Osastolla oleva tyttö viettää pitkiä aikoja vessareissuilla.

Nuori nainen käy toistuvasti vastaanotolla epämääräisten alavatsavaivojen ja virtsatieinfektioiden takia.

Pieni tyttö kertoo perheen lähestyvästä ulkomaanmatkasta ja siellä hänen kunniakseen järjestettävistä juhlista.

Suomessa elää lähemmäs neljäkymmentätuhatta tyttöä ja naista, joiden lähtömaissa silpomisperinnettä edelleen harjoitetaan. Karkean arvion mukaan noin 650–3080 Suomessa asuvaa tyttöä voi olla riskissä joutua silvotuksi.

Yllä kuvatun kaltaisissa tilanteissa ammattilaisella tulisi hälytyskellojen soida ja herätä ajatus silpomisen vaarasta tai jo toteutetusta silpomisesta.

Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen on Suomessa rikos, josta voi saada 10 vuoden tuomion. Teon järjestänyt tai teossa avustanut henkilö voidaan katsoa myös rikolliseksi.

Myös Suomessa pysyvästi asuvalle tytölle tai naiselle ulkomailla tehty silpominen on laitonta.

Ikivanha perinne lapsen suojelemiseksi

Silpominen on ikivanha kulttuurinen perinne, jota harjoitetaan edelleen useissa Afrikan maissa, Aasiassa ja Lähi-idässä. Muuttoliikkeen myötä perinnettä esiintyy nykyään kaikkialla maailmassa.

Sukuelinten silpominen, FGM (female genital mutilation), tarkoittaa kaikkia ilman lääketieteellistä syytä tehtyjä toimenpiteitä, joissa vahingoitetaan naisen ulkoisia sukuelimiä.

Vaikuttamistyössä käyttöön on yleistynyt termi sukuelinten silpominen, mutta asiakastyössä suositellaan käytettävän termiä ympärileikkaus tai sitä termiä, jota asiakas itse käyttää.

Syitä silpomiselle on mm. kulttuurisen tradition ylläpitäminen, aikuistumisriitti, tytön suojelu esiaviolliselta seksiltä, naisen seksuaalisuuden rajoittaminen ja sosiaaliset syyt. Virheellisesti perinne liitetään usein myös uskontoon, mutta perinnettä on esiintynyt jo ennen kristinuskon ja islamin syntyä.

Silpominen tehdään yleisimmin 4–10 -vuotiaille tytöille ja tekotapa vaihtelee pienestä pistosta osittaiseen ulkoisten sukuelinten poistamiseen ja lähes koko genitaalialueen kiinniompeluun.

 

 

Kartta: Unicef 2013. FGM:n esiintyvyys.

Uusi kansallinen toimintaohjelma silpomisen estämiseksi

Suomessa on toteutettu silpomisen ehkäisytyötä kohta jo kolme vuosikymmentä.

Suomen ensimmäinen kansallinen toimintaohjelma tyttöjen ja naisten ympärileikkauksen estämiseksi oli vuosille 2012–2016, jonka Terveyden ja hyvinvoinnin laitos yhdessä Sosiaali- ja terveysministeriön sekä laajan ohjausryhmän kanssa on päivittänyt vuonna 2019. Uusi toimintaohjelma sisältää tavoitteita ja toimenpiteitä eri tahoille silpomisen estämiseksi ja silpomisen läpikäyneiden tyttöjen ja naisten auttamiseksi.

Myös järjestöt toimivat Suomessa aktiivisesti ehkäisytyössä erityisesti perinnettä harjoittavien yhteisöjen parissa.

Tärkeintä ehkäisytyötä on se, että ammattilaiset ottavat aiheen puheeksi perinnettä harjoittavista yhteisöistä tulevien asiakkaiden kanssa.

Asia otettava rohkeasti, mutta sensitiivisesti puheeksi

Siitä huolimatta, että silpomisen vastaista työtä on tehty jo pitkään, ammattihenkilöstö kokee edelleen asiaan puuttumisen vaikeaksi. Aihe on sensitiivinen, eivätkä perinnettä harjoittavista yhteisöistä lähtöisin olevat naiset useinkaan itse uskalla ottaa asiaa puheeksi.

Terveydenhuollon edustajan tehtävänä on kuitenkin kysyä asiasta luottamuksen menettämisen tai rasistiksi leimautumisen pelosta huolimatta.

Yleensä naiset ja tytöt kokevat helpotusta, kun saavat ammattilaiselta luvan puhua vaikeasta aiheesta. Keskustelu saattaa avata silmät näkemään silpomisen terveyshaitat, joita yhteisöissä perinteisesti on pidetty normaaleina, naiseuteen kuuluvina asioina.

Puheeksi oton apuna ammattilainen voi käyttää esimerkiksi THL:n julkaisemaa verkkokoulutusta  tai uhanarviointi-lomaketta joka löytyy uudesta toimintaohjelmasta.

Jos ammattilaisella ja asiakkaalla ei ole yhteistä kieltä, tulkin käyttö on ensiarvoisen tärkeää. Perheenjäseniä ei pitäisi käyttää tulkkeina ja suositeltavaa olisi, että tulkki olisi naispuolinen.

 

Toimintaohjeet tytön silpomisepäilytilanteessa (Koukkula & Klemetti 2019).

 

Sairaanhoitajilla merkittävä rooli silpomisen estämisessä

Maahanmuuttajataustaisia asiakkaita kohtaavan hoitajan työssä tulee vastaan tilanteita, joissa on mahdollista keskustella asiakkaan kanssa silpomisperinteestä.

Asiakkaalle tulee kertoa silpomisen aiheuttavan monenlaisia terveyshaittoja kuten kuukautisvaivoja, infektioita, virtsaamisvaivaa, hedelmättömyyttä sekä seksuaalisuuteen ja mielenterveyteen liittyviä ongelmia.

Raskausaikana ja synnytyksessä silpominen voi aiheuttaa monille ongelmia, kuten pitkittyneen ponnistusvaiheen, turhia sektioita ja verenvuotoa.

Asiakkaan tulee myös saada asiallista tietoa silpomisen kriminalisoinnista Suomessa sekä tyttöjen oikeudesta koskemattomuuteen.

Keskustelussa on kuitenkin hyvä muistaa, että monet perinnettä harjoittavista maista tulevat asiakkaat ovat kohdanneet vaikeita asioita ja rasismia eikä heidän ole välttämättä helppo luottaa ammattilaisiinkaan. Asiakkaalle tulisi keskustelun jälkeen jäädä turvallinen olo – hänen tulee tietää, mistä saa tarvittaessa lisätietoa, apua ja tukea.

 

Apua silpomisen läpikäyneille

Mielenterveyspalvelut ja seksuaalikasvatus ovat tarpeen osalle silpomisen läpikäyneistä.

Radikaalimman silpomismuodon läpikäynyt asiakas tulee ohjata avausleikkaukseen, jossa yhteen ommellut häpyhuulet avataan yleensä paikallispuudutuksessa ja helpotetaan näin silpomisen aiheuttamia vaivoja.

Avausleikkaus on suositeltavinta toteuttaa jo ennen sukupuolielämän aloittamista, mutta viimeistään raskausaikana. Synnytyksen yhteydessä avaus suoritetaan vauvan syntymisen mahdollistamiseksi, jos avausleikkausta ei ole sitä ennen tehty.

Jos ammattilaisen tietoon tulee, että tytön sukuelinten silpomista suunnitellaan, tulee hänen tehdä asiasta ilmoitus poliisille ja lastensuojeluun. Jos ammattilainen ei epäile tytön olevan välittömässä vaarassa, voi hän ensin keskustella vanhempien kanssa asiasta ja yrittää vaikuttaa heidän päätökseensä jakamalla tietoa ja olemalla perheen tukena.

Jokaisen riskiryhmässä olevan asiakkaan kanssa työskentelevän ammattilaisen vastuulla on ottaa asia puheeksi. Riski ei aina välttämättä ole ilmeinen, mutta tiedon jakaminen perinteen haitoista suojaa tulevaa sukupolvea niin täällä kuin lähtömaassakin.

Lasten suojeluksi tarkoitettu perinne, joka länsimaisessa yhteiskunnassa näyttäytyy pahoinpitelynä ja ihmisoikeusloukkauksena, tulee ehkäistä keskustelun ja tiedon jakamisen avulla.

 

 

 

Kirjoittajat:

Koukkula Mimmi, Kätilö, TtM, Asiantuntija Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

 

 

Klemetti Reija, Dosentti, Tutkimuspäällikkö Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Lähteet:

Koukkula, M. & Klemetti, R. 2019. Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen (FGM) estämisen toimintaohjelma. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja. 2019:1.

THL. 2019. Tyttöjen ja naisten ympärileikkauksen (FGM) ehkäisy -verkkosivut.

WHO. 2018. Care of girls and women living with female genital mutilation: a clinical handbook. Geneva.

Lisätietoa:

Kuismanen, K., Hautala, J., Pietiläinen, S., Raussi-Lehto, E. & Jakobsson, M. 2018. Kuinka hoidan ympärileikattua naista?  Lääkärilehti. 33/2018 vsk 73. 1738–41.

QR-koodin takana opetusvideo avausleikkauksen tekemisestä (WHO 2018):

THL. 2018. Monikulttuurisuus asiakastyössä -verkkokoulutus.

THL. 2019. PALOMA-koulutus: Pakolaistaustaisten asiakkaiden kohtaaminen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.