Asiantuntijasairaanhoitaja lasten terveydenhuollossa

Tiina Marttila
lastensairaanhoitaja, neurohoitaja, terveystieteiden maisteri, ammatillinen opettaja, HUS lastensairaala

Tarkastelin matkalla APN-kokonaisuutta erityisesti oman erikoisalani, lasten sairaanhoidon, näkökulmasta.

Asiantuntijasairaanhoitajia (ANP, advanced nurse practitioner) työskenteli eniten perusterveydenhuollossa ja ensiavussa, mutta heitä oli kaikkialla terveydenhuollossa, myös lasten sairaanhoidossa.

Brittisairaalassa hierarkia vielä näkyy asujen väreissä ja raidoissa. Hoitoavustajien suuri määrä osastoilla teki rekisteröityjen hoitajien työstä vaativaa ja vastuullista.

Valitettavasti en päässyt yhtään lasten sairaanhoidossa työskentelevää tapaamaan, mutta keskustelujen aikana kuulin sairaalan asiantuntijasairaanhoitajilta, että heitä todella oli erilaisissa tehtävissä niin tehoilla kun vuodeosastoillakin. Lasten parissa työskentelevillä oli samanlainen työnkuva kuten muillakin eli he muuan muassa määräsivät lääkkeitä ja tutkivat lapsia.

Käytäväkeskustelut olivat antoisia kollegoiden kanssa. Tiina Marttila kuvassa toinen vasemmalta.

Perusterveydenhuollon sairaanhoitajavetoisessa ”walk in -työpisteessä” työskentelevä intialaistaustainen ANP kuitenkin minulle kertoi hoitavansa myös lapsia, vaikka monet kollegat sitä kieltäytyivät tekemästä, koska potilaat olivat hankalammin hoidettavia ja lääkityksissä piti olla erityisosaamista.

Lapsilla oli usein erilaisia infektioita tai tapaturmia, joten morfiiniakin kuulemma luunmurtumissa määrättiin. Tärkeää oli myös tarvittaessa osata lähettää potilas eteenpäin sairaalaan eli tutkiminen ja hoidon tarpeen arviointi korostuivat työssä.

Osastoilla oli paljon asiaa seinillä. Tässä kuukauden palkittuja työtekijöitä ja iloja.

 

Suomessa sekä Sairaanhoitajaliitto että muun muassa ammattikorkeakoulut tekevät kovasti töitä hoitotyön laajavastuisten työnkuvien eteen ja siihen heille toivotankin kovasti intoa ja voimia.

Toivon lisäksi, että myös lastensairaanhoidossa olisi jatkossa mahdollista edetä yhä useammin johtamisen ja opettamisen urien lisäksi kliinisellä uralla ja laajentaa osaamista lasten hyväksi.

Suomalaiset lapset todella ansaitsevat asiantuntijasairaanhoitajansa!

Lastensairaanhoitoa ennen vanhaan. Kuva Florence Nightingale -museosta.

 

Seuraavassa osassa 10/11 sairaanhoitaja Anni Luumi, jolla on Suomessa lääkkeenmääräämisoikeus, pohtii sen eroja ja yhtäläisyyksiä UK:hon verrattuna.

 

 

Miksi laajavastuisia työnkuvia tarvitaan?

Virpi Sulosaari, Anna Suutarla

Joka maassa on tärkeää kysyä minkälaista työvoimaa sote-palveluihin tarvitaan ja minkälainen on mielekäs työnjako.

UK:ssa tuore raportti Reshaping the workforce to deliver the care patients need kuvaa laajavastuisten työnkuvien tutkittuja hyötyjä niin potilaille, organisaatioille kuin ammattilaisille.

Raportissa tunnistettuja hyötyjä ovat:

  • Potilaiden parempi hoitoon pääsy ja hoitokokemus
  • Lääkärivajeen paikkaaminen
  • Ammatillinen/hoidon jatkuvuus
  • Uudet uramahdollisuudet ja parantunut työtyytyväisyys
  • Koko henkilökunnan koulutus ja kehittyminen.

Sairaanhoitajaliiton raportissa (2016) on työnkuvien kehittämisen tarpeiksi Suomessa nostettu:

  • Väestön muuttuviin terveystarpeisiin on vastattava
  • Hoitoon pääsyä ja terveyden tasa-arvoa on parannettava
  • Sote-palvelut on tuotettava laadukkaasti ja kustannustehokkaasti
  • Hoitotyön vetovoimaisuus on turvattava

Nämä ovat pitkälti linjassa kansallisten sote-reformin tavoitteiden kanssa, eikö? Voidaan varmasti sanoa, että työnkuvien ja koulutuksen edelleen kehittäminen Suomessakin on tarkoituksenmukaista.

On huomionarvoista, ettei APN-polun ole tarkoitus olla läheskään kaikkien sairaanhoitajien uratavoite. Monissa maissa, joissa on vakiintuneita APN-työnkuvia,  sairaanhoitajatyövoimasta vain noin  1-9% toimii näissä tehtävissä.

Kun heitä on tarpeeksi, he ovat kuitenkin merkittävä voimavara koko sairaanhoitajakunnalle ja hoitotyölle: he ovat hoitotyön kehittäjiä, konsultteja ja puolestapuhujia.

 

Mitä annettavaa työnkuvilla voi olla eri erikoisaloille? Matkalla mukana ollut lasten sairaanhoitaja Tiina Marttila pohtii osassa 9/11 sitä lasten hoitotyön näkökulmasta.

Kulttuuriakin ehdimme kokea: Florence Nightingale -museo

Tiina Marttila

Viimeisenä päivänä kävimme Florence Nightingale -museossa Lontoossa tutustumassa sairaanhoidon pioneerin työhön ja elämään. Moni asia on muuttunut Florencen ajoista, mutta tilastoihin ja faktoihin mieltynyt Florence näki, että tutkimuksella ja asiatiedolla voidaan edistää paremman hoidon toteutumista.

Se asia on totta tänäänkin, eli koulutusta ja tutkimusta tarvitaan myös hoitotyötä koskien parempien tulosten saavuttamiseksi. Hoidon laadun mittarit ja hoitotieteellinen tutkimus tukevat tätä tavoitetta hyvin ja ne ovat olennainen osa tätä päivää.

Florence on usein kuvattu lamppu kädessä. Mutta meille oli yllätys, että Florencen lamppu on ollut tosiasiassa tällainen turkkilainen lamppu, ei sellainen kuin yleensä kuviin on piirretty. Olisitko tiennyt tämän?

 

Florencen omakätisiä muistiinpanoja

 

On hyvä tuntea historia voidakseen kehittää tulevaisuutta.

Matkakertomuksen osa 8/11 hakee vastausta kysymykseen miksi laajavastuisia työnkuvia tulee kehittää.

 

Päivä 4: Lontoo

Tiina Marttila, Virpi Sulosaari, Anna Suutarla

Lontoon South Bank yliopistossa meidät vastaanotti dosentti Katrina MacLaine sekä hänen kollegansa, joka kertoi erityisesti muiden kuin lääkäreiden lääkkeenmääräämisoikeuden kehittymisestä UK:ssa.

Katrina MacLaine vas. takakulmassa + suomalaisryhmämme

Laaja lääkkeenmääräämisoikeus

Sairaanhoitajien lääkkeenmääräämisoikeus alkoi pilottina UK:ssa vuonna 1994 ja 2006 alkaen se on ollut nykyisen kaltainen itsenäinen työnkuva.

Useimmiten on niin, että NP-koulutus sisältää lääkkeenmääräämisen osaamisen, mutta ei välttämättä aina. Ja toisaalta kokenut kliinikko voi joissain tapauksissa hankkia vain lääkkeenmääräämisen osaamisen, vaikkei hän suorita kokonaisuutenaan NP-opintoja.

Lääkkeenmääräämisoikeuden omaavat sairaanhoitajat rekisteröidään, toisin kuin NP:t/asiantuntijasairaanhoitajat. Tässä rekisterissä on noin 58 000 sairaanhoitajaa.

Bernadette Rae kertoi lääkkeenmääräämisoikeudesta

Tällä hetkellä on oltava vähintään kolmen vuoden työkokemus, että voi aloittaa lääkkeenmääräämisoikeuteen johtavat opinnot ja ne ovat kaikkiaan 60 opintopistettä. Jatkossa on kuitenkin tulossa todennäköisesti muutoksia: yhden vuoden työkokemus riittää ja opinnot ovat 40 opintopistettä.

Sairaanhoitaja saa määrätä kansallisesta lääkelistasta kaikkia lääkkeitä, joita hänen osaamiseensa kuuluu, siis esimerkiksi myös IV-lääkkeitä. Aluksi osaamisen varmistaa lääkäri, joka sitoutui laajavastuisen asiantuntijasairaanhoitajan opiskeluajan ajaksi kouluttamaan ja tarkistamaan lääkemääräykset käytännön työssä.

Lääkäreiden lisäksi myös monet muut ammattilaiset kuin sairaanhoitajat voivat saada lääkkeenmääräämisoikeuden, mutta se ei ole kaikilla yhtä laaja. Osaaminen testataan opintojen aikana monin eri tavoin, muun muassa OSCE-näytöin, kirjallisin tehtävin, lääkelaskukokein ja portfoliolla.

UK:ssa tutkimus on osoittanut sairaanhoitajien olevan vähintään yhtä turvallisia lääkkeenmäärääjiä kuin lääkärit. Usein lisäksi hoito nopeutuu ja potilaat ovat tyytyväisempiä, kun hoidosta vastaa sairaanhoitaja.

Edelleen myös monia haasteita…

Jos olimme aiempina päivinä pyrkineet jollakin tavalla rakentamaan ehjää kuvaa UK:n tilanteesta mielessämme, ja kuinka laajavastuiset tehtävät ovat jo vakiintunut osa terveydenhuoltoa, osoitti Katrina MacLaine kuinka kuitenkin koko UK:n tasolla on kirjavuutta ja sekavuutta monin kohdin. Kehittämistyötä siis riittää edelleen.

UK:ssa on kaikkiaan noin 50 yliopistoa, jotka tarjoavat kliinisiä maisteritutkintoja ja määrä on kasvussa. Opinto-ohjelmista yhdeksän on kansallisen sairaanhoitajaliiton RCN (Royal College of Nursing) akkreditoimia (maksullista). Yksi ohjelmista on kokonaan verkossa.

Kaikissa ohjelmissa toteutuu periaatteessa samat neljä pilaria (Clinical practice, Leadership/Management, Research, Education), mutta kuitenkin sisällöissä ja painotuksissa on eroa. Työnantajan on vaikea tietää varmuudella mitä koulutuksen läpi käynyt osaa ja se on johtanutkin tiettyjen yliopistojen suosimiseen NP:tä palkattaessa.

Lisäksi Iso-Britannia koostuu neljästä eri alueesta: Skotlanti, Wales, Pohjois-Irlanti ja Englanti ja näiden välillä on eroja muun muassa terveyspalvelurakenteessa, sosiaalipalveluissa ja yksityisten palveluiden käytössä. Sekin tekee kokonaiskuviosta kirjavan.

Tänä syksynä on alkanut mahdollisuus myös opintojen suorittamiseen oppisopimuksella: kaksi päivää viikosta ollaan yliopistolla ja kolme työpaikalla, mutta ei osana työvoimaa.

Lääkärit ovat kasvavasti myötämielisiä työnkuville, vaikka osa saattaa edelleen nähdä ne uhkana. Osa lääketieteellisistä erikoisalayhdistyksistä myös pyrkii määrittämään NP-toimintaa ja ottamaan heidät osaksi lääketieteellisiä ammattihenkilöitä, mutta tämä ei ole toivottava suuntaus, koska se johtaisi irtautumiseen työnkuvassa olennaisesta hoitotyön lähtökohdasta.

Myös MacLaine nosti esiin isona pulmana laajavastuisten ammattilaisten rekisteröinnin puutteen. Selvityksessä huomattiin, että UK:ssa toimii NP-nimikkeellä yli 300 henkilöä, jotka eivät ole edes sairaanhoitajia.

On todella haitallista työnkuvien edistämiselle ja maineelle, jos tällainen ammattilainen tekee työssään kohtalokkaan virheen, joka nostetaan mediaan. Suuri yleisö ei välttämättä ymmärrä, että kyse on puoskarista eikä oikeasta NP:sta.

Kiitos isännnille! Katrina Maclaine ja Sairaanhoitajaliiton Anna Suutarla.

Kehittämistyötä työnkuvien ja koulutuksen yhtenäistämiseksi

Eri toimijat, kuten Sairaanhoitajaliitto RCN, toimivat yhdessä työnkuvien, koulutuksen ja sääntelyn yhtenäistämisen eteen. RCN on muun muassa julkaissut standardit laajavastuiselle hoitotyölle.

USA:n tapaan (USA nonpf) myös UK:ssa rakennetaan nyt APN-akatemiaa, joka tuottaa todennäköisesti ensi vuonna standardit koulutukselle . Merkittävä toimija onkin kouluttajien oma verkosto, AAPEUK, Association of Advanced Practice Educators, jonka puheenjohtajana toimii Katrina MacLaine.

Health Education England (HEE) on julkaissut 2016 kansallisen määritelmän laajavastuisille asiantuntijoille (advanced clinical practitioners, ACP). Sen kirjoittaminen kesti kaksi vuotta eikä ollut ihan helppo prosessi. Tavoite oli, että edellytykseksi kirjataan maisterin tutkinto, mutta viime vaiheessa se muuttui olemaan maisterin tutkinto tai vastaava.

Matkakertomuksen seuraava osa 7/11 paljastaa muun muassa millainen oli oikeasti Florence Nightingalen lamppu!

Päivä 3: Manchester

Tiina Marttila, Virpi Sulosaari, Anna Suutarla

Manchesterissa vierailimme sairaalassa, Manchester Foundation Trust (MFT). Emäntämme oli Salfordin yliopiston yliopettaja Annabella Gloster, jolla on äidin puolelta suomalaiset sukujuuret😊

Meitä tapaamaan tuli myös hoitotyön johtaja Anne Woodward sekä runsas joukko jo valmistuneita tai koulutuksessa olevia laajavastuisia asiantuntijoita eri ammattialoilta, valtaosin kuitenkin sairaanhoitajataustaisia. Pääsimme pienryhmissä myös kiertämään osastoilla.

Sairaalassa on henkilöstöä noin 20 000, näistä sairaanhoitajia noin 6 400 ja näistä laajavastuisia asiantuntijoita noin 100, monilla eri erikoisaloilla.

Salfordin yliopistolla maisterikoulutus on kaksivuotinen, viikosta ollaan kaksi päivää yliopistolla ja kolme päivää kliinisessä työssä harjoittelijan statuksella (trainee advanced practitioner). Opintojen alussa tehdään kolmikantasopimus yliopiston, sairaalan ja opiskelijan välillä. Työkokemusta tulee olla vähintään viisi vuotta, joista kolme vuotta omalla erikoisalalla.

Myös Salfordissa aiemmin kliinisestä opetuksesta vastasivat valtaosin lääkärit, nykyään enenevästi muut laajavastuiset ammattilaiset. Opiskelijat pitävät tästä trendistä, että saavat koulutusta enenevästi omilta kollegoiltaan. Opinnoissa hyödynnetään myös simulaatiota ja opiskelijat eläytyvät ajoittain potilaan rooliin.

Opiskelijoiden urapolkutarinoissa nousi usein esiin se, että he olivat halunneet kehittää osaamistaan, mutta eivät halunneet hallinnollisiin- tai johtamistehtäviin. Mahdollisuus kliiniseen urakehitykseen oli merkittävää alalla pysymiselle ja työhyvinvoinnille.

Harjoittelujakson jälkeen opiskelijat valtaosin työllistyvät yksikköönsä. He ovat usein osastollaan hyvin pysyviä työntekijöitä, kun taas lääkärit vaihtuvat usein.

Keskustelussa nousi esille myös kannustavan esimiehen tärkeä rooli koulutuksen ja uusien työnkuvien mahdollistajana. Hän voi turvallisesti tuuppia sinua rajoille, joille et yksin uskoisi voivasi mennä.

Vierailustamme tehtiin lehtijuttu Salfordin yliopiston lehteen!

 

Mutta miltä näyttää APN- ja lääkkeenmääräämistilanne koko UK:n alueella? Siitä matkakertomuksen seuraavassa osassa 6/11.

Kliininen urapolku Suomessa

Tiina Marttila, Virpi Sulosaari, Anna Suutarla

Huddersfieldin yliopistolla Anna Suutarla ja Virpi Sulosaari esittelivät Suomen tilannetta.

Sairaanhoitajan kliininen urapolku Suomessa.

Suomessa on 2000-luvun alkupuolelta ollut kasvavasti mahdollisuuksia maisteritasoisiin kliinisiin urapolkuihin, vaikka koulutusta ja työnkuvia yhä kehitetään. Sairaanhoitajan rajattu lääkkeenmääräämisoikeus on meillä ollut vuodesta 2010.

Toisin kuin UK:ssa, meillä on ylemmissä tutkinnoissa ns. duaali-malli eli ylemmän korkeakoulututkinnon voi suorittaa joko YAMK-tutkintona tai yliopistosta. UK:ssa niin sairaanhoitaja- kuin maisterikoulutus on yliopistossa.

APN-työnkuvista tunnistamme Suomessa NP- ja CNS-työnkuvat, suomeksi asiantuntijasairaanhoitaja ja kliinisen hoitotyön asiantuntija.

Karkeasti voi sanoa, että NP on enemmän korvaava työnkuva (hyvin kliininen työnkuva, joka sisältää tehtäviä, joita lääkäri on perinteisesti tehnyt) ja CNS täydentävä työnkuva (enemmän välillinen kliininen työnkuva ja sisältää tehtäviä, joita ei ole ennen ollut, esim. laadun parannus ja tutkitun tiedon jalkauttaminen).

Nykyisellään voisi Suomessa ajatella, että NP-tyyppiset osaajat tuotetaan meillä YAMK kliininen asiantuntija -koulutusohjelmista, jotka edelleen kehittävät profiiliaan ja yhteisymmärrystä yhtenäisistä kompetensseista. CNS-tehtäviin palkattavilla taas on useimmiten maisterin tai jopa tohtorin tutkinto yliopistosta.

Virpi Sulosaari esitteli YAMK kliininen asiantuntija (NP) kompetenssien kehittämistyötä Suomessa

Kliinisissä ylemmissä tutkinnoissa on eroa eri oppilaitosten välillä muun muassa sen suhteen kuinka paljon niissä on kliinisten taitojen harjoittelua, joissain ei ole sitä ollut lainkaan.

Käytännön erot Britannian ja Suomen välillä tulevat esiin juuri kliinisessä asiantuntijatyössä eli Suomessa ei sairaanhoitajalla ole oikeutta tehdä diagnoosia ja samalla laajuudella muita vaativia hoidon arviointitehtäviä.

Lääkkeenmääräämisoikeuden saaneita sairaanhoitajia on Suomessa ensi keväänä jo lähes 500, mutta heitä on tähän saakka koulutettu ammattikorkeakouluissa lähinnä aikuisten terveysasematyöhön ja päivystykseen 45 opintopisteen lisäkoulutuksena. Heidän koulutukseensa kuuluu kiinteästi myös laajavastuisten kliinisten taitojen harjoittelua muun muassa potilaan tutkimiseen.

Kokemukset näistä sairaanhoitajista ovat tehdyn selvityksen mukaan positiivisia. Lääkkeenmääräämiskoulutus on tulevaisuudessa mahdollisesti laajenemassa ja määrättävien lääkkeiden valikoima laajentuisi nykyisestä noin neljästäkymmenestä. Lakiesitys on valiokunnan käsittelyssä.

Keskustelussa opiskelijoiden kanssa nousi esiin muun muassa sairaanhoitajien rekisteröinti. UK:ssa sairaanhoitajan on maksettava 120 £ vuodessa pysyäkseen rekisterissä ja lisenssi tulee uusia kolmen vuoden välein, mikä myös maksaa.

Suomessahan on vain kertamaksu, kun valmistuttua kirjataan Valviran rekisteriin ja sen jälkeen siellä pysyykin, ellei jonkin väärinkäytöksen vuoksi tule oikeuksien rajoittamista tai niiden poistamista.

 

Matkakertomuksen osassa 5/11 pääset mukaan sairaalaan Manchesteriin: miltä työnkuvat käytännössä näyttävät?

Päivät 1 ja 2: koulutukseen tutustumassa Huddersfieldin yliopistolla

Tiina Marttila, Virpi Sulosaari, Anna Suutarla

Neljä tärkeää pilaria

Tohtori Melanie Rogers tiimeineen otti meidät lämpimästi vastaan Huddersfieldin yliopistolla. Hän on maailman sairaanhoitajaliiton ICN:n APN-verkoston puheenjohtaja. Olimme siis erinomaisessa opissa!

Melanie Rogers (vas.ylhäällä), meidän tiimi ja ACP-opiskelijoita yliopiston portaikossa

Perehdyimme APN-työnkuvista Nurse Practitioner (NP, asiantuntijasairaanhoitaja) -työnkuvaan ja sen koulutukseen. Näitä ammattilaisia on UK:ssa ollut 1980-luvulta lähtien. Lähtökohta kehittämistyölle oli aikanaan lääkäripula.

NP:t ovat nykyään hyvin haluttuja työelämässä ja yliopistolla on paineita vastata koulutuksellaan kasvavaan kysyntään. Toisaalta työnkuvien tunnettuuden kanssa on myös vielä haasteita.

Kasvava trendi on se, että myös muita terveydenhuollon ammattilaisia koulutetaan kliinisissä maisteriohjelmissa. Meidänkin tapaamamme opiskelijajoukko oli moniammatillinen. Mukana oli muun muassa farmaseutteja ja ensihoitajia.

Maisteritasoisen koulutuksen neljä peruspilaria ovat kliininen osaaminen (merkittävin pilari), oppimisen mahdollistaminen, johtaminen sekä tutkimus ja kehitys.

ACP-koulutuksen neljä pilaria

Lääkkeenmääräämisoikeus on työnkuvassa olennainen osa. Lääkkeitä määräävällä NP:llä on käytössään koko kansallinen lääkelista, mutta hän määrää siitä vain omalta osaamisalueeltaan.

Monipuolisen työnkuvan orientaatio hoitotyössä

Melanie Rogersin mukaan laajavastuisten työnkuvien perusosioita ovat:
• itsenäinen työnkuva
• kriittinen ajattelu
• vaativan tason päätöksenteko ja ongelmanratkaisu
• arvopohjainen hoito
• toiminnan parantaminen.

Lääkkeenmääräämisen lisäksi NP:n työnkuvaan kuuluu esimerkiksi potilaan kliininen tutkiminen, diagnoosin teko, toimenpiteiden teko, osastolle otto, lähetteet ja kotiutus.

Mikä ero on lääkärin ja NP:n työllä?
”Raha”, vastasi tohtori Rogers. NP:t tuottavat käytännössä usein samat palvelut, mutta halvemmalla. Toisaalta NP-ura on sairaanhoitajalle kannattava myös taloudellisesta näkökulmasta, vaikkakaan palkkaukselle ei ole kansallisia standardeja.

Melanie Rogers kuitenkin tähdensi, että kyseessä ei ole mini-lääkärin, vaan maksi-sairaanhoitajan työ laajennetuilla työnkuvilla. Orientaatio on hoitotyössä, maailmaa katsotaan bio-sosiaalisin linssein, ei lääketieteellisin, vaikka osaaminen täydentyykin myös lääketieteellisellä osaamisella.

Olennaista on kokonaisvaltainen ote potilastyöhön, hoitotyön parhaan osan tuominen potilaan parhaaksi, kokonaisvaltainen kohtaaminen ja hoitaminen, sekä myös spirituaalinen puoli potilashoidossa.

Hoidon tuloksia tulee myös tarkastella muillakin kuin lääketieteellisillä mittareilla tai vertaamalla lääkäreihin. Kyse on ihan omasta professiosta.

Moniongelmaiset ja haastavat potilaat kuuluvat edelleen lääkärin vastaanotolle. Ns. walk-in -klinikat ovat sairaanhoitajavetoisia ja lääkäri on konsultoitavissa puhelimitse tai potilas lähetetään erikoissairaanhoidon päivystykseen tarvittaessa.

Yhteistyö eri ammattilaisten kesken on tärkeää: oikeat taidot, oikeassa paikassa, oikeaan aikaan. Myös omat rajat on tunnettava.

Kaikki potilaat eivät tunne laajavastuisten asiantuntijoiden työnkuvaa, mutta yleensä heidän vastaanotolla käytyään he ovat hyvin tyytyväisiä ja tietyissä tapauksissa hakeutuvat mieluummin heidän luokseen. Siellä he saattavat saada esimerkiksi enemmän kiireetöntä ja kokonaisvaltaista ohjausta kuin lääkärin vastaanotolla.

Koulutuksessa mukana oleva pakolaiskeskuksessa toimiva sairaanhoitaja kuvasi meille kuinka hänen työssään on oleellinen ero toimiiko hän sairaanhoitajana (RN registered nurse) vai nyt maisteritasoisena asiantuntijasairaanhoitajana. Haavoittuvan potilasryhmän hoidossa luottamus on keskeisessä roolissa. On erinomaista, kun sama henkilö voi hoitaa potilaat kokonaisvaltaisesti ja laaja-alaisesti eikä heitä tarvitse lähettää toiselle ammattilaiselle esimerkiksi antibioottireseptin saamisen vuoksi.

Yhdessä oppimista

Tärkeä sääntely

Iso pulma UK:ssa on se, että laajavastuisia työnkuvia ei rekisteröidä. Periaatteessa siis kuka tahansa voi väittää olevansa NP. Samasta syystä on myös mahdoton sanoa paljonko näitä ammattilaisia on UK:ssa.

Viesti meille olikin: varmistakaa työnkuvien sääntely mahdollisimman varhaisessa vaiheessa kansallista APN-kehitystyötä.

Ison-Britannian sairaanhoitajaliitto RCN (Royal College of Nursing) mahdollistaa vapaaehtoisen rekisteröitymisen, mutta tätä maksullista mahdollisuutta on vasta kovin harva hyödyntänyt, rekisterissä on vasta reilu 200 asiantuntijasairaanhoitajaa.

Vaativa koulutus – mutta sen arvoista!

Huddersfieldin yliopistolla kliininen maisterikoulutus on kaksivuotinen. Sitä ennen tulee työkokemusta olla vähintään kolme vuotta. Opintoihin on enemmän halukkaita kuin voidaan ottaa ja valintamenettely sisältää muun muassa haastatteluja.

Opinnot ovat kaikille ammattitaustoista tai koulutuksesta riippumatta samanlaiset eli kaikkien pitää tehdä harjoittelua erilaisilla erikoisaloilla ja potilaiden tutkimisessa vauvasta vaariin saakka. Erityisesti farmaseutille saattaa potilaan koskettaminen aluksi olla vierasta ja vaikeaakin, mutta lääkehoidon suunnittelu on taas ymmärrettävästi heille sujuvaa.

Opiskelijat ovat osan viikosta yliopistolla ja osan kliinisessä työssä, jossa he toimivat valvotusti laajavastuisissa työnkuvissa ja harjoittelevat uusia taitoja ja työnkuvaa. Osa työskentelee sairaalan tiimeissä, joissa lääkärin ja muun tiimin konsultaatiota on aina heti helposti saatavilla. Osa taas työskentelee sairaanhoitajavetoisissa yksiköissä, joissa työnkuva on itsenäisyydessään haastavampi.

Yliopistolla on kliinisestä opettamisesta vastanneet aiemmin aina lääkärit, mutta nyt enenevästi laajavastuisen hoitotyön asiantuntijat. Melanie Rogersin työnkuva myös jakaantuu opetustyöhön ja itsenäisen NP-vastaanoton pitämiseen, jota hän oli tehnyt jo 18 vuoden ajan.

Melanie Rogers johdattelee tunnin aiheeseen

Opiskelijat myös esittivät meille kirjallisia tehtäviään muun muassa tuberkuloosin, pneumonian ja keuhkoveritulpan diagnosoimisesta ja hoidosta. Saimme myös olla mukana tunnilla, jossa he harjoittelivat tukirangan tutkimista. Toimimme tarkkailijoina ja potilaina. Osa uskaltautui myös itse kokeilemaan taitojaan.

Opiskelijoita jännitti: heillä olisi kahden viikon kuluttua OSCE-testit, joissa polven tutkimus pitää sujua ilman muistilistaa. Englantilaiseen protokollaan kuului muun muassa lämpimän tervehtimisen jälkeen kysyä toivooko potilas ”esiliinaa” paikalle tutkimuksen ajaksi.

Onko polvi kunnossa?

Muistilista sai nyt vielä olla mukana

Virpi Sulosaari brittikollegan tutkittavana, Tarja Suomalainen tarkkailee.

Silmiinpistävää oli, että laajavastuisia työnkuvia opiskelevat ammattilaiset olivat erittäin ylpeitä työstään. Mahdollisuus tarjota entistä parempaa hoitoa potilaille oli opintojen pontimena.

Opiskeluaika saattaa olla hyvinkin kuormittavaa, koska osa opiskelijoista työskentelee täysipäiväisesti opintojen ohella. Opinnot maksetaan itse, tai yhä useammin työnantaja maksaa ne ja mahdollisesti antaa myös aikaa opiskelupäiviin (ns. Trainee position). Lisäksi Englannissa on mahdollista saada taloudellista tukea Health Education England järjestöltä.

Suomalaisen koulutuksen näkökulmasta, voi työnantajien sitoutumista vain kadehtia. Myös ajallinen panostus lähiopetukseen ja harjoitteluun oli merkittävä, ja Suomessa vaikea toteuttaa.

Vierailustamme kirjoitettiin artikkeli Huddersfieldin yliopiston lehdessä🙂

 

Huddersfieldin yliopiston vanha puoli oli upea kuin Tylypahka

Päivän oppeja jalostettiin yhdessä illallisen äärellä.

Matkakertomuksen seuraavassa osassa 4/11 pohdintaa: mitä on APN-koulutus ja sairaanhoitajan kliininen urapolku Suomessa?

Lyhenneviidakko – mikä tarkoittaa mitäkin?

Virpi Sulosaari, Anna Suutarla

Advanced practice nursing eli APN-kenttä on hämmentävä monine lyhenteineen ja titteleineen.

On arvioitu, että APN-työnkuvia on ainakin 70 eri maassa, mutta määritelmät, työnkuvat, tittelit ja lyhenteet vaihtelevat. Kiinnostus työnkuvia kohtaan kasvaa voimakkaasti ympäri maailman.

Maailman sairaanhoitajaliitto ICN on tehnyt arvokkaan työn, kun se on laatinut globaalin APN-määritelmän, vaikka kaikki maat eivät tähän ylläkään. Yhteinen määritelmä helpottaa työnkuvien vertailemista ja kehittämistä eri maissa.

ICN:n määritelmän mukaan:
”Laajavastuisen hoitotyön asiantuntija (Advanced Practice Nurse) on rekisteröity sairaanhoitaja, joka pystyy vaativaan itsenäiseen päätöksentekoon ja omaa maisteritasoiset tiedot, taidot sekä pätevyyden toimia terveydenhuollon vaativissa työtehtävissä.” ICN 2002

Parhaillaan ICN päivittää tätä määritelmää.

Todennäköisesti uusi määritelmä noudattaa hyvin samanlaista mallia kuin Sairaanhoitajaliiton raportissa vuodelta 2016: APN on sateenvarjokäsite ja sen alla on erilaisia työnkuvia, joista tavallisimmat (ja jotka tulevat uuteen määritelmään), ovat nurse practitioner (NP tai ANP eli advanced nurse practitioner, suomeksi asiantuntijasairaanhoitaja) ja clinical nurse specialist (CNS, suomeksi kliinisen hoitotyön asiantuntija).

Suomen sairaanhoitajaliiton malli: APN sateenvarjokäsitteenä ja kaksi eri työnkuvaa

Tavallisimmat lyhenteet:

Sateenvarjokäsite/yläkäsite APN:
• voi viitata henkilöön: advanced practice nurse (suomeksi laajavastuisen hoitotyön asiantuntija)
• voi viitata toimintaan: advanced practice nursing (suomeksi laajavastuinen hoitotyö)

Ja sen alla tavallisimmat APN-työnkuvat:
• NP, nurse practitioner (suomeksi asiantuntijasairaanhoitaja), UK:ssa ja Irlannissa käytetään tästä usein myös ANP=advanced nurse practitioner
• CNS, clinical nurse specialist (suomeksi kliinisen hoitotyön asiantuntija)

Tällä matkalla perehdyimme erityisesti tuohon nurse practitioner/ advanced nurse practitioner (NP tai ANP) -työnkuvaan.

NP:n ohella toinen maailmalla yleinen APN-työnkuva, CNS-työnkuva (kliinisen hoitotyön asiantuntija), on saamamme kokemuksen perusteella UK:ssa harvinainen.

Opimme myös ihan uuden käsitteen: ACP. Se tulee sanoista advanced clinical practitioner ja se viittaa moniammatillisesti kaikkiin laajavastuisiin ammattilaisiin, ei vain sairaanhoitajiin. Se on siis APN-sateenvarjokäsitteen yllä oleva kattokäsite.

Näkemissämme kohteissa kliiniset maisteriopinnot olivat moniammatillisia eli oli oikein puhua tuosta joukosta käsitteellä ACP eikä APN, joka viittaa vain sairaanhoitajiin.

Moniammatillinen ryhmä laajavastuisen kliinisen työn opiskelijoita Huddersfieldin yliopistolla

Halutessasi löydät asiassa suomeksi lisätietoa muun muassa blogitekstistä, joka kertoo elokuun 2018 ICN:n APN-verkoston konferenssin sisällöistä.

Matkakertomuksen seuraavassa osassa 3/11 pääset Huddersfieldin yliopistolle ja ACP-opiskelijoiden maailmaan, muun muassa polvea tutkimaan. Paraneeko polvi pojasta?

Sairaanhoitajaliiton syksyn 2018 toinen opintomatka suuntautui Isoon-Britanniaan 20.-23.11.18.  Mukana oli matkanjohtajan lisäksi 25 sairaanhoitajan porukka, joka edusti koko Suomea pohjoisesta etelään ja idästä länteen sekä monia eri erikoisaloja ja virkanimikkeitä.

Matkan teemana oli sairaanhoitajien laajavastuiset työnkuvat (APN, advanced practice nursing).

Matkasimme kolmessa eri kaupungissa:

  • Huddersfieldissä tohtori Melanie Rogers tiimeineen johdatti meitä APN-koulutuksen eri puoliin ja pääsimme mm. osallistumaan ihan konkreettisesti kliinisen tutkimuksen harjoituksiin.
  • Manchesterissa yliopettaja Annabella Gloster mahdollisti meille pääsyn sairaalaan, jossa ryhmä APN-koulutuksessa olevia sekä jo valmistuneita kollegoja kertoi urapolustaan ja työstään. Pääsimme heidän mukanaan kiertämään myös osastoilla.
  • Lontoossa dosentti Katrina MacLaine tiimeineen vielä viimeisteli tieto- ja kokemuspakettimme kattavalla katsauksella APN-kuvaan, tehtävien kehittymiseen ja lääkkeenmääräämisoikeuteen koko UK:n alueella.

Kulttuuriohjelman osalta ehdimme tehdä opastetun kiertoajelun Manchesterissa, käydä Lontoossa musikaalissa sekä Florence Nightingale -museossa.

Päivät olivat intensiivisiä ja tarjosivat paljon uutta tietoa ja inspiraatiota, hienoja kohtaamisia niin brittiläisten kuin suomalaisten kollegoiden kanssa. Toivottavasti saamme kokemukset generoitua hoitotyön kehittämisen ja potilaiden hyvän hoidon parhaaksi Suomessa.

Lähde mukaan!
Matka avautuu jännittävänä 11-osaisena jatkokertomuksena, ”joulukalenterina”, josta pääset lukemaan luvun päivässä jouluaattoon saakka – pysy matkassa ja avaa luukku joka päivä!  Eri kirjoittajat ovat vastanneet eri osien kirjoittamisesta.

Kirjoittajat:

  • Anni Luumi, sairaanhoitaja, lääkkeenmääräämisen erikoispätevyys, kliininen asiantuntija YAMK -opiskelija, Eksote
  • Tiina Marttila, lastensairaanhoitaja, neurohoitaja, terveystieteiden maisteri, ammatillinen opettaja, HUS lastensairaala
  • Heli Rousu, sairaanhoitaja, kliininen asiantuntija YAMK, Pellon kunta
  • Virpi Sulosaari, sairaanhoitaja, terveystieteiden tohtori, yliopettaja, Turun ammattikorkeakoulu
  • Anna Suutarla, sairaanhoitaja, terveydenhoitaja, terveystieteiden maisteri, kansainvälisten asioiden päällikkö, Sairaanhoitajaliitto

 

Opintomatkalaiset Manchesterin lentokentällä. Tästä se lähtee!

Kertomuksen seuraava osa 2/11 johdattaa seikkailuun APN-kentän käsite- ja lyhenneviidakkoon. Selviätkö sieltä eksymättä?

 

 

 

Sairaanhoitajaliitto lanseerasi syksyllä 2018 uuden jäsenedun: kansainväliset opintomatkat. Syyskuussa vierailtiin Virossa ja marraskuussa on edessä matka Isoon-Britanniaan.

Viron matkalle lähti mukaan 23 liiton jäsentä. Kolmipäiväisellä matkallemme vierailimme Tallinnassa Viron terveysministeriössä, Pohjois-Viron aluesairaalassa ja Järveotsan perhekeskuksessa sekä Tartossa terveydenhuollon oppilaitoksessa ja yliopistosairaalassa.

Hieno porukkahenki ja kollegiaalisuus yhdistivät, vaikka matkaajat tulivat ympäri Suomea, työskentelivät tai opiskelivat erilaisissa toimipaikoissa ja olivat eri ikäisiä.

 

Opintomatkalaiset Viron terveysministeriön edessä

Kaksi matkalla mukana ollutta, Katri Maijala ja Ulla-Maija Kipinä, kertovat kokemuksistaan.

Opintomatka hoitotyön opintojen näkökulmasta

Sairaanhoitajaliiton opintomatkalle lähtö jännitti minua näin 2. vuoden sairaanhoitajaopiskelijana: ymmärränkö tarpeeksi käsiteltävistä asioista tai miten minut otetaan mukaan ryhmään, olenhan vasta opiskelija.

Jännitys osoittautui turhaksi, koska ryhmähenki oli loistava, ja jokainen toi oman näkökulmansa asioihin, koulutuksen ja työkokemuksen kautta. Pystyin opiskelijana suoraan vertailemaan sairaanhoitajakoulutuksen sisältöä Suomessa ja Virossa, ja tarkastelemaan eroavaisuuksia maiden välillä.

Tartu Health Care College oli kerrassaan tyylikäs koulu, jossa opiskelijoiden viihtyvyyteen on panostettu esimerkiksi kalusteilla. Koulun sisustuksessa näkyi hoitoala, esimerkiksi seinällä oli iso teos, joka kuvasi sydäntä.

 

Koulussa on useita tutkinto-opiskelijoita kuten sairaanhoitajia, fysioterapeutteja ja röntgenhoitajia, tarjolla on yhteensä 7 eri tutkinto-ohjelmaa. Opiskelijoilla on hieno mahdollisuus toimia yhteistyössä, koska eri tutkinto-opiskelijat ovat samassa koulurakennuksessa. Tämä tuo ymmärrystä hoitoalan moniammatillisuudesta, jossa sairaanhoitaja tekee yhteistyötä esimerkiksi fysioterapeutin tai erikoissairaanhoidon kanssa.

Tarton koulussa oli hankittu vastikään aivan uudenlainen opetusväline anatomian ja fysiologian opettamiseen jota kierrätetään Virossa eri koulujen välillä: kosketusnäytöllinen ihmiskeho. Laite on ollut todella kallis hankinta, mutta se tuo ihan uudenlaisia ulottuvuuksia ihmiskehon rakenteiden opetteluun ja on varmasti suosittu laite opiskelijoiden keskuudessa.

Laitteesta sai sormella koskettamalla näkyviin ihmiskehosta koko vartalon, luuston, lihakset ja verisuonet. Kehoa sai tarkasteltua suoraan edestä päin, sivulta tai ylhäältä, tai pystyi valitsemaan tarkasteluun esimerkiksi vain pääkallon.

Digitaalinen anatomian opetustaulu

 

Laitteen avulla on hyvä opetella hahmottamaan eri kehonosat, koska keho ei ole pilkottu osiin kuten useimmat opetustorsot ovat ja niiden kokokin voi olla eri kuin todellisuudessa. Tällä laitteella voi tarkastella monia eri asioita ihmiskehosta, joten tämä on ollut varmasti loistava hankinta koulun kannalta.

Sairaanhoitajaopiskelijana olen saanut paljon ajankohtaista tietoa terveysalan ja koulutuksen kehityksestä, sen vuoksi oli mielenkiintoista kuulla Viron tilanteesta.

Olen suorittanut vasta työharjoittelun Kainuun keskussairaalan kirurgian osastolla, jonka vuoksi pystyin tekemään pieniä vertailuja sairaaloiden välillä: sairaalan viihtyvyydestä ja varustelutasosta, osastojen toiminnasta ja turvallisuudesta.

Tallinnan ja Tarton sairaalassa saadut esittelykierrokset antoivat paljon tietoa Viron terveydenhuollosta, erityisesti Tarton sairaalan perhekeskeisyys lastenosastolla oli mieleenpainuvaa. Sairaalassa näin myös kädenheilautuksilla toimivia ovenavauspainikkeita, jolloin hygienia paranee huomattavasti, kun oven avaaminen ei vaadi muuta kuin käden heilautuksen seinään merkityllä kohdalla.

Keskustelua herätti myös sairaaloiden ja koulun siisteys, joka oli huomattavaa ja paremmalla tasolla kuin Suomessa tähän asti näkemäni.

Suosittelen lämpimästi opintomatkalle lähtöä ja toivon näitä järjestettäväksi myös tulevaisuudessa, erittäin antoisa reissu jota muistelee vielä pitkään!

 

Katri Maijala
Sairaanhoitajaopiskelija
Kajaanin ammattikorkeakoulu

 

Perhekeskeistä hoitotyötä Virossa

Saimme tilaisuuden tutustua Sairaanhoitajaliiton järjestämällä ensimmäisellä kansallisella opintomatkalla Tallinnan Järveotsa perhekeskukseen 11.9.2018.

Osastonhoitaja oli meitä matkalaisia vastassa ja kertoi perhekeskuksen toiminnasta:
Perhekeskuksen toiminta-alueella on reilut 13 000 väestöpohja, jossa perheet listautuvat lääkärille palveluita saadakseen. Terveydenhuollon ammattilaisia oli yhteensä 21, seitsemän lääkäriä ja 14 sairaanhoitajaa. Lääkärillä on n. 1800-2000 asiakasta ja hän hoitaa perheitä yhdessä kahden sairaanhoitajan kanssa.

Perhekeskus toimii arkisin klo 8-17, maanantaisin 8-18 ja sairaanhoitajat ns. omahoitajat hoitavat koko perhettä.

Järveotsan perhekeskus Tallinnassa

Tarvittaessa työntekijät tekevät kotikäyntejä ja vastaanottavat asiakkaitaan myös perhekeskuksen tiloissa. Lisäksi omahoitajat vastaavat puhelimessa perheiden soittoihin sekä nettihoitajana, internetin kautta saapuviin kysymyksiin.

Osastonhoitaja kertoikin, että E-Health on käytössä ahkeraan virolaisessa perheessä, puolet potilastiedoista on jo sähköisenä ja sähköistä reseptiä käytetään. Vanhemmat näkevät lapsen tiedot lapsen 18 ikävuoteen saakka.

Perhekeskuksessa ei ole äitiyspalveluita, psykiatrista sairaanhoitajaa eikä sosiaalipalveluiden työntekijää, vaan tarvittaessa omahoitaja ottaa heihin yhteyttä ja ohjaa asiakkaan tarvitsemansa palveluiden piiriin. Tämä eroaa meidän neuvolapalveluista, joissa hoidetaan sekä raskaana olevat että syntyneet lapset samassa palvelussa.

Perhelääkäri lähettää asiakkaan sairaalaan, mikäli sairaalahoidon tarvetta on, muutoin asiakkaat hoidetaan perhekeskuksessa. Sairaanhoitajilla mahdollistuu itsenäinen hoitotyö, rokottamiset ja laboratoriokokeisiin lähettämiset ovat arkea. Jonkin verran näkyy rokotusvastaisuus virolaisissa perheissä kuten meillä Suomessakin.

Perhekeskus saa rahoitustaan vuosittain arvioinnin kautta, kapitaatiopohjalta. Rahoitussummaan vaikuttaa siis asiakaskunnan ikä, hoitoisuus sekä mm. laatukin, onko riittävästi koulutettua henkilökuntaa perhekeskuksen toimintaan.

Oli mukava kuulla osastonhoitajalta, että ns. omalle lääkärille listautuneet asiakkaat saavat palvelua perhekeskuksesta, jos oma lääkäri tai sairaanhoitaja on poissa, esim. koulutuksessa. Akuutit asiakkaan tarpeet hoidetaan muiden tiimien työntekijöiden avulla.

Perhekeskuksen tilat olivat siistit ja viihtyisät. Seinillä oli kuvia, odotushuoneessa mm. Nalle Puh sekä käytännönläheisiä ohjeita.

 

Perhekeskuksen alakerrassa toimi apteekki, joten asiointi paikan päällä sekä mahdollisesti asiakkaan tarvitsema reseptilääke oli mukaan saatavissa samalla käynnillä.

”Isät hoitamassa lapsiaan”

Perhekeskeinen hoitotyö näyttäytyy myös sairaalassa. Vieraillessamme Tarton Yliopistosairaalassa 13.9.2018 lastenosaston osastonhoitaja kertoi, että lapsen tullessa sairaalaan, toinen vanhemmista tulee mukaan osastolle. Valtion maksama hoitoraha kattaa yhden vanhemman mukanaolon, mutta nykyisin osa perheistä maksaa itse toisenkin vanhemman mukaan tulon.

Osastonhoitaja kertoi, että usein vanhemmista isä jää sairasta lastaan hoitamaan, koska äitien tulotaso, palkka, on suurempi kuin isän. Tämä eroaa meidän tämän hetken yhteiskunnallisesta tilanteesta, jossa usein perheen isän ansiotaso on korkeampi kuin äidin.

Vierailumme aikana perhekeskuksen ja sairaalan lastenosastojen osastonhoitajien puheenvuoroista nousi tärkeäksi perhekeskeisyys sekä lapset hoitotyössä, koska syntyvyys myös Virossa kuten Suomessakin on laskusuuntainen.

Ulla-Maija Kipinä
Asiantuntija
Oulun kaupunki, hyvinvointipalvelut, kehittämispalvelut

 

Mukavia muistoja!

Palautekyselyssä matkalle osallistuneet antoivat pääsääntöisesti positiivista palautetta. Reissu tarjosi niin ammatillista oppia, kollegiaalisuutta kuin virkistystä!

Tässä muutamia kommentteja matkaajilta:

”Loistava mahdollisuus päästä tutustumaan naapurimaan terveydenhuoltoon ja päästä vierailemaan paikkoihin (terveysministeriö,sairaalat jne), joihin ei olisi turistina mahdollisuutta päästä. Meidät otettiin erittäin hyvin vastaan joka paikassa, oppaat ja opastajat ihan huipputasoa ja matkan järjestelyt paremmat kuin matkatoimistojen seuramatkoilla tms.”

”Jäi positiivinen olo, sairaanhoitajuus oli yhdistävä tekijä. Oli mukava kuulla eri puolelta Suomea erilaisissa töissä toimivia. Kaikilla oli joustavuutta👍Naapurimaasta oppi taas paljon. Hyvä tiivis ohjelma, lisää tällaista😉”

”Antoisaa nähdä miten naapurissa toimitaan. Se antaa perspektiiviä omaan työhön ja työpaikan kuvioihin.”

”Antoisaa oli matkan monipuolisuus, hyvä ryhmähenki ja mahtava matkanjohtaja. Aikataulu oli melko tiivis, mutta se mahdollisti ohjelman monipuolisuuden.”

Palautteen pohjalta kehitämme edelleen tätä uutta jäsenetuamme ja tarjoamme matkoja tulevaisuudessakin – seuraa ilmoittelua ja lähde mukaan! Ja muista hyödyntää jäsenetuna opintoapurahaa.

Katso kuvia reissusta: päivä yksi, päivä kaksi ja päivä kolme.

 

Anna Suutarla
Kansainvälisten asioiden päällikkö
Sairaanhoitajaliitto