutta usein suomalaiset tuntuvat suotta vähättelevän kielitaitoaan. Tällaisessa maailmankongressissa se on lopulta harvan äidinkieli eikä kielitaidon tai ääntämisen tarvitse olla täydellistä.

Sairaanhoitajuus on yhteinen kieli ja mieli, vaikka kulttuurien ja kielten kirjo on suurta.

Näyttelyalueella isäntämaa Espanjan sairaanhoitajaliiton hulppea ständi

 

 

Anna Suutarla
Kansainvälisten asioiden päällikkö
Sairaanhoitajaliitto

 

Katso ICN sivuilta valokuvia ja esitysmateriaaleja. Myös Sairaanhoitajaliiton facebook-sivuilta löydät  konferenssivalokuvia.

28.4.2017

Kolmen kuukauden kestävä työharjoitteluni WHO:ssa on nyt päättynyt. Olen taas yhtä kokemusta rikkaampi. Huomaan oppineeni harjoittelun aikana valtavan paljon. Harjoittelun suorittaminen WHO:ssa on ylittänyt odotukseni moninkertaisesti. Harjoittelun aikana sain olla tekemässä monenlaisia tehtäviä.

Suurimman osan ajastani käytin terveysalan koulutukseen liittyvän tutkimuksen eteenpäin viemisessä. Tämän lisäksi kirjoitin erilaisia raportteja. Pääsin myös osallistumaan kokouksiin, joissa sain mahdollisuuden verkostoitua monien asiantuntijoiden kanssa eri WHO:n Euroopan alueeseen kuuluvista maista. Harjoittelutehtäväni eivät olleet helppoja, mutta selviydyin niistä Hoitotyön tutkimussäätiöstä ja Oulun yliopistosta saadulla tuella.

Voin lämpimästi suositella terveydenhuollon ammattilaisia hakeutumaan erilaisiin kansainvälisiin harjoittelu- tai työtehtäviin, vaikka lyhyemmäksikin aikaa. Tällaiset kokemukset avartavat todella paljon omaa näkemystä globaalien organisaatioiden toiminnasta ja väestön terveyden edistämisestä laajemmassa mittakaavassa.

 

Ashlee Oikarainen
Kohta terveystieteen maisteriksi valmistuva sairaanhoitaja
Ashlee on maisteriopintoihin liittyvässä harjoittelussa UN City -toimitiloissa Kööpenhaminassa. Harjoittelu toteutetaan yhteistyössä Hoitotyön tutkimussäätiön (Hotus) ja Maailman terveysjärjestön (World Health Organization, WHO) kanssa.

 

16.-17.3.2017
Tällä hetkellä on työn alla sellainen kuin ”Framework for action towards a sustainable health workforce”, joka on eräänlainen kestävään terveydenhuoltohenkilöstöön liittyvä viitekehys. Tätä viitekehystä valmistellaan parhaillaan, ja sitä esitellään syyskuussa 2017 WHO:n Euroopan alueen päättävän elimen kokouksessa (Regional Committee for Europe).

Osaksi viitekehystä kehitetään myös ns. työkalupakki, johon sisällytetään terveysalan henkilöstöresurssien parhaita käytäntöjä. Asiantuntijat ja päättäjät eri maista voivat hyödyntää työkalupakissa olevaa materiaalia esimerkiksi terveyspalveluiden kehittämisessä ja henkilöstöresursseihin liittyvissä kysymyksissä.

Asiantuntijat WHO:n Euroopan toimistolla eivät laadi viitekehystä tai siihen liittyvää työkalupakkia yksin. Apuna on asiantuntijapaneeli, joka koostuu asiantuntijoista esimerkiksi eri WHO:n yhteistyökeskuksista. Asiantuntijapaneelin kokouksia on pidetty säännöllisin välein, ja niissä keskustellaan tämän viitekehyksen sisällöstä ja kehittämisestä.

Asiantuntijapaneelin kokous pidettiin kolmatta kertaa 16.–17.3.2017. Siinä asiantuntijat keskustelivat muun muassa sen hetkisestä viitekehyksen versiosta, sekä ideoivat millainen tuleva työkalupakki voisi olla.

Yhtenä harjoittelutehtävänäni on ollut avustaa työkalupakin kehittämisessä, mutta en ole kuitenkaan kovin paljon ehtinyt olla mukana muiden tehtävien vuoksi. Olen sen verran ollut kuitenkin apuna, että toimin kirjurina tässä kyseisessä asiantuntijapaneelin kokouksessa. Tämä osoittautui haastavaksi tehtäväksi, koska en ole ollut mukana edellisissä kokouksissa ja työn vaiheet eivät olleet minulle selkeitä. Sain kuitenkin lopulta laadittua kokouksesta monisivuisen muistion. Sain myös mahdollisuuden verkostoitua monien asiantuntijoiden kanssa.

Kokousten päätyttyä lähdin suoraan lentokentälle ja viikonlopun viettoon mieheni kanssa Belgiaan. Sain vielä mahdollisuuden keskustella kokouksesta erään asiantuntijan kanssa, kun huomasin lentokentällä, että odotettiin samaa lentoa.

Asiantuntijapaneelin kokouksen osallistujia (Kuva: WHO/David Barrett)